Kävelyä inhoavasta kävelyaddiktiksi

Ensimmäiset 40 vuotta elämästäni vältin kävelyä. Aivan liian hidasta ja tehotonta. Piti fillaroida tai juosta.

Sitten ymmärsin, että ei kävely ole näiden korvike, vaan lisuke.

En ole koskaan myöskään rakastanut neukkareissa istumista, mutta joutunut sitä tekemään työn puolesta enemmän kuin riittävästi.

Ihmeitä tapahtuu, kun yhdistää nämä kaksi: eli kävelyn ja palaverit.

Olen joskus pitänyt palavereja hiihtoladulla ja lenkkipolulla, mutta en juurikaan kävellen. 5.11.2019 lähdin ensimmäistä kertaa ovesta ulos tarkoituksella palaveerata.

Jäin heti koukkuun. Poissa oli neukkarin aiheuttama pakkotuijottelu, läppärin tuomat lisävirikkeet ja lounaan jälkeinen raukeus sekä tahattomat haukotukset. Niiden tilalla oli kevyt liikunta, aivoja virkistävä maisemien vaihtuminen sekä luontaisesti eteenpäin soljuva keskustelu.

Olen hoitanut 1to1-keskustelut lähes poikkeuksetta kävellen (liikuttanut siis myös muita). Lisäksi puhelinpalaverit ja myös kolmen hengen keskustelut sujuvat mainiosti Aurajokirantaa talsiessa. Olen myös vienyt kokonaisia tiimejä kävelyworkshopiin. Ruotsin tiimimme kiersi Paavo Nurmi -stadionin rataa ja teki samalla tiimitehtäviä. Toimi!

Päivän aikana olen energisempi ja niinä päivinä kun varsinainen treenaaminen on jäänyt väliin, menee silti hyvällä fiiliksellä nukkumaan. Parin tunnin kävely on erinomainen määrä arkiliikuntaa.

Olen ulko-ovella laittanut Stravan aina päälle mittaamaan matkaa, sillä tykkään seurata liikunnan määrää. Tänään kaimani Petri kysäisi Stravassa, että kuinka paljon on palaverikilsoja kertynyt.

Yllätyin itsekin!

100 kilometriä meni tänään rikki – alle kuukaudessa!

Kaloreita on palanut 13 000 ja aikaa ulkona kulunut 20 tuntia enemmän kuin tavallisena neukkarikuukautena.

Olen tulossa vanhaksi, mutta väliäkö sillä 😉 Aurajoen maisemissa kelpaa kävellä. Huomenna kävelen tosin (toivottavasti) Ranskan tiimimme kanssa Eiffel-tornin maisemissa.

Pete

Puhe yrittäjille ja heidän puolisoilleen

 

Vuotta on hyvä päätellä muistellen kohokohtia. Yksi niistä oli, kun sain pitää Turun Messukeskuksessa puheen n. 1500 hengelle kaikkien Valtakunnallisen Yrittäjäpalkinnon saajien puolesta. Puheessani pohdin sitä, miksi ylipäätään olemme yrittäjiä. Luin sen nyt uudelleen ja allekirjoitan edelleen joka sanan.

Hyvää uutta vuotta kaikille yrittäjille, yrittäjien puolisoille, yrittäjien yrityksissä työskenteleville sekä yrittäjien asiakkaille. Siis valtaosalle suomalaisista.

Ystäväni myös videoi puheen. Voit joko lukea puheen tai katsoa sen. Tai tehdä molemmat – ja bongata kohdat, jotka menivät improvisoinniksi.

Nyt toivotan kaikille erinomaista vuotta 2019!

Petri


Valtakunnallinen yrittäjäpalkinto – puhe palkintogaalassa 20.10.2018

Miksi olemme yrittäjiä?

Eikö olisi olemassa paljon helpompia tapoja ansaita leipänsä? Eikö pienemmälläkin riskillä voisi elää? Pitääkö aina innostua kaikesta?

Syitä olla yrittäjä on varmasti yhtä monta kuin on yrittäjääkin.

Miksi minusta tuli yrittäjä? Oma diagnoosini – erään ystäväni sanoin – on seuraava:

”Petri Hollmén on hankalasti työllistettävä, vaikeasti johdettava eikä hänellä ole minkäänlaista kykyä pysyä budjetissa.”

En siis ole mikään ihannealainen – pakko myöntää! Ehkä olen yrittäjä pakosta?

On sinun diagnoosisi mikä tahansa, niin uskon, että meitä kaikkia yrittäjiä yhdistää yksi ominaisuus.

Emme ole oikein koskaan tyytyväisiä.

