Kokkikurssille!

Perjantaikokki @ köket 26.4. klo 16 Turussa

Kiinnostaako, kuinka italialainen risotto oikeasti valmistetaan?

Ystäväni sai minut innostumaan melkein 5 vuoden tauon jälkeen organisoimaan kokkikurssia. Olen innoissani ja ”tämän kevään ainoa livekeikka” järjestetään sunnuntaina 26.4. klo 16.00 alkaen Turussa.

Illan menu on seuraavanlainen:

Itämaista tempurahaukea
***
Minttu-limerisottoa ravunpyrstöjen kera

Ensin opitaan, sitten kokataan ja lopuksi syödään :)

Tule kokkailemaan ja herkuttelemaan hyvällä fiiliksellä yksin, kaksin tai porukassa. Ruoka valmistetaan retrohengessä kotitalousluokassa. Lupaan opettaa myös, miten meremme parhaimmistosta, hauesta, fileoidaan ruodotonta, mahtavaa raaka-ainetta.

Kurssimaksu on 58 e / hlö (sis. raaka-aineet). Sitova ilmoittautuminen kurssille viimeistään 21.4.2015 tämän linkin kautta: www.lyyti.in/perjantaikokki_atkoket (linkin kautta myös maksu)

Lisätietoja tapahtumasta saat lähettämällä sähköpostia osoitteeseen atkoket@gmail.com.

Tervetuloa viettämään hauskempaa illallishetkeä!

Huom! Tapahtuma järjestetään, mikäli vähintään 40 innokasta kokkailijaa ilmoittautuu mukaan. Toivottavasti saadaan iso ja mukava tapahtuma aikaiseksi!

Onko mun pakkå lukea ruåtsia?

sverige

Aivan alkuun varoitus: seuraavassa kappaleessa seuraa juonipaljastus.

Teini-ikäinen, itsetunto-ongelmissa painiskeleva tai –painiskelematon yläkoululainen ihmislapsi ei ole (aina) maailman järkevin tai edistyksellisin olento.

Nyt voit kerätä hämmästyksestä tipahtaneen leukasi lattialta.

Suomessa opetetaan kuulemma pakkoruotsia. Väittäisin, että kaikki oppi, mitä taotaan murrosikäisen vastentahtoiseen kalloon, on pakko-oppia. Ruotsinkieli on vain noussut silmätikuksi vähemmistö-statuksensa vuoksi.

Avaapa teini-ikäisen angstipetterin huoneen ovi ja kysy, että mitä hän koulussa ei koe pakko-opetukseksi. Veikkaan, että listalle pääsee pakko-äikkä, pakko-matikka ja itsekin jouduin lukiossa lukemaan pakko-kemiaa. Ei vaan napannut.

Näitä aineita ei kukaan kuitenkaan ole kieltämässä.

Olen jo vanha. Ainakin 15-vuotiaan Petri Hollménin mielestä 35-vuotiaat raadot kuuluivat kaikissa lajeissa ikämiesluokkaan. Vanhuudestani johtuen voin katsoa taaksepäin ja todeta: onneksi 15-vuotias minäni ei saanut päättää ihan kaikesta. Jos oltaisiin menty sen tuuliviirin mukaan, olisi kaikki tylsät, työtä vaativat asiat, joutuneet ”onk mun pakko”-listalle ja sitä myötä kielletty.

Mutta koska hän ei saanut päättää, joutui hän opiskelemaan ruotsia. Hän opiskeli, vaikka ei ymmärtänytkään, mihin sitä muka tulisi isona tarvitsemaan.

”Mä mitään Ruattiin muuta”

Lukiossa tuli mukaan kolmas pakko-kieli. Valitsin saksan. Tätäkin on turha lukea, sillä en tätä koskaan tarvitse…

Kuinka ollakaan, 15-vuotias minäni ei voinut tietää, mitä 35-vuotias Petri tekisi työkseen, missä olisi jo ehtinyt asua ja mitä kokea.

