#satasyytäollaonnellinen #22 #hajuvesimummo

parfyymipullo

Tiedätkö sen valloittavan tuoksun, kun kauhot uima-altaassa satasen vetoja ja viereiselle radalle saapuu uimaan oikein kunnon lady. Sellainen, jolle ei suihku sovi, jotta kaksi päivää sitten kampaamolla aseteltu frisyyri ei häiriintyisi. Ja sellainen, joka on varmuuden varalle ruiskauttanut tuplachanelit, koska on lähdössä uimaan.

Minäkin tiedän. Viikkoja on keskiviikkoaamujani tuo sulotuoksu ihastuttanut. Joskus se aiheuttaa vähän päänsärkyä, mutta vain vähän.

Mutta ei enää tänä aamuna! Uimahallimme on auki aamuisin vain keskiviikkoisin ja jos haluaa uida rauhassa treenin, niin klo 6.05 tulisi olla altaassa. Melko tarkkaan kello 6.30 saapuu kylämme Hajuvesimummo levittäen tuoksunsa koko viisirataiseen altaaseen. Nyt on meno muuttunut jostain syystä ja tänään tuli mummo ”au naturel” -tuoksussa. Stressitekijä poistui ja olin onnellinen. Uin  ehkä kovempaakin kuin yleensä – onnesta soikeana kuin delfiini vapaudessa.

Tuoksuton uimari on paras uimari. Ehkä joku oli sen hänelle kertonut.

Perjantaikokki

Ps. FB-ystäväni tunnistivat myös miespuolisen hajuvesimummon. Se on valkosipulipappa. Sama harrastus, eri tuoksu.

 

#satasyytäollaonnellinen #20 #uimahalli

Meidän kylässä on uimahalli. Juuri sopivan kokoinen meille. Lastenallas, jossa on kaikenlaisia kelluvia leluja, 25 metrin allas sekä frangin kolikoilla toimiva poreamme. Huippupaikka huonolla kelillä tai jalkapalloharjoitusten jälkeen, kuten tänään.

Vaimo teki kotona siskonmakkarakeittoa sillä aikaa, kun olin lasten kanssa uimassa. Ihanan suomalaista 🙂

Päivän suoritusten perusteella näyttää siltä, että kauaa ei mene siihen, jotta voin listata yhdeksi onnen syyksi: ”nuorinkin oppi uimaan.” Ainakin treeni on kova (kuva on kylpyammeestamme eiliseltä…)

Perjantaikokki

Joululahjavinkki vaimolleni

Olen aloittanut urheilun ainakin sata kertaa. Ja taas.

Viikonkin flunssatauko vierottaa liikunnasta nopeasti. Mieli tekee, mutta ensimmäiset askeleet ovat aina ne vaativimmat. Sitten kun aloittaa, ei taas meinaa lopettaa. Nyt kun minulla on kunnon tavoite, maailman kovimmaksi amatöörien maantiepyöräkilpailuksi tituleerattu Haute Route Dolomites ensi elokuussa, niin ei saakaan lopettaa. Peruskuntoa on kasvatettava, vaikka on pimeää ja kylmää. Muuten tulee liian kova ikävä äitiä päivittäisissä 3000 metrin nousuissa.

Sisäliikkuja en ole koskaan ollut, ellei uintia hallissa lasketa (olen käynyt elämässäni alle kymmenen kertaa kuntosalilla), joten minkäs teet. Ulos on mentävä.

Aamulla kävin uimassa 2,5 kilometriä. Altaassa olin kellon mukaan 6.02. Kotona olin aamiaisella 6.55. Pieni kylä, hyvät palvelut. Mies voitti hiiren aamuisessa heräämistaistelussa. Uintivauhtini pysyy kerrasta toiseen lähes samana, 1:43 per 100 metriä. Se riittää minulle. Mutta juoksuvauhtia voisi kasvattaa ja tänään keksin miten.

Aamiaisen jälkeen vein auton huoltoon ja juoksin takaisin kotiin. Reitti kulkee kylämme Zürichistä erottavan kumpareen yli. Vauhti ei päätä huimannut, sillä suuri osa matkasta oli nousua ja laskuosuus sen verran jyrkkää, että siinä mennään päkiöillä sipsuttaen. Miehekästä ja näyttävää.

Nousuosuudella syke ylitti ajattelun rajan, joten paljoa ei tullut mietittyä. Tasaisella mietin lähinnä kahta asiaa:

Lumia Petri_20131204_003 Lumia Petri_20131204_004 Lumia Petri_20131204_002

  1. Kylläpä on kaunista
  2. Tarvitsen talvijuoksukengät. Vaikkapa Icebugit.

Vaimo, jos luet tätä ja samalla mietit kuumeisesti joululahjaani, niin Tempo Sportista Thalwillista niitä saa. Kokoa 42 löytyy myös hyllystä. Soitin ja varmistin. Ne lisäisivät juoksuvauhtiani kummasti. Mahdollisesti löytyvät jo nimelläni…

Joulua odotellen,

Perjantaikokki

Urdorf im Winter

Mun kylä – Urdorf