Olin alkuviikosta alani seminaarissa Dublinissa ja kuuntelin erästä miljardibisneksen nollasta luonutta yrittäjää. Kaikilla mittareilla mitattuna kaveri oli supermenestynyt ja maalaisjärjen mukaan hänen pitäisi suorastaan kieriskellä itsetyytyväisyyden loputtamassa autuudessa.

Sen sijaan hän totesi hyvin osuvasti näin:

”For a founder feeling of success is either very short – or it does not exist at all”

Yrittäjä on menestynyt siis ainoastaan kateellisen naapurinsa mielestä. Omasta mielestään yrittäjällä on aina hommat kesken.

Mielestäni tämä kuvaa myös yrittäjän tärkeintä ominaisuutta hyvin: meillä on jatkuva halu kehittää ja kehittyä. Mikään ei koskaan ole valmista. Mikään ei koskaan toimi riittävän hyvin. Liiketoiminta ei koskaan ole riittävän isoa. Kannattavuus ei koskaan ole oikealla tasolla.

Tyytymättömyys vallitseviin olosuhteisiin on kirouksemme, mutta myös siunauksemme. Voisi sanoa, että se on koko Suomen siunaus, sillä jos yrittäjä on tyytymätön, ei hän mene lakkoon. Ei. Hän työskentelee kaksin verroin kovemmin parantaakseen asian laidan.

Asian voi ilmaista myös niin, että ”Meitä ei tarvitse perässä vetää.” kuten kaimani Petri Rajaniemi aamun fantastisessa puheenvuorossaan totesi yrittäjyydestä ja sen merkityksestä kaikille yhteiskunnille. Me kuljemme eteenpäin ihan oman draivin ja luonteemme vetämänä. Yrittäjät muokkaavat maailmaa paremmaksi – kaikkialla maailmassa.

Lisäksi meitä kaikkia yrittäjiä täällä – ja tämän Messukeskuksen ulkopuolella, pitäisi yhdistää, vielä yksi asia.

Jokaisella yrittäjällä, jopa toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana toimivalla omistajayrittäjällä, on ainakin yksi pomo, jonka sana painaa kaikkein eniten. Se sana on asiakkaan sana.

Halu palvella ja nöyryys asiakkaidemme edessä on ainoa keino rakentaa pitkäjänteistä menestystä.

Vaikka meillä kaikilla, ja varsinkin varsinais-suomalaisilla, onkin erittäin hankalaa tuntea tyytyväisyyttä tai ylpeyttä, niin tänään jos koskaan niin tehkäämme. Tämä tänään meille myönnetty tunnustus on tullut mitä tiukimman raadin myöntämänä. Tämä on tunnustus kaltaisiltamme – yrittäjiltä. Siksi toivon, että ainakin muutaman tunnin ajaksi me kaikki siirrämme ajatuksemme syrjään työstä ja nautimme saavutuksistamme. Ja muistakaamme, että kaikki me, jotka täällä tänään olemme, olemme millä tahansa mittarilla mitattuna sekä onnekkaita että menestyneitä.

Haluan kiittää kaikkien meidän palkinnonsaajien puolesta asiakkaitamme, työkavereitamme ja teitä hyvät kanssayrittäjät.

Mutta yrityksiä ei olisi olemassa, ellei meillä yrittäjillä olisi läheisiä ja puolisoita, jotka työmme mahdollistavat.

Maija Hollmén

Maria Peltonen

Hanna Siefen

Wilma Linden

Sini Räisänen

Maria Koskinen

Riitta Nieminen

Kiia ja Marie

Sirpa Mansner

Nämä henkilöt, rakkaat puolisomme ja erityisen tärkeät läheisemme ansaitsevat meiltä kaikkein suurimman kiitoksen.

Olette tukipilarimme, peilimme, jalkamme maassa ja johtotähtemme taivaalla. Ilman tukeanne, rakkautanne ja ymmärrystänne, ei meistä kukaan olisi tällä lavalla tänään.

Hyvä yleisö, antakaamme isot aplodit sekä nyt mainituille että myös kaikille muille täällä salissa tai siellä kotona odottaville yrittäjyyden mahdollistaville läheisillemme.

Kiitos!

Haluan päättää puheeni sanoihin, joita Lyytissä toistamme aika usein:

NYT JUHLITAAN!!


 

Suomen Yrittäjät tekivät Lyytistä myös vallan mainion videon palkinnon kunniaksi. Sen voit puolestaan katsella alta.

Linnan juhlat – minkälaista siellä oikeasti on?