Ajaessani Sveitsin rajan yli vajaa neljä vuotta sitten muuttokuorman kanssa, kiitin mielessäni kaikkia tuohon kamalaan pakottamiseen osallistuneita! Onneksi tuli luettua saksaa ja paljon. Viime viikolla kiitin taas pakkoruotsin keksijää. Tänä päivänä olisi kansainvälistyvän yrityksen pyörittäminen asteen verran hankalampaa, jos pitäisi vielä kaiken muun lisäksi alkaa opettelemaan ruotsia nollasta. Keskustelu potentiaalin asiakkaan omalla kielellä on sata kertaa vakuuttavampaa kuin maailman puhutuin kieli: Bad English.

En halua olla besserwisser. Haluan vain kertoa, että koskaan et voi tietää, mitä taitoja huomenna tarvitset. Ruotsi on todella lähellä, samoin venäjä. Jos niitä kieliä saat lukea aivan ilmaiseksi, niin tartu tarjoukseen.

Uusi kieli ei enää kolmekymppisenä, ikäloppuna oliona, tartu aivan samaan tahtiin. Eikä ainakaan ilmaiseksi, yhteiskunnan maksamana ja vielä mukavasti keskellä päivää.

Hejsan!

Petri

Sisältömarkkinointia shampoopullon kyljessä

Sisältömarkkinointi tarkoittaa hyödyllisen tiedon tuottamista ja oman guruaseman kasvattamista prospektien, asiakkaiden ja renkaanpotkijoiden silmissä.

Ilahduin, että jopa shampoopullon kylki oli valjastettu sisältömarkkinoinnin kanavaksi. Käyttämäni Tresemmen mustan purkin kylkeen oli varattu oma palsta ”Expert tipseille”, eli ammattilaisten vinkeille.

Odotin innolla expertin vinkkiä shampoon käyttöön. Olenkohan 35-vuotisen tukkaurani aikana tehnyt kaiken väärin? Mikä mahtaa olla superammattilaisen vinkki?

Kuvittelin mielessäni expert tipsin esimerkiksi tällaiseksi:

”Osta luontaisuotekaupasta pullotettua himalajavettä. Hae newyorkin Sohosta aito näädänkarvasivellin. Hanki mikrosuihketta tuottava kompressori ja suutin. Lämmitä vesi 34,7 asteiseksi. Sekoita pullolliseen himalajavettä 0,47 ruokalusikallista silkkistä Tresemme-shampoota. Kiinnitä pullo kompressorin letkuun. Odota itätuulta ja astu ulos, kun ilman suhteellinen kosteus on 84%. Mene tuulen alapuolelle. Pyydä avustajaa suihkuttamaan himalajaveden ja silkkisen Tresemmen mikrovaahto kutreillesi samalla kun kaiuttimista tulee munkkiluostarin rukouslaulu. Levitä vaahto hiuksiisi näädänkarvasiveltimellä rukouslaulun tahtiin. Kaada keväällä keräämäsi sadevesi luomutuohesta tehtyyn astiaan. Kaada sitä hiuksiisi samalla kun sata neitsyttä hierovat etu- ja keskisormillaan tukkaasi vastapäivään vauhdilla neljä sekuntia per kierros. Huuhtele kevätsateen vedellä ja kuivata tukkasi reilunkaupan puuvillapyyhkeeseen.”

Tällaista minä pitäisin ammattilaisvinkkinä niinkin arkiseen asiaan kuin shampoon käyttöön.

No, Tresemmen markkinointiosasto oli hieman laskenut rimaa.

”Levitä märkiin hiuksiin, hiero ja huuhtele huolellisesti.”

Ei toikaan toki huono vinkki ole.

Miten meni Finnair? Noin niin kuin omasta mielestä.

En tiedä, mitä te muut olette mieltä, mutta minun mielestäni on väärin myydä jotain, mitä ei aiokaan toteuttaa.

Lensimme Helsingistä Kuusamoon 12.2.2015 klo 12.10 lähdöllä. Kone oli aivan täynnä. Kohteena on hiihtokeskus Ruka, joten luonnollisesti kaikilla on paljon matkatavaraa. Silti esim. meidän seurue jäi paljon alle sallitun maksimin, sillä seurueen neljällä lapsella ei kaikilla ollut täyteen pakattua lentolaukkua tai 23 kilon kassia ruumaan.

