Ei riitä, että osaat kieltä. Kommunikoidaksesi pitää tuntea myös kielialueen kulttuuri ja käytöstavat.

Saksankielisissä maissa teititellään. Oliverin Kindergarten-opettajalle, joka on ikäiseni naisihminen, minä olen Herr Hollmén ja hän on Frau Schultess. Tavatessa kätellään ja heitetään fraut ja herrit jo luontevasti. Minulle sopii monikon kolmannessa puhuminen, sillä se on verbien taivutusmuodoista helpoin. Pari vuotta sitten harmitti, kun naapuri teki sinunkaupat heti. Pitikin opetalla sanomaan ”du” (sinä) ja ”ihr” (te), eikä voinut käyttää kaikkivoipaa ”Sie”tä (teitittelymuoto tai monikon kolmas).

Kirjallinen kommunikointi on eri juttu. Siinä teititellään aina. Ja ollaan erittäin kohteliaita. Mutta ongelma on, että nimestä ei aina pysty päättelemään, meilailenko Herr vai Frau -puolen kanssa. Itse olen lähes aina Frau Hollmén. Ilmeisesti ”Petri” viittaa etunimenä enemmän naiseen kuin mieheen. Olen jo sopeutunut uuteen rooliini. Jopa paikallisen Coop-kaupan bonuskortti tuli Frau Petri Hollménille.

Mutta mitä teen, kun vastapuoli tuntuu vaihtavan sukunimeään jokaiseen meiliin?

Sain Oliverin Kindergartenin yhdeltä opettajalta kirjeen ja piti sopia tapaaminen. Paperikirjeen allekirjoittajana oli ”Frau Görn”. Meiliosoitteessa sukunimi oli muotoa ”goern”. Aloitin viestini siis ”Sehr geehrte Frau Görn…”

Hän vastasi. Allekirjoitus kertoi sukunimeksi ”Körn”. Meiliosoitteessa sukunimi oli muuttunut muotoon ”koeberlin”.

Viimeistään tässä vaiheessa suomalainen sekosi. Hiiteen kohteliaisuudet, johan tässä on meilejä vaihdeltu. Vastasin perisveitsiläisittäin:

Grüezi!

Pyydän anteeksi Frau Görn / Körn / Köberliniltä, jos röstit menivät väärään kurkkuun. Olen vain tällainen jäyhä ja hiljainen suomalaismies.

Perjantaikokki

Ps. kuten alla olevista kuvista voi päätellä, emme vaimon kanssa ole mitenkään erityisen tyypillinen pariskunta… mutta on siitä Frau-Petrinä olemisesta myös hyötyä! Voi rauhassa jättää autonsa aina näille kaupan oven vieressä oleville, extra-leveille Frau-parkkipaikoille!

Suomalaiset perinneruoat maistuvat aina välillä todella hyville! Vähintään kerran vuodessa, kun kaupassa näkee herkullisen, ison kaalin, on pakko valmistaa kaalikääryleitä. Aikamoista väkertämistähän tämä on, mutta sopii vaikka sunnuntaipäivän puuhaksi. Kerralla voi tehdä paljon ja vaikka pakastaa osan. Ja onneksi viereisen kylän Ikea myy puolukkahilloa kaalikääryleiden seuraksi.

AINEKSET

• Iso keräkaali
• suolaa
• vettä

• 1 sipuli
• 1 rkl voita
• 400 g jauhelihaa (sika-nauta)
• 2 munaa
• 1 dl kermaa
• 1 tl suolaa
• 1/2 tl valkopippuria
• 2 dl riisiä keitettynä
• meiramia

• siirappia 

VALMISTUS

Keitä kaalia suolalla maustetussa vedessä. Irrota lehtiä sitä mukaa, kun ne irtoavat ja anna jäähtyä.

Kun käärinlehtiä on riittävästi, pilko loppu kaali pieneksi. Paista voissa pannulla pilkottu sipuli, jauheliha ja pilkottu kaali. Mausta ja sekoita riisiin sekä kananmuniin.

Lehdissä on paksu lehtiruoti. Ohenna niitä veitsellä. Nosta pari ruokalusikallista täytettä lehdelle, taita päät ja kääri paketiksi. Valele siirapilla ja paista 150 asteisessa uunissa 1,5 tuntia.

Sveitsi on monessa mielessä matkailumarkkinoinnin unelmamaa. Kuvauksellista maisemaa on joka puolella, palvelut loistavia ja sijainti mitä erinomaisin. Silti aina välillä paras (tai tehokkain) markkinointi tulee yllättävältä taholta.

Engelberg on kylä noin tunnin ajomatkan päästä Zürichistä. Suomessa se tunnettaneen parhaiten mäkihypyn maailmancupin osakilpailustaan. Meille se on alkutalven laskettelukohde, sillä hissi nousee kolmeen kilometriin ja jäätiköllä rinteet ovat lähes aina auki. Muutoin se ei lukeudu suosikkeihimme – syystä jota en oikein osaa selittää.

Keväällä vaimoni veli oli perheineen meillä vierailulla ja ajoivat iltapäiväksi näyttämään vuoria lapsille. Suosittelin Engelbergiä, koska se on lähellä. Kyselin tunnelmia jälkikäteen ja vastaus oli: ”Kuin Mumbain rautatieasemalla…”

Intiassa Engelberg tunnetaan nimittäin ihan jostain muusta kuin mäkihypystä. Intialaisille Engelberg on yksi ”pyhiinvaelluskohteista”, sillä Intian tunnetuimpiin Bollywood-ohjaajiin lukeutuva Yash Copra ymppäsi uransa aikana järjestelmällisesti filmeihinsä Sveitsissä kuvattuja kohtauksia. Ja nykyään filmifanit tekevät 12-päivän kiertomatkoja ajellen bussilla ympäri Sveitsiä ja kuvauttaen itsensä elokuvien kuuluisimpien kohtauksien kuvauspaikoilla.

Ajattelin, että bollywood-turismi rajoittunee sulaan kauteen, mutta mitä vielä! Olimme avaamassa laskettelukauden 17.11.2013 Engelbergin jäätiköllä ja heti ala-asemalla kävi selväksi, ketkä ovat Engelbergin uudet valtiaat.

Kun pääsimme jäätikölle, kolmeen kilometriin, käveli siellä kymmeniä, ellei satoja intialaisia ja kuvauttivat itseään lumisissa maisemissa – esimerkiksi väärin päin olevien suksien päällä, tennarit jalassa. Näkymässä oli jotain hyvin erikoista. Tällä kertaa vuorella oli myös erittäin paljon japanilaisia, mutta intialaiset veivät kyllä vielä voiton. Yhden Bollywood-ohjaajan intohimo Sveitsin vuoriin tehoaa sata kertaa paremmin kuin yksikään maksettu TV-mainoskampanja. Sana on tosin jo kiirinyt niin tehokkaasti, että kaikki eivät enää pidä intialaisia ryhmiä erityisen toivottavina.

Seurueemme pienin laskettelija taitaa olla tällä hetkellä varsin monen intialaisen lomakuvissa. Sen verran ihmetystä hän herätti. Päivän päätteeksi eräs seurue halusi jopa kanssani yhteiskuvaan. Epäilen kuitenkin pääsyyksi kantorinkassa nukkuvaa vaaleatukkaista laskettelijanuorukaista.

Tämä katse vetosi intialaisiin