Miten saada asiakas ostamaan rakastumalla?

Jos myyt jotain aineetonta, kuten bittejä, suunnittelua, visua, leiskaa tai brändiä, et voi saada asiakastasi rakastumaan lopputulokseen etukäteen. On mahdotonta ostaa testimielessä logon uudistus ja palauttaa se jälkikäteen, jos siitä tulikin epäkelpo. Niinpä myyjän pitääkin saada asiakas rakastumaan sinuun. Mutta miten se tehdään?

  1. Tiedä, mitä asiakkaasi rakastaa.
  2. Myy sitä, mitä asiakkaasi rakastaa.

Lyyti_logo_vihreä

Yllä on Lyytin logo. Se on minulle rakas, koska ihana vaimoni on sen omin käsin mustekynällä vuonna 2007 kirjoittanut paperille. Logo ei toimi printissä, banderollissa, lentokoneen kyljessä eikä iPhonen aplikaatiosymbolina. Viiva on liian ohut. Paksuntamalla viivaa ei tekstistä saa enää selvää. Ulkomaalaiset eivät ymmärrä y-kirjainta kaunokirjoituksella, jota Suomessa opetettiin 80-luvulla. Ne peijakkaat luulevat, että siinä lukee L U J U J T I.

Alla oleva FightBack Runin banneri, jonka yhdessä KMG:n kanssa sponsoroimme, kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mistä löydät siitä logomme? Kuvittele tuo banneri yhdeksän metriä leveäksi, nosta se kuuden metrin korkeuteen ja aja autolla sen ali viittäkymppiä. Mikä logo jäi mieleen?

fightback runVaikka logoamme ei mistään erotakaan, on se silti (mielestäni) loistava logo, koska siihen liittyy tarina: Lyyti kirjoittaa ja logo on vaimoni käsialaa. Miten mainostoimisto voi edes yrittää myydä ajatusta logon vaihtamisesta, koska rakastan logoamme?

Vastaus on yksinkertainen. Tietämällä mitä rakastan ja myymällä sitä minulle lisää.

Olin tänään palaverissa Zeelandissa, jonka vallan erikoinen perustaja Herra Enala tiesi todellakin mistä narusta vetää. He esittelivät meille alla olevan uuden logoehdotuksen. Lyytin nimmarin korvaisi heidän ajatuksissaan hyvin kaikissa edeltämainituissa kohteissa toimiva, jykevä ja luottamusta herättävä, hieman leimamainen logo. Mutta mitä sen alla oli?

Sen alla oli jotain jota rakastan. Juuso oli lähestynyt vaimoani (salaa) sähköpostitse, pyytänyt kirjoittamaan kaunokirjoituksella ”sinun tilaisuutesi” ja toimittamaan siitä kuvan heille. Tämä teksti oli muokattu väriltään sopivaksi ja lisätty logoehdotuksen alle.

Lyytin uusi logo

Rakastuin ajatukseen heti. Sitä paitsi, se toimisi myös vaikka lentokoneen kyljessä.

Lyytin lentokoneJa ehkä banderollissakin se jo erottuisi.

Banderolli Lyytin logoJa kaiken kukkuraksi ne pirulaiset olivat selvittäneet mikä on lempiurheilulajini ja läntänneet logoehdotuksensa pyöräilypaidan rintamukseen. Että näin.

Lyytin logo pyöräilyasussaOlen aina vastustanut logomme uudistamista vedoten myös siihen, että siinä ostetaan sika säkissä ja usein todella kalliilla. Tämänpäiväinen tilaisuus oli ensimmäinen kerta, kun minulle myytiin jotain sellaista konkreettista, jota rakastan.

Miten sellaista voisi olla ostamatta?

Selvitä siis aina, mitä asiakkaasi rakastaa ja myy vasta kun sen tiedät.

Petri

Ps. Ylläoleva ei tietenkään tarkoita, ettenkö tulisi tinkaamaan kuin maailman pihein yrittäjä, mutta luottamus on voitettu.

Onko mun pakkå lukea ruåtsia?

sverige

Aivan alkuun varoitus: seuraavassa kappaleessa seuraa juonipaljastus.

Teini-ikäinen, itsetunto-ongelmissa painiskeleva tai –painiskelematon yläkoululainen ihmislapsi ei ole (aina) maailman järkevin tai edistyksellisin olento.