Jonkin verran lentäneenä pohdiskelin konetyypin ruumatilan riittävyyttä. Totesin appiukolle, että ihme on, jos sukset meille kaikille mahtuivat mukaan.

Lento oli suora Helsingistä Kuusamoon ja itse lento sujui oikein mainiosti. Hieman myöhässä saavuimme, mutta emme mitenkään dramaattisesti. Kuusamossa odottelimme sitten matkatavaroitamme. Kone oli potkurimallia, ATR, johon mahtuu n. 70 matkustajaa. Tällä porukalla odotimme siis myös suksia (harva lentää Kuusamoon ilman suksia helmikuussa… Okei, kohta se ainoa ilman suksia lentävä huutaa kommenteissa, että olen väärässä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön, kuten tiedetään.)

Kassit tulivat ja matkatavarahihna lopetti rullaamisensa. Odottelimme. Lapset alkoivat juosta ympäri hallia tekemisen puutteessa. Jatkoimme odottamista. Lasiseinän toisella puolella taksikuskit odottivat asiakkaitaan. Kaikki odottivat.

Ehkä vartin jälkeen massa lähti siirtymään turvaporteista tuloaulaan. Harva tosin tiesi miksi. Sinne suuntasimme mekin, sillä hihna ei enää liikkunut ja kone, jolla saavuimme lämmitteli moottoreitaan paluumatkaa varten. Okei… Sukset eivät siis ole tulossa.

Ja sitten tähän stop.

Tähän saakka kaikki on ihan ok, tavallaan. Liikaa väkeä, liikaa tavaraa, osa ei mahtunut kyytiin.

Mutta kun kävelimme lasiovista tuloaulaan, kertoi taksikuskimme heti, että he tiesivät jo kauan sitten, ettei suksia tällä koneella tuoda. Ei ne kuulemma koskaan mahdu ATR:n kyytiin. Turhaan te siellä odotitte.

No, mainittakoon, että hihnan jo pysähdyttyä, saapuvien tavaroiden puolelta käveli yksi henkilökunnan jäsen pois, mutta hän ei viitsinyt mainita, että suksia ei enää ole tulossa.

Nyt jo turhaan liikkumattoman hihnan luona odottanut koneellinen ohjattiin uuteen jonoon ilmoittamaan kadonneista matkatavaroista. Eivät ne mihinkään kadonneet! Ne ovat yhä Helsingissä ja tämän Finnair tiesi jo koneen noustessa. Kukaan ei vain viitsinyt siitä (lisähintaa suksien kuljettamisesta maksaneille) asiakkaille ilmoittaa. Ei Helsingissä, ei koneessa, ei matkatavarahihnalla, ei tuloaulassa. Taksikuskit vain tiesivät.

Emme aikataulusyistä voineet jäädä odottamaan taas uuteen jonoon, vaan hoidin ilmoituksen puhelimella. Kolmannella soitolla sain oikean ihmisen linjalle ja hän oli varsin ystävällinen. Hän vastasi heti, että sukset lennätetään Rovaniemelle, josta ne sitten jaellaan illan aikana. Kello on nyt 22.00. Koneemme saapui klo 13.50 ja moni vain kolmeksi tai neljäksi päiväksi tullut aikoi heti mäkeen tai ladulle. Vielä ei ole suksista mitään kuulunut.

Mikä tässä mättää?

Okei. Sain kuitin, jolla saan vuokrattua uudet sukset. Vahinko on siis minimoitu. Mutta tämä matkailualue on riippuvainen tänne matkailijoita kuljettavista yhtiöistä. Taksikuskien mukaan ATR:n kyydissä ei koskaan tule suksia, vaan lennätys Rovaniemelle iltakoneella ja jakelu sieltä on vakiokäytäntö. Miksi tätä ei kerrota? Varsinkin niille asiakkaille, jotka maksavat ekstraa suksien kuljettamisesta? Eikö se, että myydään jotain, jota ei pystytä toteuttamaan (ja tämä on tiedossa jo ennen koneen lähtöä), ole huijausta?