Olen nähnyt jos jonkinlaisia juhlia ja tapahtumia, mutta ehkäpä Linnan juhlat – siis Tasavallan Presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto – ovat niistä kaikkein mieleenpainuvin kokemus. Yrityksemme Lyyti Oy palkittiin lokakuussa 2018 Valtakunnallisella Yrittäjäpalkinnolla ja tämän johdosta tipahti postista kutsu näihin valtakunnan ykkösjuhliin. Luonnollisesti noudatimme kutsua vaimoni Maijan kanssa ja suuntasimme Helsinkiin juhlimaan 101-vuotiasta isänmaatamme. Itsellä on vielä käsitys isovanhempiemme tekemistä uhrauksista itsenäisen Suomen puolesta ja oma ukkini palveli vuosikausia laivastossa, joten tunsin suurta kunniaa kutsusta.

Kuvan mahdollinen sisältö: Petri Hollmén, hymy

Telkkarista karkeloita katsoessa saa juhlista pönöttävän ja pompöösin kuvan. Linnanjuhlat ovat kaikkea muuta. TV-kamerat taltioivat vain murto-osan Linnan menosta ja meiningistä. Tässä blogissa kurkistetaan siihen loppuosaan.

Ensimmäinen silmiinpistävä havainto juhlista oli, että ne olivat monessakin mielessä aika ”kotikutoiset.” Tunnelma on hyvin lämmin ja kotoinen, vaikka Linna onkin iso ja sokkeloinen. Tapahtumaa ei ole tuotettu logistiikkaa optimoiden, mutta ei myöskään tehty Michelin-tähtiä tavoitellen. Olo oli kuin isoissa sukujuhlissa, joissa kaikki tunsivat toisensa. Tai ainakin meiltä taviksilta siltä tuntui, kun joka toinen vastaantulija oli jostain mediasta tuttu. Tuli melkein vahingossa tervehdittyä kaikkia, vaikka takaraivossa takoikin tieto siitä, ettei tervehdyksen kohteella ole hajuakaan siitä, kuka häntä juuri moikkasi. Mutta oli Linnassa oikeasti tuttujakin, joiden kanssa bileet saatiin aikaiseksi.

Kuvan mahdollinen sisältö: 4 henkilöä, hymyileviä ihmisiä

Isohko yllätys oli jono, joka ulottui yli 100 metrin päähän sisäänkäynnistä. Mietimme Juhani ja Paula Lepän kanssa jonottaessa, että ”mitä jos sataisi.” Taksit ajavat vieraat suoraan sisäänkäynnin eteen, jossa tyylikkäät varusmiehet avaavat ovet ja toivottavat tervetulleeksi. Ja ohjaavat sitten kävelemään sata metriä takaisin – jonon perään. Mutta mikäs siinä – jonossa seisoivat niin me yrittäjät kuin kansanedustajat ja leffatähdetkin. Jonossa ehti katsoa Yle Areenasta kättelyä ja virittäytyä tunnelmaan.

Sisäänpääsyä hidasti turvatoimet. Jokaiselta tarkistettiin luonnollisesti kutsu ja henkilöllisyystodistus. Sitten käveltiin metallinpaljastimien läpi. Korvanapillisia miehiä ja naisia – sekä univormuissa että juhlapuvuissa – oli linna täynnä! Meinasimme vaimon kanssa myöhästyä koko kättelystä, sillä päästyämme turvan läpi, hoputti henkilökunta jo vieraita, että ”sitten vauhtia, jos meinaatte kättelyyn ehtiä.” Tämä tuli aika yllätyksenä, varsinkin kun narikka oli pieni ja varsin alimiehitetty.

Onneksi yksi uusi työntekijä saapui juuri samaan aikaan meidän kanssamme ja pääsimme uuteen jonoon. Siis takki narikkaan ja juosten portaat ylös. Uskoisin, että jälkeemme jäi ainakin pari sataa sellaista henkilöä, jotka eivät kättelyyn kerenneet. Ensi kerralla tiedän, että kannattaa todellakin saapua erittäin hyvissä ajoin. Me saavuimme kutsun mukaisesti hetkeä ennen kutsuun merkattua aikaa, mutta se ei missään nimessä riittänyt.

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, ihmiset seisovat ja häät

Tässä joku saattaa aistia hieman jännitystä allekirjoittaneen olemuksesta…

Kuvan mahdollinen sisältö: 4 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, ihmiset seisovat, häät ja sisätila

Kuva Iltalehdestä – vaimoni puku herätti ansaittua huomiota. Puvun suunnitteli Kisu Korsi ja puvun nimi on ”Kookaburra” – varsin iloisen ja äänekkäästi nauravan linnun mukaan. Sopii kuulemma vaimoni kaltaiselle ”räiskyvälle persoonalle.”

