Autokauppias, jonka mielestä internet pitäisi räjäyttää, on mielestäni väärässä. Olen saanut netistä paljon. Olen löytänyt Uusia ystäviä, olen pitänyt yhteyttä vanhoihin ystäviin, saan elannon internetin ansiosta ja vapaa-aikaankin löydän paljon sisältöä sieltä.

Pelkkiä bittejä – sanoisi joku. Ennen vanhaan oli paremmin. Ehkä. Tai sitten ei. 
Otetaan esimerkiksi sellainen paikka kuin tori. Tori on oikeassa maailmassa paikka, jossa käydään kauppaa, tavataan vanhoja tuttuja ja tutustutaan uusiin tuttavuuksiin. Mutta ennen kaikkea tori on kauppapaikka. Paikka, jossa tavara vaihtaa omistajaa. Koditon tavara löytää uuden kodin. 
Mitä tori on netissä? Olen ennenkin kehunut tori.fi -palvelua ja kehun taas. Tori.fi -sivusto tekee tämän kaiken saman. Minulle kyseinen saitti oli vain palvelu muiden joukossa, kunnes itsenäisyyspäivän illallisella tapasin kaverin, Jussin, joka on ollut palvelua kehittämässä. Opin silloin torin moton. En muista sitä sanatarkkaan, mutta idea oli, että ”yksikään tavara ei ole turha.”
Muistelin tätä mottoa tänään katsellessani autotallissani yhtätoista lämpöpatteria, jotka jäivät remonttimme jäljiltä tarpeettomina autotalliini makaamaan. Ikää niillä oli jo 25 vuotta, mutta ne olivat täysin toimivia. En raaskinut heittää niitä aikoinaan pois, sillä ajattelin, että joku saattaisi niitä tarvita. 
Tänään illallispöydässä päätin laittaa niistä ilmoituksen torille ja niin teinkin. Hinnaksi laitoin 20 euroa. Pääasia olisi, että joku tarvitseva ne löytäisi. 
Muistelin viime vuoden syksyä, jolloin tavaraa lähti remontistamme torin kautta maailmalle paljonkin. Silloin tapasin kaupankäynnin kautta hyvin mielenkiintoisia ihmisiä. Eräskin herra oli niin kiitollinen käytetystä lavuaarista, että antoi vaihturina 11 kiloa suolakurkkuja. Ne alkavat pian olla syöty. 
Sitten soi puhelin. Ilmoituksen jättämisestä oli kulunut noin vartti ja mieshenkilö ilmoitti tulevansa puolen tunnin päästä katsomaan pattereita. Ja tulikin. 
Hän korjasi omaa taloaan Raisiossa ja oli kiinnostunut meidän laajennusratkaisusta. Juttelimme niitä näitä. Kun haimme pattereita autotallista, kävi ilmi, että hänen talonsa on palanut. Totesin, että en minä pattereista rahaa tarvitse, jos niistä vain on hänelle hyötyä. Hän kysyi, että harrastanko kalastusta. Myönsin. 
Sain samantein kutsun koko perheen voimin Ahvenanmaalle, jossa hän toimii kalastusoppaana ja omistaa pari mökkiä. Ensi kesänä pitäisi mennä. 
En usko, että tätä olisi tapahtunut, jos minun olisi pitänyt seistä pimeällä ja märällä – aidolla – torilla pattereitani myymässä. 
Netti mahdollistaa enemmän kuin se autokauppias on ikinä valmiina myöntämään. Kokeile vaikka!
Petri