Ja miksi ylipäätään lennetään hiihtokeskukseen helmikuussa koneella, joka ei voi kuljettaa kaikkia suksia?

Finnair ei tänään tarjonnut kelvollista asiakaspalvelua. Ei missään kanavassa. Olisi mielenkiintoista lukea tuosta alta heidän näkemys asioihin. On toki niin, että näkemykseni edustaa vain yhtä näkökulmaa. Asiakkaan näkökulmaa.

Petri Hollmén
– kirjoittaja hiihtänee huomenna lainahöyhenissä

Työsuojelutarkastus vol. 2.0

Työsuojelutarkastus vol. 2.0 on nyt ohi. Kuten kaverini asian tiivisti:

Kaikki meni OK, ei aihetta huumoriin. Tylsää.

Tarkastaja oli siis sama kuin viimeksi. Tällä kertaa oli asenne aika paljon muuttunut. Vaikka Tarkastaja ei kuulemma ole some-ihmisiä, oli hänkin kuullut kevään keskustelusta. Niinpä saimme ensimmäiseksi ohjeet, keneen olla yhteydessä, jos on tarkastuksesta kommentoitavaa. Lopunviimein kannattaa kuulemma soittaa omalle kansanedustajalle ja miettiä äänestyskäyttäytymistä, jos lakeihin haluaa puuttua.

No, näinhän se on. Lait määräävät mitä tehdään, mutta kyllä virkamies pystyy aika paljon vaikuttamaan. Oli Tarkastaja kuulemma itsekin hionut raporttejaan hieman vähemmän kulmikkaiksi sitten viime käynnin.

Kulunut viikko päättyi siis virkamiehen vierailuun. Vaikka saimmekin tällä kertaa puhtaat paperit, niin en silti malttanut olla kyseenalaistamatta esimerkiksi työlainsäädännön sopimattomuutta tietotyöhön. Esitin kysymyksen:

”Miten työntekijä kirjaa tuntinsa, jos hän matkustaa kaksi tuntia junassa Turusta Helsinkiin, kouluttaa siellä neljä tuntia ja palaa takaisin junalla kaksi tuntia?”

”No, lähtökohtaisesti matka-aika ei ole työaikaa.”

”Mutta eihän se olisi reilua, että lähdetään kahdeksalta ja palataan neljältä ja miinusta tulisi päivästä neljä tuntia? Varsinkin, jos junassa on naputeltu työasioissa läppäriä mennen tullen.”

”No, jos töitä junassa tehdään, niin silloin se on työaikaa.”

”Hyvä. Mutta kun joskus töitä tehdään vartti, kun verkko toimii. Sitten mietitään niitä näitä ja soitetaan äidille. Kun verkko taas toimii, hengataan facebookissa vartti, sitten jaetaan työnantajan some-sisältöä kymmenen minuuttia samassa palvelussa, sitten luetaan Iltalehdestä töihin liittyvää artikkelia vähän aikaa ja sitten Iltalehden viihdeuutisia. Sitten tulee työpuhelu, johon puhutaan viisi minuuttia, kunnes se katkeaa, kun ajetaan tunneliin. Illallakin saattaa tulla mieleen työasioita. Miten tämä kirjataan?”

Tästä pääsimmekin yhteisymmärrykseen, että rajanveto on todella hankalaa. Ja niinpä vuodelta 1996 oleva työaikalaki vaatii todella paljon nykyaikaistamista. Työ ei enää monessa työpaikassa ole aika-, vaan tulosperusteista. Jos joku tekee tavoitetuloksensa neljässä tunnissa, saa hän puolestani vaikka nyplätä pitsiä loppupäivän ja maksan mielelläni kuukausipalkan täysimittaisena.

