Lähtö Bodöstä kävi hieman yllättäen, kun laiturin pääty piti tyhjentää yhteisalus Nordepin testikiinnittäytymistä varten. Koitimme jäädä aamiaiseksi vielä poijuun, mutta tuuli painoi meitä sen verran kovin, että taisimme hinata poijua metrin verran lähemmäksi laituria. Niinpä oli otettava irti ja nautittava aamiainen kulussa.
Kuljimme pelkällä pienehköllä fokalla (keulapurje) kuutta solmua myötäiseen, joten tuuli oli jälleen voimissaan. Se puhalsi 9-11 metrin sekuntivauhdilla lounaasta tarjoten mitä parhaimman purjehduskelin kohti itää ja Högsåraa.
Storlandetin jälkeen nostimme myös isopurjeen, ykkösreiviin (eli purjeen pinta-alaa hieman pienentäen) ja saimme loppumatkaksi mukavan 7,5-8,5 solmun vauhdin.
Saavuimme Rumpan Barin rantaan juuri, kun olin mukana viimeisessä onlinepalaverissa ennen kesäloman totaalista alkua. Voin kertoa, että ei ole hyvä idea rantautua kovassa tuulessa samalla Airpodit korvilla palaveriin osallistuen. Rantautuminen sujui kuitenkin hyvin, vaikka ensimmäinen poijuväli osoittautui liian lyhyeksi ja piti ottaa irti välittömästi. Jälleen kerran apua löytyi laiturilta ja saimme s/y Julia II:n aivan laiturin kärkeen kiinni. Tuulen pitäisi tyyntyä yöksi, joten luvassa olisi toivottavasti rauhalliset unet.
Viime vuonna oli minulla ensimmäinen kesä, jolloin en koskenut fillariin viiteen viikkoon. Päätin, että toista moista kesää ei tulisi ja sainkin vaimon suostuteltua ideaan, että päivisin sänkyämme käyttää fillarini.
Henkisesti siis sitouduin polkemaan fillarilla jokaisessa saaressa, josta vain tietä löytyy. Nyt oli siis aika kaivaa pyörä esille ja tutkia Högsåra läpikotaisin. Voin kertoa, että kun polkee jokaisen Högsåran tien kertaalleen, matkaa tulee 28 kilometriä ja gps-jälki näyttää siankorvalta, jossa näkyy verisuonet.
Högsåra tunnetaan tuulimyllyistään, jotka näkyvät kauas. Osittain niiden ansiosta saarelta löytyy muutamia ylimääräisiä teitä, jotka on rakennettu myllyjä varten.
Farmors Cafe on ravintola, jossa on kertakaikkiaan käytävä. Siellä on aivan loistavat pizzat ja carte-annokset sekä idyllinen miljöö ja hymyilevä palvelu. Tällä kertaa mukana oli myös mökkinaapurimme Sami ja Katja, jotka rantautuivat sattumalta viereiseen poijuun.
Päivän kruunaa ilta, joka Suomen kesässä on usein kovin upea.
Koska Högsårassa oli niin mukavaa, päätimme jäädä toiseksikin päiväksi. Päivän voisi tiivistää Julian sanoin seuraavasti:
”Iskän päivä on tällainen:
Hän herää, syö, saunoo, ui, syö, nukkuu (päiväunet), herää, syö, saunoo, ui, syö ja menee nukkumaan.”
En väitä vastaan. Tosin tämän lisäksi vietimme sateista alkuiltaa kuuntelemalla jazzia Rumpanin terassilla. Kiitos taas Jenny ja Anders upeasta satamasta!
– Pete
Perjantaikokin blogi 