Muistan tarinan lapsuudesta. Siinä hölmölän kylän asukkaat kantoivat säkeillä valoa sisään ikkunattomaan taloon. Niin, tosi fiksua.

Olen ryhtymässä hölmölän projektiin itsekin. Koitan seuraavan kahdeksan kuukauden aikana kantaa kroppaani säkkikaupalla voimaa, kestävyyttä ja sitkeyttä. Veikkaan jo etukäteen, että ei se siellä kauaa pysy, mutta jos nyt yhden puolitriathlonin kestäisi, niin se riittäisi.

Jaa, että miksi? En rehellisesti sanottuna tiedä tarkkaa syytä, mutta tarina juontaa juurensa siihen, että ”Lyytiläinen” , kaimani Petri Karvinen, meni viime kesänä tekemään vastaavan tempauksen ja täräytti  oman ”yllytystriathloninsa” komeaan aikaan 5 h 17 min. Eihän sitä pomo voi pekkaa pahemmaksi jäädä.

Ehkä suurempana syynä on kuitenkin tunne siitä, että en ole koskaan haastanut itseäni fyysisesti tekemään mitään säännöllistä, jolla on jokin tavoite. Aina olen liikkunut, pyöräillyt, hiihtänyt, kiipeillyt ja tehnyt kaikenlaista, mutta vailla sen kummempaa tavoitetta. Enkä itseasiassa tunne, että olisin koskaan haastanut omaa fyysistä suorituskykyäni toden teolla. On erittäin mielenkiintoista nähdä, mihin tämä kroppa pystyy!

Mitä se puolitriathlon vaatii?

Otsikon kysymykseen minun on helppo vastata: ei mitään hajua. Kyseessä on osaltani vähintään viisi – kuusi tuntia yhtäjaksoista liikettä reippaalla sykkeellä. Ensiksi pitäisi uida avovedessä 1,9 kilometriä, sitten sotkea polkupyörällä (luonnollisesti vain myötätuuleen…) 90 kilometriä ja tämän jälkeen spurtata puolimarathon, eli rapiat 20 kilometriä.

Pisimmät reippaan sykkeen suoritukseni ovat tähän saakka olleet n. 60 kilometrin ja 4-5 tunnin hiihtolenkkejä Lapissa, mutta niihin on sisältynyt yksi jos toinenkin tunnelmallinen kaakaotauko kelotuvassa. Käsittääkseni tätä palvelua ei järjestäjien puolesta tarjota. Liikkua pitäisi siis ihan oikeasti ja vauhdilla.

Uinnissa olen aikoinani kellottanut oman RUK-kurssini parhaan ajan ja muistaakseni satanen meni reiluun minuuttiin. Aikaa tästä on vain sellainen 13 vuotta, joten pohjakuntoa löytyy. Pyörällä pisimmät lenkkini ovat olleet 60 kilometrin luokkaa. Mutta juoksu – sitä jalkani inhoavat. Tai ainakin toistaiseksi, sillä siedätyshoito on jo varovaisesti aloitettu.

Treenivinkkejä saan kaimani Yllytystriathlon-blogista. Tavoiteaikaa suoritukselle en aseta, vaan maaliinpääsy riittää.  Suorituspaikkaa ei ole vielä valittu. Joko se on joko Suomessa, Joroisissa 14.7.2012 tai sitten 15.7.2012 täällä Zürich-järven rannalla Rapperswillissä. Molempia en suostu edes yrittämään – perättäisinä päivinä!

Haaste!

Samalla kun sitouduin henkisesti tähän haasteeseen, haastoin myös muun henkilökuntamme itsensä ylittämiseen. Yrityksemme lupasi tukea jokaista työntekijäämme itsensä ylittämisessä 500 eurolla. Lähes jokainen ilmoitti tarttuvansa haasteeseen ja ensi vuodesta tulee meille kirjaimellisesti ”liikuttava”.

Mielenkiinnolla seuraan, kuinka minun käy! Ainakin harjoittelumaisemat ovat kohdillaan ja korkeanpaikanleirille pääsee tuosta takapihalta.

Perjantaikokki

Chili-pekoni –broilerit

Tästä treeniruokavinkistä menee kiitos samalle kaverille, joka minut yllytti puolitriathlonillekin. Hyvin tästä saa energiaa ja makuakin on. Nauti sellaisenaan tai tee vaikka salaattia lisukkeeksi. Me käytimme paistettua pinaattia.

AINEKSET

VALMISTUS

Nuiji broilerfileet ohueksi. Poista chilistä siemenet ja pilko  se. Sekoita pilkottu chili tuorejuustoon.

Laita fileille lusikallinen chili-tuorejuustoa ja rullaa filee kiinni. Rullaa fileen ympärille pari pekonisiivua. Paista tai grillaa kypsäksi. Leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi ja tarjoa.