Taloussanomat kertoi viime viikon perjantaina, että S-ryhmä lupaa paljastaa oman private label-sarjansa (Rainbow) tuotteiden alkuperämaan.

Hyvä niin. Ja outoa, että se tehdään vasta nyt.

Suomessa pyrin suosimaan kotimaista, eli suomalaista. Tai ainakin kohtalaisen lähellä tuotettua ruokaa. Ruotsikin oli vielä ihan OK. Mutta mitä nyt, kun Suomeen on matkaa 2000 kilometriä? Suomessa en olisi ajatellutkaan ostavani saksalaista lihaa, jos suomalaistakin oli tarjolla. Tavallaan sitä ajatteli, että saksalainen on varmasti jotenkin huonolaatuisempaa. Niin hyvin ”Suosi suomalaista” –kotimaisuuskampanjat ovat ajatteluani muokanneet.

Täällä Euroopan keskellä alkuperämaat ovat mielestäni paljon paremmin merkattu – oli kyseessä sitten kaupan oma tuotesarja tai joku muu brändi. Suomalainen poro reissaa 800 – 900 kilometriä eteläsuomalaisen nautiskelijan pöytään. Täällä saman matkan sisään mahtuu ainakin Sveitsi, Italia, Ranska, Itävalta, Saksa, Luxemburg, Belgia, Hollanti, Tsekki, Slovakia, Puola, Slovenia, Unkari, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina, Andorra ja Liechtenstein. Nipin napin 900 km säde yltää Zürichistä Englannin rannikolle ja Espanjan koilliskolkkaankin. Mikä siis on kotimaisuuden merkitys ja mikä lähiruokaa?

Sveitsiläisestä joutuu maksamaan enemmän – onhan maa tunnettu huippulaadustaan. Ja sveitsiläisten mielestä se koskee luonnollisesti aivan kaikkea.  Mutta muuten olen joutunut heittämään kotimaa-ajattelun romukoppaan ja keskittymään itse tuotteeseen. Miltä se näyttää, miltä tuoksuu ja miltä tuntuu. Se merkkaa paljon enemmän nykyään kuin lähtömaa.

Yllättipä yläkerran mukava naapurimmekin meidät perinpohjin tuomalla veljensä farmilta mansikoita, jotka olivat aivan loistavia! Kuin elokuvista. Punaisia, kiiltäviä, täydellisen mallisia ja erittäin hyvän makuisia. Ja mikä rakenne! Niitä ei oltu torimyyjän lapiolla lapattu kymmentä litraa pahvilaatikkoon nahjustumaan. Swiss quality.

Sinänsä kaupassakäynti ei Suomesta juuri eroa. K-ryhmää vastaa Coop-ryhmä ja S-ryhmää Migros, eli M-ryhmä. Kilpailijoita ei juuri ole. Molemmat ryhmät tarjoavat ruokakaupan, pankkipalvelut, urheilukaupat, kielikurssit, kokkikurssit ja lomat. Voit siis elää kehdosta hautaan M- tai C –ihmisenä sivuille vilkuilematta. Ja jännästi myös näiden C-ryhmän ja M-ryhmän private label-sarjat muistuttavat suomalaisten serkkujensa sarjoja. Vai mitä sanot esim. Coop-ryhmän premium-sarjan ja Pirkka Premiumin ulkonäöstä? Tai M-ryhmän ja S-ryhmän edullisimmista sarjoista? Onkohan Pirkka sittenkään niin suomalaiseen suuhun suunniteltua, kuin annetaan ymmärtää? Merkkaako hankintahinta sittenkin enemmän kuin lähdemaa?

Niin tai näin. Ostin lapsille kaurahiutaleita M-kaupasta ja keittelin aamupuurot. Lapset pitivät kuin… no, hullu puurosta. Itsekin maistoin ja puuro oli todella hyvää! Rapsakka rakenne hiutaleissa eikä lainkaan mitään liisteriä. Parempaa, kuin Suomessa – ajattelin.

Kurkkasin pussin kyljestä alkuperämaan. Pienellä luki:

Finnland

Ps. tämän viikon olen saanut nauttia suomalaisesta ruoasta ja illalla vielä paranee! Vietän kolme päivää Turussa, Rotisseurien kulttuurikapitulissa. Tuskin maltan odottaa tulevia makuelämyksiä!

Hedelmäinen kanavuoka

Meillä on yläkerrassa Kiva Naapuri. Kivan naapurin veljellä on maatila jossain vuoristossa ja aina silloin tällöin saamme sieltä tuliaisia. Kirsikoita, aprikooseja ja mansikoita. Kerran valmistin niistä tällaista hedelmäistä kanaa. Idea lähti siitä, että hedelmät piti käyttää pois ja samoin kanat. Joten uuniin vain!

RAAKA-AINEET

– 4 kanankoipea
– 6 pientä aprikoosia
– 10  kivetöntä viinirypälettä
– iso oksa rosmariinia
– 1 iso tomaatti
– 1 dl oliiviöljyä
– currya
– (parmesaania ja fenkolinsiemeniä)
– merisuolaa ja mustapippuria

VALMISTUS

Laita kanankoivet uunivuokaan. Pirskottele pinnalle kohtalaisesti oliiviöljyä ja hiero nahkaan suolaa ja pippuria. Puolita aprikoosit ja poista kivet. Puolita myös viinirypäleet. Revi rosmariininoksasta lehdet ja pilko tomaatti. Ripottele hedelmät, tomaatit ja rosmariinit kanojen päälle ja väliin, sinne tänne. Mausta pinta vielä currylla ja jos kaapissasi sattuu olemaan fenkolinsiemeniä ja parmesaania, niin laita niitä joukkoon. Parmesaani raastettuna pinnalle.