Nyt voit kerätä hämmästyksestä tipahtaneen leukasi lattialta.

Suomessa opetetaan kuulemma pakkoruotsia. Väittäisin, että kaikki oppi, mitä taotaan murrosikäisen vastentahtoiseen kalloon, on pakko-oppia. Ruotsinkieli on vain noussut silmätikuksi vähemmistö-statuksensa vuoksi.

Avaapa teini-ikäisen angstipetterin huoneen ovi ja kysy, että mitä hän koulussa ei koe pakko-opetukseksi. Veikkaan, että listalle pääsee pakko-äikkä, pakko-matikka ja itsekin jouduin lukiossa lukemaan pakko-kemiaa. Ei vaan napannut.

Näitä aineita ei kukaan kuitenkaan ole kieltämässä.

Olen jo vanha. Ainakin 15-vuotiaan Petri Hollménin mielestä 35-vuotiaat raadot kuuluivat kaikissa lajeissa ikämiesluokkaan. Vanhuudestani johtuen voin katsoa taaksepäin ja todeta: onneksi 15-vuotias minäni ei saanut päättää ihan kaikesta. Jos oltaisiin menty sen tuuliviirin mukaan, olisi kaikki tylsät, työtä vaativat asiat, joutuneet ”onk mun pakko”-listalle ja sitä myötä kielletty.

Mutta koska hän ei saanut päättää, joutui hän opiskelemaan ruotsia. Hän opiskeli, vaikka ei ymmärtänytkään, mihin sitä muka tulisi isona tarvitsemaan.

”Mä mitään Ruattiin muuta”

Lukiossa tuli mukaan kolmas pakko-kieli. Valitsin saksan. Tätäkin on turha lukea, sillä en tätä koskaan tarvitse…

Kuinka ollakaan, 15-vuotias minäni ei voinut tietää, mitä 35-vuotias Petri tekisi työkseen, missä olisi jo ehtinyt asua ja mitä kokea.

Ajaessani Sveitsin rajan yli vajaa neljä vuotta sitten muuttokuorman kanssa, kiitin mielessäni kaikkia tuohon kamalaan pakottamiseen osallistuneita! Onneksi tuli luettua saksaa ja paljon. Viime viikolla kiitin taas pakkoruotsin keksijää. Tänä päivänä olisi kansainvälistyvän yrityksen pyörittäminen asteen verran hankalampaa, jos pitäisi vielä kaiken muun lisäksi alkaa opettelemaan ruotsia nollasta. Keskustelu potentiaalin asiakkaan omalla kielellä on sata kertaa vakuuttavampaa kuin maailman puhutuin kieli: Bad English.

En halua olla besserwisser. Haluan vain kertoa, että koskaan et voi tietää, mitä taitoja huomenna tarvitset. Ruotsi on todella lähellä, samoin venäjä. Jos niitä kieliä saat lukea aivan ilmaiseksi, niin tartu tarjoukseen.

Uusi kieli ei enää kolmekymppisenä, ikäloppuna oliona, tartu aivan samaan tahtiin. Eikä ainakaan ilmaiseksi, yhteiskunnan maksamana ja vielä mukavasti keskellä päivää.

Hejsan!

Petri

Työsuojelutarkastus vol. 2.0

Työsuojelutarkastus vol. 2.0 on nyt ohi. Kuten kaverini asian tiivisti:

Kaikki meni OK, ei aihetta huumoriin. Tylsää.

Tarkastaja oli siis sama kuin viimeksi. Tällä kertaa oli asenne aika paljon muuttunut. Vaikka Tarkastaja ei kuulemma ole some-ihmisiä, oli hänkin kuullut kevään keskustelusta. Niinpä saimme ensimmäiseksi ohjeet, keneen olla yhteydessä, jos on tarkastuksesta kommentoitavaa. Lopunviimein kannattaa kuulemma soittaa omalle kansanedustajalle ja miettiä äänestyskäyttäytymistä, jos lakeihin haluaa puuttua.

No, näinhän se on. Lait määräävät mitä tehdään, mutta kyllä virkamies pystyy aika paljon vaikuttamaan. Oli Tarkastaja kuulemma itsekin hionut raporttejaan hieman vähemmän kulmikkaiksi sitten viime käynnin.

