Näin nettihakemiston myyjä kusettaa – kuuntele äänite

Kävipä kerran niin, että nettipuhelinluettelossa näkyvyyttä myyvä Suomen Numerokeskus Oy päätti soittaa ohjelmistomme käytöntukeen. Sieltä on näemmä hyvä etsiä asiakkaita, vaikka sivuillamme olisi myös markkinoinnista vastaavan henkilön suora puhelinnumero. Ilmeisesti ovat todenneet, että kauppa käy paremmin, kun soittelee ihmisille, joille nämä päätökset eivät kuulu.

Asiakastukeemme tulee jos jonkinlaisia puheluita, vaikka käytännössä vastaamme siellä vain asiakkaidemme tukipyyntöihin liittyen Lyyti-palveluumme. Periaatteemme kuitenkin on, että vastaamme kaikkiin puheluihin asiallisesti, ystävällisesti ja soittajaan arvostavasti suhtautuen. Näin työntekijämme teki myös 25.11. kun Suomen Numerokeskuksen myyjä asiakastukeemme soitti. Nyt se maksoi meille 109,74 euron laskun, lakimiehen konsultoinnin sekä paljon työaikaa huijaamalla hankitusta kaupasta eroon pääsyn johdosta.

Avaan tämän tarinan, jotta itse tunnistat kusetuksen, kun se kohdalle tulee. Ei liene yllätys, että Suomen Numerokeskuksen toimitusjohtajaa ei ole LinkedInissä, Facebookissa tai muissakaan some-kanavissa. Olisi todella ikävää, kun kaverit näkisivät kuinka vahvassa kasvussa ja jo yli 2,7 miljoonan euron firmaa tägätään ikävissä merkeissä somepäivityksiin.

Emme saaneet asiaa sähköpostitse hoidetuksi, joten soitin 15.12.2015 Suomen Numerokeskuksen asiakaspalveluun. Olisin soittanut suoraan toimitusjohtajalle, mutta – yllätys yllätys – hänen tietojaan ei verkosta löydy. Sinänsä jännä juttu, sillä lähes 100% varmuudella yritykset, jotka tekevät moraalisesti hyväksyttävää liiketoimintaa, omat tietonsa omilla nettisivuillaan julkaisevat.

Pyysin tallennettua myyntipuhelua sähköpostiini, mutta jostain syystä – yllätys taas – se ei ollut mahdollista. Äänite piti kuunnella puhelimessa. Laitoin puhelun kaiuttimeen ja toisella puhelimella äänitin puhelun. Ai niin, unohdin mainita äänittämisestä Suomen Numerokeskukselle, mutta kappas, niin unohtivat hekin mainita puhelussaan sen äänittämisestä.

Äänitteestä kuulee myös, kuinka he unohtivat mainita, että

  • puhelun tarkoituksena on myydä jotain
  • emme ole aiemmin sopimussuhteessa ja puhelun perusteella muodostuisi sopimussuhde

He unohtivat myös tarkistaa, että onko puhelimeen vastanneella henkilöllä oikeutta tehdä sopimuksia yrityksemme puolesta. Lisäksi unohtui mainita sopimusehdot. Ja ennen kaikkea unohtui kysyä, että ”Haluatteko tilata tämän maksullisen palvelun?” Lisäksi puhelu aloitettiin sanomalla, että ”Tämä Lyyti Oy on meillä nimi- ja osoitetiedoilla mukana tuolla Varsinais-Suomen puhelinluettelossa…” eli ikään kuin meillä olisi ollut jo jonkinlainen sopimus olemassa.

Mutta sellaista sattuu, vaikka yrityksen omassa ohjeistuksessa kerrotaan aivan jotain muuta.

http://www.suomennumerokeskus.fi/Toimintaperiaate

Toimintaperiaatteessa mainitaan mm. näin: ”Telemarkkinoija kertoo lisänäkyvyyden hinnat ja yrityksen edustaja päättää haluavatko lisänäkyvyyden vai ei.”

Kuuntele äänite tuosta alempaa ja koita löytää siitä tämä kysymys. Ja muista, että myyjä siis soitti ohjelmistomme käytöntukeen, vaikka suorat numeromme esimerkiksi minulle olisivat löytyneet esimerkiksi täältä (ihan kuvien kera): http://www.lyyti-palvelu.fi/ota-yhteytta

Hyvityslaskua odotellen. Vaihtoehtona on rikosilmoitus.

Äänitteen voit kuunnella tästä.

