Kyselin aikoinaan Saariston Satamat-ryhmässä ihmisten parhaita saunakokemuksia ja Österskär nousi yhdeksi useasti mainituista. Niinpä laitoin sen toivelistaan jo heti reissun alussa. Korpoströmistä suuntasimme siis kohti Österskäriä, joka sijaitsee Utöstä noin 12 mailia pohjoiseen.
Purjehdus sujui aurinkoisessa kelissä, 5-7 metrin tuulessa kryssien. Österskärissä meillä kävi tuuri ja saimme kylkipaikan yhteysaluslaiturin päästä. Itse satama on todella pieni ja montaa venettä sinne ei mahdu. Vieressä on Merikarhujen satama vihreine poijuineen ja se näytti olevan puoliksi tyhjä. Vieressämme oli todella upea perinnevene, Kustavissa vuonna 2001 rakennettu Storbåt-replika.
Sauna ei jättänyt kylmäksi. Se oli yksi upeimmista saunoista saaristossa. Sauna on tehty vanhaan verkkovajaan ja seiniä koristavat erilaiset pullot eri vuosikymmeniltä ja eri puolilta maapalloa. Tekisi todellakin mieli kuulla kaikki ne tarinat, jotka pulloilla on kerrottavanaan. Saunasta pääsee suoraan uimaan, kunhan avaa sivuoven. Vesi oli kirkasta ja virkistävää. Löyly kosteaa ja kuumaa. Olut kylmää. Mitä muuta voi toivoa, yksinkertaisia kun olemme? Eipä kai juuri muuta.
Österskär on saanut hieman ajan patinaa rakennuksiinsa. Kukaan alkuperäisistä asukkaista ei täällä enää asu ympärivuotisesti. Miten varmistetaan, että tässä(kin) upeassa saunassa saunotaan vielä 20 tai 40 vuoden kuluttua?
Tällaisia saaria on monia. Vaihtoehtoja lienee muutama eri:
1) Joku ostaa paikan ja elävöittää sen kulttuuritekona (kuten Gullkrona, Björkö ja Borstö ovat onnekseen kokeneet)
2) Saarella syntyneiden jälkeläiset tekevät saman
3) Syntyy jonkinlainen yhdistys tai säätiö, joka ylläpitää saaria talkoovoimin. Tällaisesta yksi toimiva esimerkki on Brännskär.
4) Kakkosen ja kolmosen kombinaatio: alkuperäisasukkaat kutsuvat kaikki saartaan rakastavat vuosittain talkoisiin.
5) Omistajat luovuttavat tilojaan käyttöön kunnoistusvelvoitetta vastaan heille, joilla on aikaa ja kädentaitoja
6) Jokin muu, mikä?
– Pete
Perjantaikokin blogi 