Kulunut viikko päättyi siis virkamiehen vierailuun. Vaikka saimmekin tällä kertaa puhtaat paperit, niin en silti malttanut olla kyseenalaistamatta esimerkiksi työlainsäädännön sopimattomuutta tietotyöhön. Esitin kysymyksen:

”Miten työntekijä kirjaa tuntinsa, jos hän matkustaa kaksi tuntia junassa Turusta Helsinkiin, kouluttaa siellä neljä tuntia ja palaa takaisin junalla kaksi tuntia?”

”No, lähtökohtaisesti matka-aika ei ole työaikaa.”

”Mutta eihän se olisi reilua, että lähdetään kahdeksalta ja palataan neljältä ja miinusta tulisi päivästä neljä tuntia? Varsinkin, jos junassa on naputeltu työasioissa läppäriä mennen tullen.”

”No, jos töitä junassa tehdään, niin silloin se on työaikaa.”

”Hyvä. Mutta kun joskus töitä tehdään vartti, kun verkko toimii. Sitten mietitään niitä näitä ja soitetaan äidille. Kun verkko taas toimii, hengataan facebookissa vartti, sitten jaetaan työnantajan some-sisältöä kymmenen minuuttia samassa palvelussa, sitten luetaan Iltalehdestä töihin liittyvää artikkelia vähän aikaa ja sitten Iltalehden viihdeuutisia. Sitten tulee työpuhelu, johon puhutaan viisi minuuttia, kunnes se katkeaa, kun ajetaan tunneliin. Illallakin saattaa tulla mieleen työasioita. Miten tämä kirjataan?”

Tästä pääsimmekin yhteisymmärrykseen, että rajanveto on todella hankalaa. Ja niinpä vuodelta 1996 oleva työaikalaki vaatii todella paljon nykyaikaistamista. Työ ei enää monessa työpaikassa ole aika-, vaan tulosperusteista. Jos joku tekee tavoitetuloksensa neljässä tunnissa, saa hän puolestani vaikka nyplätä pitsiä loppupäivän ja maksan mielelläni kuukausipalkan täysimittaisena.

Miksi joudun vahtimaan tunteja? Mielestäni tärkein tehtäväni on pitää huolta henkilöstön hyvinvoinnista. En tarvitse siihen tuntikirjanpitoa. Toki se meillä nyt on. Kuten myös Päihdeohjelma, Sairaanhoitovakuutuksen toimintaohje, Turvallisuusohjeet, Työterveyshuollon tekemä työpaikkaselvitys, Työterveyshuollon toimintasuunnitelma, Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi-dokumentti sekä Työsuojelun toimintaohjelma. Lisäksi olemme perustaneet Työsuojelukomitean (vaimikäseoli?), valinneet siihen työsuojeluvaltuutetun sekä kaksi varavaltuutettua ja kouluttaneet heidät toimimaan tässä tehtävässään ja taanneet lain vaatimat resurssit toiminnan toteuttamiseen. Ennen työ meillä oli vaarallista ja kamalaa, mutta nyt – kiitos lakien ja määräysten – meillä voidaan suojellusti ja hyvin!

Korostan vielä Tarkastajalle, jonka nimeä en tarkoituksella julkaise: tapaaminen oli miellyttävä ja asiallinen.

Silti olisin keksinyt sillekin tunnille tähdellisempää tekemistä. Näkisin erittäin mielelläni alla kommenteissa tulevien kansanedustajaehdokkaiden linjanvetoja: mitä sinä aiot eduskunnassa tehdä tälle asialle?

Kun katson ensi viikkoon, näen kalenterissani toisaalta hyvin toisensuuntaisia virkamiesten aikaansaannoksia. Ulkoministeriö on nimittäin ottanut todella upean roolin vienninedistäjänä.

Matkustan keskiviikkona Tukholmaan Suomen suurlähetystöön esittelemään Lyytiä ja jatkan saman homman parissa torstaina Bernissä, sielläkin Suomen suurlähetystön tiloissa. Molempiin tilaisuuksiin osallistuu suurlähetystöjen kutsumana paikallisia yrityksiä – prospekteja meille. Tukholmassa järjestelyissä on mukana myös suomalais-ruotsalainen kauppakamari.

