Aikamoinen välimerikesä! Illalla voi kympiltä istua kannella ilman paitaa ja aamulla kympiltä herätessä sama juttu. Alusvaatteita kuluu näillä keleillä yksi pari per viikko, sillä jalassa on lähinnä simmarit.
Vaikka on ollut kuumaa ja muutama tyynikin päivä, ei sinilevää ole juurikaan näkynyt. Toki hiutaleina siellä täällä – ja tänään aamuna hieman lautaksi kerääntyneenäkin Stora Hästön lahdessa – mutta laajat puuromaiset lautat ovat vielä loistaneet poissaolollaan. Hyvä niin. Se on mahdollistanut uimisen kaikkialla.
Aamu alkoi laiskasti, kuten asiaan kuuluukin. Vasta puoliltapäivin irroittelimme köysiä ja kalliokiiloja Stora Hästön rannasta. Laitoin yöksi tupla-ankkurin, koska tuulen piti kääntyä yöllä. Ja niin se oli ilmeisesti kääntynytkin, sillä naapuri oli herännyt kivien kolinaan pohjassa. Me emme. Kannatti nähdä tuplavaiva.
Kivien kolinaa kuulimme vasta lähdössä, sillä peruuttaessa ankkurille kolahdimme kevyesti pohjaan. Vesi on todella matalalla ja vanhoilla, tutuillakin paikoilla saa olla varovainen.
Onneksemme tuuli taas virisi ja pääsääntöisesti pystyimme seilaamaan purjeet ylhäällä, coden vetäessä kevyessä tuulessa. Hyvin vene kyllä seilaa, sillä 3,3 m/s, 40 AWA tuulella liikuimme viittä solmua. Vauhti vain kasvoi, kun saimme tuulen hieman suuremmalla kulmalla ja nostimme coden.
Juuri ennen Brännskäriä tuuli tyyntyi ja oli aika heittää köydet ja fendarit perään ja uida. Kipparina tuntuu aina jännältä katsoa loittonevaa venettään veden pinnan tasolta. Onneksi perässä oli köysi, johon tarttua ja veneessä toki varakippareita.
Brännskär on suosittu satama ja tänäänkin täynnä. Onneksi vaihtuvuutta on ja juuri ennen saapumistamme, muutama moottorivene poistui ja saimme paikan laiturista. Saunavuorosta oli turha tässä vaiheessa edes haaveilla, mutta onneksi lämpöä riitti!
Tällaisen kesän paras puoli on, että syvyydet voi käydä testaamassa uiden ja jos poijuhaka jää huonosti, on sekin korjattu alta aikayksikön mereen pulahtamalla.
Lapset uivat ja hyppivät koko iltapäivän ja illan. Minä vein Miisan sup-laudalla taas saarikierrokselle. 4,3 kilometriä taittui vajaassa kolmessa vartissa. Koirakin tipahti kerran uimasille, mutta ei ollut kovin pahoillaan.
Trooppista iltaa vietimme grillaten, uiden ja lämmöstä nauttien. Aika monta kertaa olemme jo muistelleet viime heinäkuun alkupuolta, jolloin oli kylmää, tuulista ja sateista. En vaihtaisi takaisin. Poikien päivä tiivistyy alla olevaan time lapse-videoon…
Välihuomiona on vielä todettava, että harvoin on satamassa nähnyt näin montaa erilaista aurinkosuojaviritelmää. Ei edes Välimerellä.
Ilta huipentui jonkun trumpettitaiturin soittamaan iltavesperiin kello 21.00. Liput alas ja hyvää yötä 🙂
Pete
Perjantaikokin blogi 