Vuosi on kohta kulunut ja nykyinen Au Pairimme palaa syksyllä Suomeen opiskeluiden pariin. Niinpä haemme uutta Au Pairia Suomesta Sveitsiin.

Tarkemmat tiedot työstä löytävät tuolta: perjantaikokki.fi/au-pairiksi-sveitsiin/

Jos tunnet 18-25 vuotiaita Au Pairiksi sopivia, niin vinkkaa heille tästä sivusta! Hakemuksia otetaan vastaan 15.7.2012 saakka. Ruoka pitäisi ainakin olla meillä kohtalaista, jos ei muusta syystä postikorttimaisemiin halua 🙂

Perjantaikokki

Marraskuussa 2011 kerroin ottaneeni haasteen vastaan ja tähtääväni kesällä 2012 puolikkaan triathlonin läpivientiin. Nyt on projektiin tullut vauhtia, mutta ei välttämättä toivotulta taholta. Tässä pieni päivitys tilanteesta.

Harjoitteluni on koostunut lähinnä (yllätys yllätys) juoksusta, pyöräilystä ja uinnista. Olen harjoitellut aina kun olen voinut ja ollut terve. Aamun tunnit ovat arvokkaita tässäkin asiassa. Uimassa käyn keskiviikkoisin kello kuusi. Olen pikkuhiljaa nostanut matkaani ja nyt uin 2 – 2,5 km kerralla. Aikaa kahteen kilometriin kuluu 25 metrin altaassa n. 34 minuuttia. Tämä ei ole vielä mitään repimistä, joten sanoisin, että uinti kulkee.

Juoksemassa käyn kahdeksan maissa aamuisin 2 – 4 kertaa viikossa (siis aina kun olen ollut terve…), samalla kun saatan Julian Kindergarteniin. Usein lenkki alkaa kilometrin extralastilla, sillä tytär kulkee olkapäillä lisäpainona. Sitten kun Julia on kirjaimellisesti tiputettu eskariinsa, juoksen vielä aamusta riippuen 7 – 10 kilometriä.

Lempilajiini pyöräilyyn tuli entisestään lisäintoa maaliskuussa välineinvestoinnin myötä. Täyshiilikuituinen, alle kasikiloinen kilpurini on uusi ystäväni myötä- ja vastamäessä. Silti pyöräily on jäänyt vähimmälle johtuen siitä, että se vaatii aina pisimmän ajan.

Harjoittelua on haitannut pitkällinen flunssa joulukuussa ja sama tauti tammi-helmikuussa. Myös muutama vatsatautiepidemia on perheenä käyty läpi, joten talvi ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. Laskin tehneeni tämän vuoden puolella (vain) 32 harjoitusta, eli keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Sairastelut tiputtavat keskiarvon aika alhaiseksi.

Kertaakaan en ole vielä tehnyt harjoitteena 90 kilometrin polkupyörälenkkiä tai juossut puolimaratonia. Vaaditun uintimatkan sentään taitan lähes joka harjoituksessa. Myös yhdistelmäharjoitukset (esim. ensiksi pyöräily, sitten heti päälle juoksu) ovat jääneet luvattoman vähiin. Silti alan pikkuhiljaa uskomaan, että selviän haasteesta. Tavoitteeni on tulla maaliin alle kuuden tunnin.

Pieni ylläri tosin tuli, kun kisapäivämäärä hyppäsi puolitoistakuukautta kalenterissa lähemmäs. Olin nimittäin katsonut väärin päivämäärät ja suunnittelemani puolitriathlon kisataankin Rapperswillissä, Zürich-järven eteläpäässä jo 3.6.2012. Minä olin merkannut kalenteriini 15.7., joten nyt treenataan pienessä kiireessä jo…

Mikä tässä on parasta?

Olen jo nyt oppinut nauttimaan päämäärätietoisesta harjoittelusta ja siitä, että huomaa kehittyvänsä. Lisäksi on todella upea tunne olla hyvässä kunnossa, sitä ei käy kieltäminen. Lasten roudaaminen olkapäillä samalla kun työntää kärryjä ja kauppakasseja kotimäkeä ylös, ei pistä huohottamaan. Siitä tykkään. Olo on todella hyvä. Eipä sekään haittaa, että vatsa ei roiku vyön päällä tai että kaksoisleuka on kadonnut valokuvista.

Kyllähän liikunta tuo myös aina hyvän olon ja antaa energiaa. Vaikka eilen kun kello soi 5.45 fillarilenkin merkiksi, ei olo ollut kovinkaan energinen. Aamun maisemat kyllä kruunasivat päivän!

Mutta parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että saa syödä vaikka kuinka paljon!

Tänne on tänään luvassa +25 astetta ja Suomeenkin luvataan viikonlopuksi oivaa liikuntakeliä, joten nyt ylös, ulos ja lenkille!

Perjantaikokki

Ps. joku onkin huomannut, että julkaisutahti on harventunut ja se on ollut aivan tietoinen valinta. Nyt on vain menossa sellainen vaihe työn ja urheilun kanssa, että jokaviikkoiselle bloggaamiselle ei ole ollut aikaa. Ehkä taas jossain vaiheessa palaan viikottaiseen tahtiin, mutta toistaiseksi saatte pärjätä tällä 🙂

Parsaa ruokosokerissa ja voissa

Jos meille tulee kylään, saattaa joutua keittiöhommiin. Näin kävi (varoituksista huolimatta) eräällä yllätysvierailulle Suomesta saapuneelle ystävälleni, joka Sassunakin tunnetaan. Teimme parsaa ja hän vinkkasi oman versionsa, joka oli varsin maittava sellainen.