Kummassakin tapauksessa suurlähetystöt ovat tehneet proaktiivista työtä auttaakseen suomalaisia yrityksiä viemään osaamistaan maailmalle. Käsittääkseni näissäkin kohteissa on töissä niitä paljon parjattuja virkamiehiä. He eivät yritä hankaloittaa yrittämistä, vaan tarjoavat konkreettista apua menestymiseen. Lieneekö sillä tekemistä, että ne Suomen epäkohdat, joita täällä poteroissaan päivystävä virkamies- ja lainsäätäjäkunta yrittää kaikin voimin torjua, näyttävät vähän erilaisilta maailmalta katsottuna? Vähän merkityksettömämmiltä?

Ehkä, ehkä ei. Yhtäkaikki, nostan hattua Tukholman ja Bernin suurlähetystöjen väelle! Teette hyvää työtä maanne eteen ulkomailta käsin.

Virkamiehet: kyllä me yrittäjät juosta jaksamme ja papereita tuottaa, kunhan se työ vie meitä ja maatamme eteenpäin!

Petri Hollmén

Yrittäjä

#satasyytäollaonnellinen #30 #onnistuminen

Meidän tiimi - tosin osa puuttuu

Meidän tiimi – tosin osa puuttuu

Vuosi 2013 oli yritykselleni edelleen kovan kasvun aikaa. Vuoden 2013 aikana:

– palvelimme 3900 tapahtuma-, koulutus- tai kokousjärjestäjää
– he organisoivat 20 000 tilaisuutta ympäri maailmaa
– yli kaksi miljoonaa ihmistä ilmoittautui Lyyti-palvelun kautta

Liikevaihtomme kasvoi (edelleen vauhdikkaasti) 38% ollen noin 1,1 miljoonaa euroa. Vaikka olemme panostaneet paljon tuotekehitykseen ja ulkomaille, niin teimme silti positiivisen tuloksen. Henkilökunnankin määrä tuplaantui ja on nyt 16 henkeä.

Julkaisimme tiedotteen tänään blogissamme. Nettisivuillemme loimme hieman suppeamman koosteen tapahumanhallinannan vuodesta 2013. Lisäksi julkaisimme sen tärkeimmän, eli asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset SlideSharessa.

Monta onnistumista, monta syytä olla onnellinen. Kiitos kaikille osallisille: asiakkaille, meidän tiimille ja yhteistyökumppaneille!

Perjantaikokki

 

Mahdoton matikka – Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria

Meinasin aikoinani jäädä vaille tutkintoa, kun inhokkiaineeni matematiikka osoittautui Kauppakorkeassa makuuni liian teoreettiseksi. Siirsin ja siirsin kursseja, kunnes kaksi viimeistä kurssia valmistumisen tiellä olivat pelkkää matikkaa. Onneksi erään hyvän sisäpiiriläisen avustuksella sain vihdoin pakerrettua kurssit läpi ja tutkinnon kouraan.
Viimeisten kuukausien aikana olen pyöritellyt erästä yhtälöä mielessäni päivin öin. Yhtälön lopputulos tarkoittaa elämässäni väistämättä muutosten kevättä, mutta oikean vastauksen saaminen on ollut tuskallisen hankalaa. Johtuneekohan puutteellisesta matematiikan opiskelusta?

Olen tasan kolmekymmentävuotias ja elänyt jo tähän mennessä upean elämän niin perhe- kuin työmielessäkin. Vaimoni kanssa yhteisiä vuosia on takana 14 ja Turun sekä saariston hienoimmissa matkailualan yrityksissä vuosia on kertynyt jo 13. Lapsia on kaksi ja käyntikortissa on useamman vuoden ajan lukenut kolmen yrityksen jonkintasoisen vastuuhenkilön titteli. Minulla on kaikki syyt olla onnellinen – ja niin olenkin.

Yksityiselämässä tavoitteena on aina ollut saada takapenkki täyteen – eli ainakin kolme lasta. Ilolla seuraan asioiden kehitystä tällä saralla siippaani shoppaillessa aktiivisesti äitiysvaatteita. Tiimimme viidennen jäsenen pitäisi liittyä seuraamme toukokuussa. Kaikki on minulla hyvin, mutta silti pohdin asioita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin elämä itse.