Ja kyllä – saavuimme kättelyyn käytännössä juosten. Vaikka kameroissa näyttää siltä, että väki tulee tasaisena jonona sisään (tai on ainakin aiempina vuosina on näyttänyt siltä), niin meillä oli edessä tyhjä baana. Portaiden viimeisessä kurvissa napsu vauhdista pois ja – triathlontermein – rauhassa vaihtoon.

Hetki oli sekä maaginen että aivan liian lyhyt. Juoksuaskeleet vaihtuivat niin rauhalliseen rytmiin, kuin vain pystyimme ja sitten toivottamaan hyvää itsenäisyyspäivää Tasavallan Presidentille ja hänen puolisolleen rouva Jenni Haukiolle. Linnan konkareilta kuulimme, että puristaa ei kannata – sen ymmärtää hyvin, jos itse pitäisi kätellä 1700 henkeä – ja presidenttipari toivoo, että kerrotaan oma nimi. Niinpä kävelimme kättelyyn ja koitin kävellessä antaa upealle vaimolleni sekä hänen Kisu Korsin suunnittelemalle puvulleen niin paljon aikaa ja tilaa kuin pystyin. Esittelimme itsemme ja toivotimme hyvät itsenäisyyspäivät – ja sitten mokasin! Siirryin vaimoni väärälle puolelle – siis hänen ja kameroiden väliin. Sain tästä välittömän palautteen kättelystä päästyämme.

Ja ennen kuin tuo upea hetki oli edes oikein kunnolla alkanut, oli se jo ohi. Kättelystä siirryttiin seuraavaan saliin. Ja siitä seuraavaan ja taas seuraavaan. Linnan airueet ohjasivat vieraita yhä syvemmälle Linnan uumeniin ja pysähtyä sai vasta, kun oli tungosta. Sen verran täyteen Linna pakattiin, jotta kaikki varmasti mahtuvat sisään sujuvasti. Tosin tässäkin konkarit kertoivat, että tänä vuonna on paljon väljempää, kun vieraita on vain 1700. Viime vuonna kutsuttuja oli 2000.

Eri saleissa oli erilaisia tarjoiluja. Boolia yhdessä, viiniä toisessa, pientä sormiruokaa kolmannessa. Kuljimme jonon mukana eteenpäin salista toiseen pysähtyen aina huoltopisteille täydentämään energiavarastoja – jos urheiluvertaus taas sallitaan.

Se kuuluisa Linnan Booli

Kuvan mahdollinen sisältö: 4 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, sisätila

 

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, istuuLinnan Booli on lähes mystinen juoma, josta puhutaan ja kerrotaan tarinoita myös heidän keskuudessa, jotka eivät ole boolia koskaan maistaneet. Boolia tarjoiltiin – ehkä tarkoituksella – pikkuruisista laseista ja ei, Linnassa ei ole boolimaljoja, vaan tarjoilija kaataa boolia kannusta. Reseptiä oli tänä vuonna muutettu vähemmän makeaksi ja luomuraaka-aineista tehdyksi. Maku muistutti itseasiassa hieman Tom Collinsia, vodkapohjaista sitruunaista cocktailia ja totesimme vaimon kanssa maun vallan mainioksi. Ainakaan lisämakeutta en olisi kaivannut, joten lienee hyvä, että pääsimme maistamaan tätä uudistettua versiota.

Linnan booli tuntui maistuvan myös muille juhlijoille – joillekin jopa niin hyvin, että kävely muuttui osalla horjahteleviksi tanssiaskeliksi jo ennen yhdeksää. Oli jotenkin outoa bongata pari tuttuakin kansanedustajaa, jotka selvästi sammalsivat heti alkuillasta. No, kansanedustajat edustavat kansaa, joten luonnollisesti myös lieveilmiöitä näkyy, vaikka arvokkaat juhlat ovatkin kyseessä.

Gourmet-juhlat?

Kuvan mahdollinen sisältö: ruoka

Muikkurieskat olivat herkullisia

Ruokatarjoilu on toteutettu lähes täysin sormisyötävä-periaatteella. Joitakin voileipäkakkuja (kyllä!) ja makeita kakkuja varten piti käyttää lautasta ja lusikkaa, mutta muuten mentiin servetillä ja sormin. Jollakin on ollut todella iso urakka väsätä tuhansia ja taas tuhansia pikkusyötäviä nälkäisille juhlijoille. Vatsansa sai täyteen, jos vain jaksoi riittävän usein käydä pöydän antimia nauttimassa. Ehkä parhaimmalta maistui muikkuleipä, jossa pienen rieskan sisään oli taiottu pieni muikku. En siltikään kutsuisi juhlien ruokatarjontaa unohtumattomaksi gourmet-elämykseksi, sillä luonnollisesti purtavat on jouduttu tekemään hyvissä ajoin ja laittamaan myös esille varmasti jo tunteja ennen ruokatarjoilun aloittamista.