Lämmitä uuni 220 asteeseen ja laita kanavuoka uusiin. 10 minuutin jälkeen laske lämpö 180 asteeseen ja anna olla vielä 40 minuuttia. Tarjoa salaatin, riisin tai pastan kera.

Herkullista viikonloppua!

Kaikki tuntevat termin ”naisen logiikka”. Sitä käytetään usein vähättelevässä mielessä. En tiedä miksi. Mutta mites tuo miehen logiikka?

Tunnetustihan me miehet olemme loogisia, analyyttisiä, teknisiä ja kaikin puolin taitavia. Siksi tekniset (tai ainakin työkaluja vaativat) ongelmat perheissä annetaan hoidettavaksemme. Ja me tartumme näihin projekteihin innolla. Mikäs sen kivempaa, kuin osoittaa luolamiehen tavoin oma tarpeellisuutensa arjen askareissa. Parasta vielä, jos avunpyyntöprojektiin liittyy joku työkalu, jota meillä ei ole. Pääsee kattokaas bauhaussiin ostoksille ja kohta ammutaan kärpäsiä singoilla.

Ei ole teknistä ongelmaa, jota tietämättömyys ja raaka voima ei ratkaisisi

Kerron kaksi esimerkkiä miehen logiikan riemuvoitosta.

Episodi 1: Dysonin imuri ei toimi

Porailin kodissamme lamppuja kattoon ja kaappeja seiniin. Imuroin näppäränä pölyt suoraan porausreiän vierestä, että en sotke. Palautin vaimon väitöslahjaksi saaman Dyson-superhyperpölynimurin kaappiin ja odotin seuraavaa teknistä haastetta.

Seuraavana päivänä piti taas imuroimani, mutta rakkine ei käynnistynyt. Syytin sveitsiläisiä pistorasioita ja kokeilin johtoa eri rasioihin ympäri taloa. Ei toimi, vaikka lamppu samassa rasiassa palaa. Siis syy imurissa.

Päättelin syyn salamannopeasti (kuin vain teknisesti taitava mies logiikallaan pystyy): sähköä tulee seinästä, mutta sitä ei mene imuriin saakka. Imuri rikki. Imuri tutkittava ja korjattava.

Imuri rikki ja kädessä syyllinen: pieni, valkoinen sulake

Päättelyketjuni tueksi löysin pienen, valkoisen sulakkeen imurin parkkipaikalta. HAH! Maailman parhaaksi väitetty Dyson tiputtelee sulakkeita ja menee rikki. On siinäkin imuri! No, saanpa näyttää tekniset taitoni sen korjaamalla.

Google auki, mutta ”räjäytyskuvaa” tai purkuohjeita ei löydy mistään. Kiroilen. Hetken päästä vaimo tuo toisen läppärin, jossa on valmiiksi avattuna YouTube-video siitä,  kuinka Dyson puretaan.

Video käsittelee moottorin vaihtamista, mutta teknisesti taitavana miehenä tiedän, että sulakkeet ovat imurin sisällä, siellä missä moottorikin on. Paitsi meidän imurissa, sillä sulake on kourassani. Ja siksi se ei toimi.

Katson videon puoliväliin, sillä loppu on kannaltani turhaa (kokoamista ja sen sellaista) ja rupean töihin. Raa’alla voimalla ja tietämättömyydellä on imuri kohta palasina. Mutta yhtään paikkaa sulakkeelle ei löydy. Kiroilen taas. Hiiskatin Dyson – kehtaakin piilottaa sulakkeen paikan!

Outo kolo adapterissa...

Vaimo katselee vierestä touhuani. Kun imuri on osina, kysyy hän, että olenko varma, että sulake on imurista, eikä esim. adapterista (me kun joudumme käyttämään adaptereita maadotetuissa johdoissa, että ne saavat sähköä näistä hassuista kolmireikäisistä sveitsiläispistorasioista).  Ei adaptereissa ole sulakkeita, totean teknisesti tietäväisenä miehenä. Vaimo pyörittelee adapteria kädessään ja kysyy, että mikä kolo se tuossa on?

Lopun arvannette. Sulake napsahti adapteriin paikoilleen alle sekunnissa ja sähkö taas kulki. Minä kokosin imuria vielä toisen tunnin. Onnekseni en sitä onnistunut hajottamaan teknisellä taidokkuudellani.

Lue myös episodi 2: ”kuulakärkikynätahran poisto miehisin keinoin”.

Perjantaikokki

Kylmäsavulohi – kesäkurpitsapasta

Vähähiilihydraattinen resepti sai paljon positiivista palautetta, joten jatketaan samalla linjalla! Toki voit korvata osan tai kaiken kesäkurpitsasta myös tavallisella spagetilla, niin saat perinteisemmän version.

AINEKSET

VALMISTUS

Mitä pienempiä kesäkurpitsoja käytät, sitä parempi. Pienistä voi käyttää kaiken, mutta isoissa jätä keskustan valkoinen höttö käyttämättä ja hyödynnä vain kuoriosa.

Pese kesäkurpitsat. Leikkaa ohuiksi siivuiksi ja edelleen pitkitäin nauhamaiseksi ”pastaksi”. Valmista kastike: pilko sipuli ja kuullota sitä hetki oliiviöljyssä. Lisää kerma, kalafondi ja kaprikset. Pidä levyllä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, että kastike sakenee.

Keitä kesäkurpitsa”pasta”: kuumenna isohkossa kattilassa reilusti vettä kiehuvaksi. Mausta suolalla. Keitä kesäkurpitsapastaa muutama minuutti ja valuta. Sekoita kastikkeen kanssa ja revi päälle kylmäsavulohisiivuja.

Herkullista viikonloppua!