Olen viimeiset 13 vuotta elänyt täysillä Vaakahuoneen, Ukkopekan ja Herrankukkaron tunnelmassa. Vastuuni on kasvanut ja olen saanut arvostusta tekemästäni työstä esimiehiltäni. Olen nauttinut joka ikisestä hetkestä näissä upeissa yrityksissä. Olen oppinut mielettömästi. Eräänä oppimisen sivutuotteena mukaan liittyi vielä oma yritys nelisen vuotta sitten. Ikään kuin yritysmaailman oma esikoinen.

Näitä muuttujia olen yrittänyt saada yhtälöön ja tuottamaan oikean lopputuloksen, mutta vaikka kuinka lasken, niin yksi parametri ei oikein istu kaavaan – nimittäin vuorokauden 24 tuntia. Ne eivät millään riitä siihen, että kaikki muut osa-alueet saisivat tasapuolisen ja hyvän kohtelun. Joku kärsii väistämättä. Blogikin pitäisi ehtiä kirjoittaa.

Niinpä tämä päivä, 5.3.2010, on viimeiseni matkailuyritysten täysipäiväisessä palveluksessa.

Palkkatyöt ovat siis takana ja yrittäjän arki edessä. Jatkan yhdessä upean nelihenkisen tiimini kanssa Lyyti-palvelumme kehittämistä. Tavoitteenamme on, ei enempää eikä vähempää, vapauttaa Suomen sihteerit ja assistentit manuaalisesta tapahtumanjärjestämistyöstä. Tulevaisuus näyttää, miten onnistumme.

Jatkakaamme innolla tulevaisuuteen! Haasteita piisaa kaikilla, mutta oikealla asenteella ja yhteistyöllä on ne kaikki voitettavissa.

Perjantaikokki

Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria
Talvi on juuresten kulta-aikaa. Punajuuri on edullinen ja herkullinen raaka-aine, joka paistettaessa saa upean, makean maun.

AINEKSET

– 4 kpl broilerin rintaleike
– 10 kpl punajuuria
– 100 g kuoretonta chevreä
– 2 rkl pinjansiemeniä
– 1 rkl kurpitsansiemeniä
– 4 rkl persiljaa tai lehtipersiljaa pilkottuna

Marinadiin:

– 1 rkl timjamia
– 1 rkl salviaa
– 1 sitruuna
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Valmista marinadi: pilko valkosipuli pieneksi. Pese sitruuna huolellisesti ja pilko pieneksi. Sekoita valkosipuli, sitruuna ja yrtit öljyn joukkoon. Lisää broilerin rintaleikkeet, sekoita ja anna maustua muutama tunti jääkaapissa.

Paista broileria hetki molemmilta puolilta ja kypsennä uunissa kypsäksi (noin puoli tuntia 200 asteisessa uunissa). Pidä lämpimänä.

Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja pilko siivuiksi. Paahda siemeniä kuumalla, kuivalla pannulla hetki. Varo, että ne eivät pala! Paista punajuurisiivuja oliiviöljyssä hetki. Sekoita paahdetut siemenet lämpimien punajuurisiivujen ja käsillä revityn chevren sekä pilkotun persiljan kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla.

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti – Uusavuttomuus iskee yhä vanhempana

Puoli vuotta sitten aloitin adressin marinoimattoman lihavalikoiman parantamisen puolesta. Adressi keräsi lyhyessä ajassa yli 10 000 nimeä, eli samankaltaisesti ajattelevia Suomesta löytyi aika paljon. Kyseinen adressi on vieläkin auki www.adressit.com -sivustolla ja nimiä on nyt hieman yli 11 700.

Sain vähän aikaa sitten kyselyn adressin kohtalosta. Onko se jo luovutettu ja kenelle? Adressi herätti alkuvuodesta kohtalaisen laajaa keskustelua aiheesta, joten mielestäni se teki jo keskustelun herättäjänä tehtävänsä. Loppujen lopuksihan kaikki lähtee meistä kuluttajista – siitä mihin rahamme käytämme. Jätin adressin avoimeksi, eli sen voi halutessaan vieläkin allekirjoittaa, enkä sitä toimittanut kaupan tai teollisuuden edustajille. Heidät otettiin keskusteluun mukaan median toimesta ja siten tietoisuus suuren joukon mielipiteestä levisi myös kaupan ja teollisuuden edustajille.

