After ski on vähintään yhtä oleellinen osa laskettelua kuin itse laskettelukin. St Anton lienee homman mekka. Vieläkin on vatsalihakset kipeänä – sen verran tuli naurettua afterissa, ennen sitä ja jälkeen.
Olen ollut nelisen päivää joko mäessä, unessa tai afterissa, joten päivittäminen on jäänyt. Tänään alkoi normaali rytmi taas palautua.
Voi veljet, olihan reissu!
Jos sinulle on suotu vain veljiä, niin niistä on syytä olla onnellinen. Vaikka niitä olisi jopa viisi, eli teitä olisi yhteensä kuusi. Ja juurikin siitä syystä.
Vaikka emme näkisi pitkään aikaan, ei yhteisen aaltopituuden löytämiseen mene minuuttia kauempaa. Läppä alkaa lentää välittömästi. Ja se läppä ei säästele kyllä ketään.
Joku on joskus todennut, että jos keskinäisestä kommunikaatiostamme jättäisi kettuilun ja läpänheiton pois, niin mitä jäisi.
No…
syvä hiljaisuus.
Huumorilla on selvitty hyvinkin vakavista asioista ja huumorilla tulemme selviämään jatkossakin. Siksi tässä porukassa on aina yhtä kivaa!
Hollmén brothers forever!
Perjantaikokin blogi 