Miksi joudun vahtimaan tunteja? Mielestäni tärkein tehtäväni on pitää huolta henkilöstön hyvinvoinnista. En tarvitse siihen tuntikirjanpitoa. Toki se meillä nyt on. Kuten myös Päihdeohjelma, Sairaanhoitovakuutuksen toimintaohje, Turvallisuusohjeet, Työterveyshuollon tekemä työpaikkaselvitys, Työterveyshuollon toimintasuunnitelma, Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi-dokumentti sekä Työsuojelun toimintaohjelma. Lisäksi olemme perustaneet Työsuojelukomitean (vaimikäseoli?), valinneet siihen työsuojeluvaltuutetun sekä kaksi varavaltuutettua ja kouluttaneet heidät toimimaan tässä tehtävässään ja taanneet lain vaatimat resurssit toiminnan toteuttamiseen. Ennen työ meillä oli vaarallista ja kamalaa, mutta nyt – kiitos lakien ja määräysten – meillä voidaan suojellusti ja hyvin!

Korostan vielä Tarkastajalle, jonka nimeä en tarkoituksella julkaise: tapaaminen oli miellyttävä ja asiallinen.

Silti olisin keksinyt sillekin tunnille tähdellisempää tekemistä. Näkisin erittäin mielelläni alla kommenteissa tulevien kansanedustajaehdokkaiden linjanvetoja: mitä sinä aiot eduskunnassa tehdä tälle asialle?

Kun katson ensi viikkoon, näen kalenterissani toisaalta hyvin toisensuuntaisia virkamiesten aikaansaannoksia. Ulkoministeriö on nimittäin ottanut todella upean roolin vienninedistäjänä.

Matkustan keskiviikkona Tukholmaan Suomen suurlähetystöön esittelemään Lyytiä ja jatkan saman homman parissa torstaina Bernissä, sielläkin Suomen suurlähetystön tiloissa. Molempiin tilaisuuksiin osallistuu suurlähetystöjen kutsumana paikallisia yrityksiä – prospekteja meille. Tukholmassa järjestelyissä on mukana myös suomalais-ruotsalainen kauppakamari.

Kummassakin tapauksessa suurlähetystöt ovat tehneet proaktiivista työtä auttaakseen suomalaisia yrityksiä viemään osaamistaan maailmalle. Käsittääkseni näissäkin kohteissa on töissä niitä paljon parjattuja virkamiehiä. He eivät yritä hankaloittaa yrittämistä, vaan tarjoavat konkreettista apua menestymiseen. Lieneekö sillä tekemistä, että ne Suomen epäkohdat, joita täällä poteroissaan päivystävä virkamies- ja lainsäätäjäkunta yrittää kaikin voimin torjua, näyttävät vähän erilaisilta maailmalta katsottuna? Vähän merkityksettömämmiltä?

Ehkä, ehkä ei. Yhtäkaikki, nostan hattua Tukholman ja Bernin suurlähetystöjen väelle! Teette hyvää työtä maanne eteen ulkomailta käsin.

Virkamiehet: kyllä me yrittäjät juosta jaksamme ja papereita tuottaa, kunhan se työ vie meitä ja maatamme eteenpäin!

Petri Hollmén

Yrittäjä

Kolme yötä remontin valmistumiseen

Meillä eletään ERITTÄIN hektisiä aikoja. Jouluksi pitäisi päästä uuteen kotiin ja aikaa on nyt enää kolme päivää. Paljon tapahtuu joka päivä ja nyt näyttää jo siltä, että talon valmiusaste tulee yllättämään meidät todella. Vielä muutama viikko sitten olin lähes luopunut toivosta, mutta joulun ihme on tapahtumassa.

Autotallin edestä on voinut aamuisin laskea toistakymmentä autoa jo pitkään. Tekijöitä siis piisaa. Nyt on haasteena homman vienti maaliin ajoissa ja koko projektin koordinointi. Viimeisten viikkojen aikana olen oppinut remontoinnista erittäin paljon. Tärkein oppini on ollut: tätä ei ihan heti uusita.