Laitoin adressin liikkeellä katsoen lähinnä tulevaisuuteen. Jos kaikki ruokamme on valmiiksi pilkottu, pakattu, maustettu ja melkein jopa pureskeltu, niin eipä taida seuraava sukupolvi enää edes tietää mikä on maaseutu ja miltä ihan aito elävä kana näyttää.

Muutama päivä keskustelun heräämisen jälkeen huomasin lähi-Citymarketissamme ison kyltin lihahyllyn vieressä. Siinä luki kissan kokoisin, pikaisesti tussatuin kirjaimin: ”Täältä löytyy laaja marinoimattomien lihojen valikoimamme!” Pieni hymy kävi suupielessäni – ainakin joku oli asiaan reagoinut. Markkinointihenkinen kauppias.

Pelkoni raaka-aineen alkuperän ja alkuperäisen olomuodon tunnistamisesta ei ollut aivan turha. Tosin ei aivan tarvinnut odottaa yhtä sukupolvea, vaan puoli vuotta riitti.

Ravintolassamme ruokaili muutama viikko sitten eräs etukäteen tilaisuutensa varannut ryhmä, joka oli tilannut listaltamme maissikananrintaa. Keittiöpäällikkömme käyttää kyseisessä annoksessa rintafileetä, jossa on luu mukana. Se pitää lihan maukkaampana, kun liha ei kuivu kypsennettäessä.

Ryhmä koostui aivan normaaleista suomalaisista aikuisista – ei siis ollut kyse mistään uusavuttomien sukupolven edustajista. Ilta sujui heiltä muuten hyvin, mutta vastaanotin seuraavana päivänä kirjallisen reklamaation. Kana oli kuulemma ollut erityisen hyvää, mutta miten kehtaamme tarjota koipireittä listassa lukeneen rintafileen sijaan. Siinähän oli luu!

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti

Arvoisa lukija. Mikäli näet kuvassa luun, ei se tarkoita, että käyttäisin koipireittä. Aivan alkuperäisessä versiossa, siis siinä elävässä broilerissa, rintafilee todella kiinnittyy luuhun.

AINEKSET
– 4 broilerin marinoimatonta, luullista rintafileetä
– 1 lime
– ½ valkosipuli (3-4 kynttä)
– ½ punttia persiljaa
– 1 ½ dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Feta-vihannesnyytti
– 200g fetaa
– 4 porkkanaa
– ½ parsakaali
– ½ kukkakaali (pieni)
– 1 punasipuli
– oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Laita rintaleikkeet esim. muovipussiin tai kulhoon. Pilko persilja ja valkosipuli pieneksi ja laita kulhoon. Leikkaa lime kahdeksaan osaan, purista paloista mehu kulhoon ja heitä vielä palatkin muiden ainesten sekaan. Kaada päälle oliiviöljy, mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita marinadiainekset ja rintaleikkeet keskenään. Anna marinoitua ainakin neljä tuntia.

Pyyhi rintaleikkeistä ylimääräiset marinadit pois ja grillaa pinta kauniin ruskeaksi kuumassa grillissä. Laita leikkeet uunivuokaan ja 200 asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi (leikkeen koosta riippuen).

Pilko kaikki ainekset kasvisnyytin ainekset, sekoita ja mausta oliiviöljyllä, sormisuolalla ja pippurilla. Laita folioon ja nosta uuniin kanan kanssa noin 20 minuutiksi.

Erinomaista viikonloppua!
Perjantaikokki

Ps. Tapahtumien järjestäminen on nykyään paljon helpompaa! Tutustu Lyyti-palveluun!

Kesäkurpitsa-kukkakaalikeitto – Historiallinen helmikuu

Kuluva helmikuu jää toivottavasti historiaan luonnonoikkuna. Kaipaan kovasti entisaikojen onnettomia etelän talvia, jolloin maa oli valkoinen lyhimmilläänkin kuutisen viikkoa. Räntää tuli, mutta joulukuussa. Jäät kestivät muutakin kuin vesihiihtoa ja sadevaatteet olivat talviteloilla tammikuusta maaliskuuhun.