AINEKSET

VALMISTUS

Katko parsoista puumainen alaosa pois ja kuori nupusta alaspäin kuorimaveitsellä. Asettele parsat foliolle. Ripottele pinnalle sokeri ja voi. Mausta suolalla. Kääri foliosta nyytti. Grillaa täydellä teholla tai paahda uunin grillivastuksen alla 275 asteessa 7-10 minuuttia (parsojen paksuudesta riippuen). Idea on saada voi maustamaan parsat ja sokeri karamellisoimaan pinnan.

Nauti kylmän valkoviinin kera.

Oivallista perjantaita, kolmattatoista päivää! Sen lisäksi, että on kansainvälinen epäonnenpäivä, vietetään meidän perheessä vatsa- ja kuumetaudin yksiviikkoissynttäreitä. Ensiksi se muljasi läpi lapset, Oliverin, Julian ja pienen Albertinkin. Hän on ollut taudin kourissa jo neljä päivää. Sitkeästi kuitenkin jaksaa välillä hymyilläkin.

Eilen illalla se sitten hyökkäsi minun kimppuuni. Möyri sisuksiini, nosti lämmön ja kaatoi punkkaan. Yöllä oli olo kuin Pendolinon alle jääneellä ja unet sen mukaiset. Joku unispesialisti voisi tehdä tästä pienen analyysin:

Kohtaus #1:

Olen Helsingissä ystävieni juuri remontin alle joutuneessa asunnossa. Se on mielestäni niin kiva, että päätän kutsua sinne Adam Lambertin ja hänen poikaystävänsä BB-Saulin perheemme kanssa illalliselle.

Kohtaus #2:

Illallisvalmisteluiden lomassa muistan, että Turkuunhan minun pitikin tänään lentää. Kiirehdin lentokentälle pukeutuneena pelkästään peittoon ja kantaen mukana kahta äidiltäni lainaamaa pärekoria. Toisessa on oksia, toisen sisältöä en enää muista. Kohtaan matkalla inttikaverini, joka on lähdössä seikkailemaan Antarktikselle. Hän kysyy vinkkejä minulta, miten saisi tarinaansa läpi lehtiin. Kehotan soittamaan Glorian päätoimittajalle suoraan.

Kohtaus #3:

Saavun Helsinki-Vantaalle kävellen, mutta jostain syystä olinkin päätynyt kiitorata-alueelle. Kävelen sieltä pois ja pääsen terminaalirakennukseen nousemalla ensiksi matkustajia ottavan lentokoneen peräosasta kyytiin ja sitten kävelen putkea pitkin ihmismassaa vastaan.  Pääsen vihdoin oikeaan Turun koneeseen, jolla lennän Turkuun. Peitossa, pärekoreja kantaen.

Kohtaus #4:

Saavun Turkuun. Katson puhelimeni kalenteria ja ihmettelen, että mitä ihmettä teen Turussa. Kalenterin mukaan, minun pitäisi pian olla Oulussa vetämässä Lyytin aamiaisseminaaria. Pysyn koneessa ja päätän lentää sillä takaisin Helsinkiin. Kone täyttyy ja yhtäkkiä penkkini kääntyy poikittain, siten, että kaikki matkustajat näkevät minut. Koneessa on kaikki veljeni uusien lastensa kanssa (niitä on sukuun siunaantunut neljä kappaletta parin kuukauden aikana.) Väki ihmettelee asustustani sekä pärekorejani. Niin teen minäkin. Veljet ihmettelevät, miksi minulla on äidin pärekorit. Niin ihmettelen minäkin.

Kohtaus #5:

Muistan Lambertille ja BB-Saulille lupaamani illallisen, josta kohta pian myöhästyn. Olo on toivoton, koska kalenterimerkinnät puhelimessani ja kohde, jossa minun pitäisi olla illalla, vaihtuvat koko ajan.

Kohtaus #6:

Herään kotonani Sveitsissä. Minulla ei ole mitään hajua siitä, miten olen omaan sänkyyni päätynyt, sillä hetki sitten olin lentokoneessa, nolona peittoon kääriytyneenä ja täysin ulalla siitä, missä minun pitäisi olla.

Uni oli niin todellinen, että joudun vielä valveilla vakuuttelemaan itselleni, että nyt on aivan peruspäivä.

 Todellakin.

 Perjantaikokki

Chevre-paprikat

Reseptistä kunnia menee Jennille, Liemessä-ruokablogiin.

Jääkaapissa sattui olemaan chevreä, joten käytimme sitä fetan sijaan. Koska täytettä tuli paljon, lisäsin alkuperäiseen reseptiin hieman korppujauhoa pitämään täytteen kasassa. Vaimo oli sitä mieltä, että chevren kanssa olisi voinut olla täytteeseen pilkottuna esim. kevätsipulin varsia. Joka tapauksessa yrttejä saa laittaa runsaalla mitalla.

AINEKSET

VALMISTUS

Viillä paprikoihin yksi pitkittäinen viilto. Poista siemenet. Valmista täyte murustamalla vuohenjuusto ja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään (paitsi parmesaani.) Täytä paprikat, ripottele päälle parmesaanijuusto ja paista leivinpaperilla vuoratulla uuninpellillä 200 asteessa n. 30 minuuttia.