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, ihmiset istuvat ja ruoka

Haukea, siikaa ja neulamuikkuja. Hyviä nämäkin!

Tanssit

Rakastamme tanssimista ja illan kohokohta meille oli ehdottomasti tanssiminen siinä kuuluisassa salissa, aivan keskellä kaameinta tungosta. Mutta onneksi tungosta kestää vain hetken ja loppuillasta lattialla oli tilaa jo pyörähdellä laajemmassakin kaaressa. Yksi pyörähdyksistä päätyi jopa Hesarin painettuun versioon 🙂

Kuvan mahdollinen sisältö: 3 henkilöä, ihmiset tanssivat ja ihmiset seisovat

Kuva: Helsingin Sanomat

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, ihmiset seisovat, häät ja sisätila

Kameroiden poistuttua lattialla olivat enää aidosti tanssimisesta pitävät. Tilaa oli pyörähdellä!

Tanssiessa tuli hiki ja joraamisen jälkeen oli mukavaa kierrellä linnassa ja jutella tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Juhlissa jokainen oli hyvin iloisella ja avoimella asenteella ja jutella pystyi kenen kanssa tahansa, huolimatta toisen henkilön statuksesta tai julkisuusarvosta. Yllättävän paljon tuttujakin tuli vastaan!

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, seisoo

Pitkä ilta, paljon tanssia ja korkeat korot. Lepohetki oli paikallaan.

Ilta päättyi yllättävän nopeasti. Aika rientää, kun on hauskaa ja varsinkin silloin, kun tietää viettävänsä ehkä elämänsä ikimuistoisinta itsenäisyyspäivää. Kävellessämme Linnasta kohti Kämpin jatkoja totesimme vaimon kanssa, että kyllä oli uskomattoman hieno kokemus ja juhliin olisi kiva päästä toistekin.

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, ihmiset seisovat, ihmiset kävelevät, yö ja ulkoilma

Kämpissä juhlat jatkuivat Lenni-Kalle Taipaleen, Marzi Nymanin ja muiden huippumuusikoiden vauhdikkaalla keikalla. Me tanssimme siellä vielä lähes puoli kolmeen ja otimme kaiken irti juhlista.

Kiitollisena itsenäisestä Suomesta,

Petri

Alla vielä kuvia linnassa tavatuista tutuista.

Kuvan mahdollinen sisältö: 7 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat, häät ja puku

Mikko Kouki ja Niina Repo

Kuvan mahdollinen sisältö: 7 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat, häät ja sisätila

Ministeri Orpo ja kanssamme samaan aikaan Yrittäjäpalkinnon voittanut Nordic Business Groupin Jyri ja Wilma Lindén

Kuvan mahdollinen sisältö: 3 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat ja häät

VTT:n ruokatohtori Lauri Reuter

Kuvan mahdollinen sisältö: 4 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén ja Anne-Mari Virolainen, hymyileviä ihmisiä, sisätila

Anne-Mari ja Petri Virolainen

Kuvan mahdollinen sisältö: 6 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat

Tasavallan Presidentin kansainvälistymispalkinnon voittaneen M-Files-yrityksen toimitusjohtaja Miika Mäkitalo vaimoineen

Kuvan mahdollinen sisältö: 8 henkilöä, mukaan lukien Anne-Mari Virolainen ja Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, häät ja sisätila

Appivanhemmista ei päässyt eroon edes linnassa 🙂 Markku ja Sirpa Jalkanen

Kuvan mahdollinen sisältö: 3 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat, häät, puku ja sisätila

Juhlien turvallisuus oli hyvissä käsissä, kun niistä vastasi SKB-triathlonkaveri Timo Ustinov.

 

Kuvan mahdollinen sisältö: 6 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, sisätila

Syöpätutkijaperhe ja Roosa-nauhalähettiläs Anna Puu

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat

Tällä asenteella juhlittiin aamu kolmeen!

 

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat

Virallinen edustuskuva 🙂

Näyttökuva 2018-12-8 kello 11.54.17

Muotitoimittaja Sami Sykkö ja Kisu Korsin molemmat luomukset.