Ei riitä, että osaat kieltä. Kommunikoidaksesi pitää tuntea myös kielialueen kulttuuri ja käytöstavat.
Saksankielisissä maissa teititellään. Oliverin Kindergarten-opettajalle, joka on ikäiseni naisihminen, minä olen Herr Hollmén ja hän on Frau Schultess. Tavatessa kätellään ja heitetään fraut ja herrit jo luontevasti. Minulle sopii monikon kolmannessa puhuminen, sillä se on verbien taivutusmuodoista helpoin. Pari vuotta sitten harmitti, kun naapuri teki sinunkaupat heti. Pitikin opetalla sanomaan ”du” (sinä) ja ”ihr” (te), eikä voinut käyttää kaikkivoipaa ”Sie”tä (teitittelymuoto tai monikon kolmas).
Kirjallinen kommunikointi on eri juttu. Siinä teititellään aina. Ja ollaan erittäin kohteliaita. Mutta ongelma on, että nimestä ei aina pysty päättelemään, meilailenko Herr vai Frau -puolen kanssa. Itse olen lähes aina Frau Hollmén. Ilmeisesti ”Petri” viittaa etunimenä enemmän naiseen kuin mieheen. Olen jo sopeutunut uuteen rooliini. Jopa paikallisen Coop-kaupan bonuskortti tuli Frau Petri Hollménille.
Mutta mitä teen, kun vastapuoli tuntuu vaihtavan sukunimeään jokaiseen meiliin?
Sain Oliverin Kindergartenin yhdeltä opettajalta kirjeen ja piti sopia tapaaminen. Paperikirjeen allekirjoittajana oli ”Frau Görn”. Meiliosoitteessa sukunimi oli muotoa ”goern”. Aloitin viestini siis ”Sehr geehrte Frau Görn…”
Hän vastasi. Allekirjoitus kertoi sukunimeksi ”Körn”. Meiliosoitteessa sukunimi oli muuttunut muotoon ”koeberlin”.
Viimeistään tässä vaiheessa suomalainen sekosi. Hiiteen kohteliaisuudet, johan tässä on meilejä vaihdeltu. Vastasin perisveitsiläisittäin:
Grüezi!
Pyydän anteeksi Frau Görn / Körn / Köberliniltä, jos röstit menivät väärään kurkkuun. Olen vain tällainen jäyhä ja hiljainen suomalaismies.
Perjantaikokki
Ps. kuten alla olevista kuvista voi päätellä, emme vaimon kanssa ole mitenkään erityisen tyypillinen pariskunta… mutta on siitä Frau-Petrinä olemisesta myös hyötyä! Voi rauhassa jättää autonsa aina näille kaupan oven vieressä oleville, extra-leveille Frau-parkkipaikoille!
Perjantaikokin blogi 