Itselleni vuoden 2008 helmikuu jää mieleen monestakin syystä. Adressini otti tuulta purjeisiinsa enemmän kuin kuvittelin. Eilen allekirjoituksia oli kertynyt yli 10 400. Se on adressit.com –palvelun 17. allekirjoitetuin adressi. Haastatteluja olen antanut Ylen aamutelevisioon, Ruotsin suomenkieliseen radioon, Radio Sataan Turussa ja Turun Sanomiin. Lisäksi aihe on herättänyt erittäin paljon keskustelua netin palstoilla ja siitä on uutisoitu Helsingin Sanomissa, iltapäivälehdissä, Taloussanomissa, Finfoodin sivuilla ja monessa muussa paikassa. Ei mikään tavallinen helmikuu perjantaikokillekaan.

Adressiin

Helmikuussa saimme vihdoin valmiiksi myös puolitoista vuotta kestäneen projektimme – perjantaikokki laajensi sopan hämmentämistään myös ohjelmistopuolelle. Jos järjestät kokouksia tai tapahtumia, etkä vielä kuullut uudesta Lyyti-palvelustamme, niin minulla on sinulle uutisia. Tapahtumanhallinta palvelu löytyy alla olevasta linkistä. Tapahtumien hallinnointi helpottuu jatkossa paljon!

Lyyti-palvelu

Helmikuun huipennus?

On asioita – ja sitten on tärkeitä asioita. Vuoden päästä en muista lumetonta helmikuuta, mutta muistan ilmeen poikani kasvoilla, kun hän oppi konttaamaan. Voi sitä iloa! Mistä lienee luonteensa perinyt, mutta paikoillaan hän ei viihtynyt. Nyt on pikkumiehellä onnenpäivät kun saa konttailla siskonsa perässä – vaikka ei kiinni saakaan. Ei se vauhti, vaan se liike.

Entä se kuukauden paras hetki? Kaksivuotias tyttäreni pyysi päästä syliin komentaen:
”Ota minut sylkkyyn, nuorimies!”

Kesäkurpitsa-kukkakaalikeitto

Kevyt keitto – tuhti salaatti. Erinomaista…

AINEKSET
– 1 kukkakaali
– 1 kesäkurpitsa
– 1 sipuli
– 1 rkl kanafondia
– 0,5 l vettä
– 2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
– 2 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– 4 palaa paahtoleipää

VALMISTUS
Pilko sipuli, kesäkurpitsa ja kukkakaali pieneksi ja kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää vesi ja fondi. Keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tuorejuusto ja sekoittele.

Leikkaa leivät pieniksi krutongeiksi ja paahda niitä pannulla pienessä määrässä oliiviöljyä hetki. Ripottele leivät keiton pinnalle.

Aurajuusto-päärynäsalaatti

AINEKSET

– 1 kerä rapeaa salaattia
– 1/3 paketti Aurajuustoa
– ½ paketti pekonia
– 2 päärynää
– 0,5 dl pinjansiemeniä

VALMISTUS
Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi. Paista pekoni rapeaksi, valuta talouspaperin päällä ja pilko pieneksi. Kuori ja pilko päärynä.Murenna Aurajuusto. Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla hetki – varo polttamasta! Sekoita kaikki keskenään, mausta oliiviöljyllä ja VinCottolla.

Mitä on VinCotto (sivu englanniksi)?

Viinisuositus

Aina välillä ehtii myös maistamaan viiniä ruoan kanssa ja suosittelemaan sopivaa. Eilen oli sellainen päivä. Sain lahjaksi pullon Beringerin Napa Valley Chardonnayta, joka on hieman hinnakkaampi, mutta kyllä hintansa arvoinen! Viini kesti valkoisenakin hyvin myös salaatin Aurajuuston ja pekonin kanssa.

Lisätiedot Alkon sivuilta

Viikko aikaa karkauspäivään!

Nyt naiset jahkailu seis ja kosimaan! Vielä ehditte osallistua ja voittaa jopa 20 000 euron häät ensi kesäksi. Kilpailu MTV3:n sivuilla…

Hääkilpailuun

Mukavaa viikonloppua!

Terveisin

”Nuorimies”