Kävin aamulenkillä ihailemassa maisemia ja lehmiä. Lehmiä on täällä Sveitsissä vähän joka rinteessä. Siinä ne märehtivät alkavaa hellepäivää aivan lenkkipolussa kiinni. Minut ja lehmät erotti vain etusormen levyinen ohut muovikaistale ja siinä kulkeva ohuen ohut sähkölanka. Sähköpaimeneksi kutsutaan.
Kaikki, jotka ovat pienenä pissanneet sähköpaimeneen tai kokeilleet sitä märällä kädellä, tietävät, että sähköiskuun ei kuole. Mutta säpsähtää kyllä.
Lehmä painaa satoja kiloja. Katsoin googlesta, että 650kg – 800kg. Jos sillä olisi ärjy luonne ja terävät sarvet ja se olisi vaikka kova potkimaan, en uskaltaisi lenkkeillä ihan vierestä. Me ihmiset olemme kuitenkin kesyttäneet lehmän – jalostaneet siitä kotieläimen, jota pidättelee ohut muovinaru.
Yksikään lehmistä ei kyseenalaista sähköpaimenen valtaa vapaaehtoisesti. Veikkaan, että lehmälauman rajoittamiseen riittää pelkkä muovinauha, ilman sitä sähköäkin. Kuka hullu muka menisi todentamaan, että tosiaan, kyllä tästäkin nauhasta saa jysärin.
Ihmiset ovat kesyttäneet ihmisen. Tehneet ihmisestä kotieläimen, joka luo joko organisaatioissa tai ihan itse itselleen sähköpaimenia sinne tänne. Rajoja ja rajoituksia, jotka ovat vain aina olleet. Kuka hullu niitä lähtisi enää kyseenalaistamaan. Siinä voi loukata.
Vaikka ruoho on lehmän laitumella kaluttu, niin kukaan lehmistä ei halua kokea muutamaa pikku sähköpaimenen napsahdusta ja juosta naapuriniitylle. Turha tavoitella, se on kiellettyä.
Hyvin usein menestystarinat ja maailmaa muuttavat liikkeet syntyvät siitä, että joku ei välitäkään vuosikausia käyttäytymistä ohjanneesta sähköpaimenesta. Aika on voinut ajaa jo sen ohi. Joku uskaltaa ottaa muutaman kivuliaan sähköiskun, taistella tuulimyllyjä vastaan, ottaa loikan tuntemattomaan ja ylittää itsensä.
Me aiomme murtaa omat sähköpaimenemme ensi viikon perjantaina. Poljemme Suomen päästä päähän, Varangin vuonosta Saaristomerelle, kolmessa päivässä. Ai miksi? Siksi, että kukaan muu ei ole vielä niin tehnyt (ei ainakaan googlen mukaan) ja siksi, että keräämme rahaa samalla lastensairaalalle. Ja siksi, että meitä ei ole vielä täysin kesytetty. Ja siksi, että Suomi on kaunis maa. Syitä on monia!
Lue lisää projektistamme osoitteessa www.lyyti-palvelu.fi/challenge
Auta meitä saamaan porukkaa mukaan polkemaan – pois omien sähköpaimeniensa rajaamista karsinoista ja kerro projektistamme eteenpäin (torikahveilla, kaupassa, facebookissa, twitterissa, puhelimessa – kaikki keinot käy!)
Perjantaikokki kiittää!
Hedelmäinen välimeren salaatti juhannukseksi
AINEKSET
– 1 kerä rapeaa salaattia (esim. frisee)
– ½ vesimeloni
– 1 verigreippi tai –appelsiini
– 1 punasipuli
– purkki calamata-oliiveja
– 20 mintun lehteä
– (150 g italialaista salamia)
– Maldon-suolaa
– mustapippuria myllystä
– hyvää oliiviöljyä
– tilkka punaviinietikkaa
– ripaus sokeria
VALMISTUS
Marinoi ensiksi punasipuli (pikaversio): kuori ja pilko ohuiksi siivuiksi. Laita pieneen kattilaan sipulit, pieni tilkka punaviinietikkaa ja ripaus sokeria. Lämmitä levyllä hetki ja anna jäähtyä.
Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi salaatti kulhoon suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuori greippi terävällä veitsellä siten, että saat leikeltyä hedelmälihan paloihin. Kuori vesimeloni ja pilko paloiksi. Huuhtele minttu ja pilko siivuiksi. Poista oliiveista kivet tarvittaessa. Kasaa kaikki ainekset laakeaan kulhoon, mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä. Halutessasi ruokaisamman version, pilko joukkoon erittäin ohuina siivuina kuivattua italialaista salamia.
Herkullista juhannusta!
Perjantaikokki kiittää ja toivottaa hyvää juhannusta!
Perjantaikokin blogi 