Äänitteestä on ”piip” äänellä korvattu kaikkien muiden henkilöiden nimet paitsi minun. Tarkoituksenani ei ole hyökätä yksittäisiä ihmisiä kohtaan ko. yrityksessä vaan saattaa julki Suomen Numerokeskuksen ja vastaavien yritysten täysin moraaliton toimintatapa. On jotenkin käsittämätöntä, että vuodesta toiseen nämä firmat vain jatkavat toimintaansa.

Bongasin myös lakifirmamme sivuilta aiheesta blogikirjoituksen, jossa on muutama peukalosääntö, jotka jokaisen firmassa puhelimeenvastaavan tulisi tietää.

Toivon menestystä kaikille (rehellisille) yrittäjille!

Petri Hollmén

 

Innostaa, niin et varpaat sattuu!

Koska olet viimeksi ollut niin innoissasi jostakin, että varpaissa sattuu? Viisivuotias poikani totesi minulle näin, kun kerroin hänelle torstaina, että yhden yön päästä hän tapaa erään idolinsa. Poika suuttui aluksi ja kysyi, että miksi menin kertomaan sen jo nyt, kun edessä on vielä yksi yö nukuttavana! Intoa ja jännitystä oli niin paljon, että ihan varpaat sattuivat!
Olin eilen puhumassa Boardman2020 -kasvuyrittäjyysverkoston itsenäisyysillallisella ja kysyin aivan aluksi yleisöltä, että kuinka moni muistaa itse tällaisen ”varpaat sattuu”-innon? Vaikka yleisö oli aivan varmasti keskimääräistä innostuvampaa, niin vain harvat kädet nousivat. Aikuisuus tekee tehtävänsä ja realismi niittää satoaan. 

Itse muistan hetken reilun kahdeksan vuoden takaa. Silloin sain idean, joka pisti posket kihelmöimään ja vatsan kipeäksi. Se oli mahtava tunne ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Vain innostuneet ihmiset vievät yhteiskuntaamme eteenpäin. ”Ihan sama”-porukka laahustaa läpi elämänsä sivuilleen vilkuilematta ja jälkiä jättämättä. Vihapuhejengi puolestaan heittelee irtokommentteja poteroistaan ilman todellista toivetta muutoksesta. 

Illan toinen puhuja, sata kertaa minua koskettavampi Jussi Lystimäki, totesi erittäin osuvasti: 

”Vain asiat, joilla on merkitystä, tulee hoidetuksi.”

Miten saisimme varpaat kipeäksi useammin? Kuinka voisimme säilyttää lapsenomaisen kyvyn innostua asioista? Ja miten saisimme varpaat innosta kipeinä olevat ihmiset tekemään vain merkityksellisiä asioita. 

Tämän kun joku keksii, niin muuttaa maailmaa!

Jonottamisen maailmanmestarit

Ilmaiset ämpärit ja satojen metrien jonot ovat jo käsite. Mutta en tajunnutkaan, kuinka innokkaita jonottajia suomalaiset ovat ihan arkipäiväisissäkin asioissa. 

Olin tänään lähdössä Kampin terminaalista kello 11.15 Åbussilla Turkuun. Saavuin laiturille 9 viitisen minuuttia ennen bussin lähtöaikaa. Bussi oli lasioven takana, näytöllä luki Turku, Åbus klo 11.15 ja oven edessä oli noin 10 metrin siisti jonomuodostelma. Ehkä parikymmentä henkeä yhteensä. Jono ei liikkunut. 

Tulkitsin tilanteen siten, että bussiin ei vielä päässyt sisään. Poikkesin hakemassa viereisestä kioskista pullon limpparia ja tulin takaisin. Jono tönötti siinä oveen liimautuneena liikkumatta, vaikka bussin pitäisi kohta olla lähdössä. Näyttää lähtö myöhästyvän, ajattelin.

Sitten kello löi 11.15. Bussi starttasi ja lähti peruuttamaan pois laiturista. 

Siis mitä! 

Ettekö te jonotakaan tähän Turun bussiin?” kysyin jonon ensimmäisiltä. 

”Ei me siihen jonoteta.”

”Ai… Mihin sitten?”

”Seuraavaan bussiin.”
Jono oli siis muodostunut ysilaiturille odottamaan jo bussia, jota ei laiturilla ollut ja jota ei näkynyt vielä edes näyttötaululla. 

No, onneksi kuski bongasi viittilöintini ja palasi hakemaan minut. Taakseni jäi siisti parijono jonottamisen maailmanmestareita lempiharrastuksensa pariin.