Perjantaikokin blogi

Nyt Perjantaikokki älähtää! Turun Sanomat kirjoitti sunnuntaina artikkelin, jollaista en toivonut tai uskonut koskaan lukevani. Artikkeli kertoi lomattomista lapsista. Siis sellaisista lapsista, jotka vanhemmat vievät päivähoitoon ympäri vuoden, oli vanhemmilla loma tai ei.

Päiväkotien henkilökunta pohtii, mitä vastata pikkuiselle, joka ihmettelee ääneen hoidossa, että miksi hänet tuodaan tänne, vaikka äiti tai isi tai molemmat lomailevat.

Niin, mitä siinä sitten vastaisi. Tekisi mieli varmaankin vastata, että vanhempasi ovat itsekkäitä idiootteja, joille ei lasta olisi pitänyt suoda. Mutta eihän kasvatuksen ammattilainen voi näin vastata.

Mitä vanhemmat ovat vastanneet, kun hoitajat ovat sitten ehdottaneet, että lapsi voisi viettää lomalla aikaa hoidon sijaan vanhempiensa kanssa kotona?

”Milloin minulla sitten on lomaa?”

Minä en todellakaan ymmärrä näitä vanhempia. Mikä on vieraannuttanut heidät luonnollisesta perhe-elämästä näin kauas? Täydellinen piittaamattomuus ja itsekkyyskö?

Suomessa on paljon lapsettomia vanhempia, jotka eivät syystä tai toisesta voi omaa lasta hankkia, vaikka lapsen haluaisivatkin. Heille ainoa vaihtoehto on adoptio. Adoptiosta on tehty erittäin vaativa prosessi. Sen jos läpäisee, on käynyt varmasti vanhemmuuden perus- ja jatkotutkinnon läpi kunnialla. Mutta kun itse teet, niin senkus teet. Kukaan ei kysy tai kyseenalaista motiivejasi, saatikka testaa sopivuuttasi vastuunalaiseen homman.

Haloo aikuiset! Korkeintaan koirat ja kissat viedään kenneliin loman ajaksi (meillä ei viety niitäkään)! Lapset otetaan mukaan arkeen, juhlaan ja lomaan. Se on lapsen oikeus ja aikuiselle ainutlaatuinen, ohikiitävä mahdollisuus.

Suomessa on sekä subjektiivinen oikeus päivähoitoon että vanhempia, jotka sumeilematta hyödyntävät tätä subjektiivisuuden porsaanreikää. Kysyn vain, että mitä se hyödyntäminen tarkoittaa? Sitäkö, että jo lapsena etäännytettyyn nuoreen on teini-iässä aavistuksen hankala saada kontrollia? Tai sitäkö, että kun nämä lomavanhemmat joskus tulevat siihen ikään, että itse tarvitsevat apua, niin lapsilla onkin yllättäen kiire lomailla? Vai sitä, että pahimmassa tapauksessa nämä lapset siirtävät vanhemmilta opitun tavan omaan perhekulttuuriinsa? Sitä on kuulkaas sitten komeaa mummona tai pappana kiikkustuolissa katsella ja kehua naapureille, että ”tuon minä olen heille opettanut”.

Sekö on tavoitteenne, arvon lapsistanne lomailevat vanhemmat?

Perjantaikokki

Ps. Ja tämä kirjoitus koskee siis vain heitä, jotka todella päivähoitosysteemiä hyväksikäyttäen ”ottavat lomaa lapsistaan”. Ei vuorotyöläisiä, pätkätyöläisiä, sairaita tai muita, jotka ovat tilanteeseen tavalla tai toisella pakotettuja. Ja jos olet kanssani samaa mieltä, jaa tämä kirjoitus esim. Facebookissa. Ehkä joku lukee ja tulee järkiinsä.

Mozzarella –anjovissalaatti

Anjovis jakaa mielipiteitä, mutta jos siitä et pidä, niin anna vielä yksi mahdollisuus! Osta hyvää anjovista. Hyvän tunnistaa siitä, että ne on pakattu pieneen lasipurkkiin, hyvään oliiviöljyyn, yksitellen ja pystyyn. Lisäksi se maksaa kaksi kertaa enemmän kuin ne kamalat limaiset lötköt peltipurkissa. Hintaeroa tähän salaattiin tulee ehkä 1,5 euroa, kun satsaat hyvään anjovikseen. Huonolla tätä ei kannata oikeastaan edes tehdä.

Tässä salaatissa aineksia on vähän, joten niiden laatu ratkaisee.

AINEKSET

VALMISTUS

Pese ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi tarjoiluastiaan. Revi mozzarella myös pieniksi paloiksi salaatin päälle. Pilko anjovisfileet kolmeen osaan ja ripottele ruoan pinnalle. Mausta pippurilla, suolalla ja oliiviöljyllä. Tarjoa alkuruokana rapean leivän kera.

Mitä pidit? Kommentoi alle.