Koska olet viimeksi ollut niin innoissasi jostakin, että varpaissa sattuu? Viisivuotias poikani totesi minulle näin, kun kerroin hänelle torstaina, että yhden yön päästä hän tapaa erään idolinsa. Poika suuttui aluksi ja kysyi, että miksi menin kertomaan sen jo nyt, kun edessä on vielä yksi yö nukuttavana! Intoa ja jännitystä oli niin paljon, että ihan varpaat sattuivat!
Olin eilen puhumassa Boardman2020 -kasvuyrittäjyysverkoston itsenäisyysillallisella ja kysyin aivan aluksi yleisöltä, että kuinka moni muistaa itse tällaisen ”varpaat sattuu”-innon? Vaikka yleisö oli aivan varmasti keskimääräistä innostuvampaa, niin vain harvat kädet nousivat. Aikuisuus tekee tehtävänsä ja realismi niittää satoaan. 

Itse muistan hetken reilun kahdeksan vuoden takaa. Silloin sain idean, joka pisti posket kihelmöimään ja vatsan kipeäksi. Se oli mahtava tunne ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Vain innostuneet ihmiset vievät yhteiskuntaamme eteenpäin. ”Ihan sama”-porukka laahustaa läpi elämänsä sivuilleen vilkuilematta ja jälkiä jättämättä. Vihapuhejengi puolestaan heittelee irtokommentteja poteroistaan ilman todellista toivetta muutoksesta. 

Illan toinen puhuja, sata kertaa minua koskettavampi Jussi Lystimäki, totesi erittäin osuvasti: 

”Vain asiat, joilla on merkitystä, tulee hoidetuksi.”

Miten saisimme varpaat kipeäksi useammin? Kuinka voisimme säilyttää lapsenomaisen kyvyn innostua asioista? Ja miten saisimme varpaat innosta kipeinä olevat ihmiset tekemään vain merkityksellisiä asioita. 

Tämän kun joku keksii, niin muuttaa maailmaa!