Ei siksi, että pettymysten määrä olisi voittanut onnistumisten määrän. Vaan siksi, että varsinkin näin massiivisen muutoksen tekeminen vaatii tilaajalta varsinkin loppuvaiheissa todella aktiivista osallistumista.

”Minkälainen kynnys tähän laitetaan?”

”Laatat eivät nyt riitä, mitä tehdään?”

”Parkettia jää yli, mitä sillä tehdään?”

”Tilaamanne valaisimet eivät käy tähän seinään, voitko hakea uudet?”

Kysymyksiä on loputtomasti. Valehtelen, jos väitän, etteikö tämä olisi vaikuttanut työtehooni. Onhan se. Perjantaina aamulla minulla oli aikaa kahdeksan minuuttia löytää sopiva lasiovi kylpyhuoneeseemme. Google, luuri ja halu saada homma valmiiksi: näin se toimii. Silti tuhlasin muiden aikaa ja viivästytin palaveria viitisen minuuttia hoitaessani remonttiasioita.

Nostan hattua korkealle FixTecin Antille Reilimolle, Niko Suhoselle ja Erkki Martinille: he ovat kaikki sitoutuneet tavoitteeseen ja haluavat saada kotimme valmiiksi jouluksi. Ei paineita, mutta puolet suvusta on tulossa kylään muutaman päivän päästä… Suuri kiitos jo nyt myös Gloria Keittiöiden Toni Nurmelle, joka on yrittäjänä kyllä saanut roikkua kanssani puhelimessa viikon aikana enemmän kuin vaimoni vuodessa. Ja virolainen taikuri Ervin Hang EH-Laaturakennuksesta, joka hymyilee ja tekee. Iso kiitos myös KP-Tiimin porukoille ammattitaidosta. Koko tiimin ansiosta myös pihasaunamme lämpenee jouluaattona.

Vastoinkäymisistä ei silti ole ollut viime aikoina pulaa.

Kiireessä unohtui toinen kerros vesieristyksestä- > FixTecin kaverit korjasivat hommaa omaan piikkiinsä pitkin yötä.

Kylpyhuoneen lattian pintavalussa tapahtui jotain ja se lähti osittain irti pohjasta -> piikataan auki ja korjataan. Taas iltatöinä.

Vesijohdon lämmitys vuosi ulkosaunan lattian märäksi -> kuivuri kiinni lattiaan viikonlopuksi ja laatoitus alusta.

Listaa voisi jatkaa aika paljon. Mutta sanottakoon, että tekijöiden asenne vaikuttaa todella paljon myös asiakkaan asenteeseen. Toistaiseksi kaikkien FixTecin kaverien asenne on ollut loistava: korjataan virheet, painetaan eteenpäin ja pysytään aikataulussa. Heillä toimii myös sisäinen laatukontrolli. On huomattavasti parempaa tietää virheistä silloin, kun ne voidaan korjata, kuin muutaman vuoden päästä, jolloin korjaaminen maksaa potenssiin kolme. Uskon, että moni muu olisi ollut hiljaa omista mokistaan ja antanut asiakkaan huomata virheet joidenkin vuosien kuluttua.

Nyt on vielä kolme päivää jouluun ja myönnetään, että kotimme tulee olemaan jouluna paljon valmiimpi mitä vielä muutama viikko sitten uskoin. Kiitos koko tiimin mahtavan tsempin!

Alla on kuvia siitä, miltä homma näyttää nyt. Tänään pääsemme siivoamaan yläkerran huoneet ja muuttamaan tavarat niihin. Maanantaina on käyttöönottotarkastus (laajennusosamme oli rakennusluvan alainen työ) ja jo keskiviikkona pitäisi talossa viettää joulua perheen sekä lähisuvun kesken.

Nyt ei enää vastoinkäymisiä toivota, sillä päivän viivytys johtaa siihen, että muutamme taloon vasta joskus tammikuussa….

Petri

WP_20141220_21_25_56_Raw

Alakerran WC

WP_20141220_21_25_48_Raw

Sähköt tulevat taloon! Ledeissä tehoa riittää. Takka on vielä pinnoittamatta ja olkkarissa ”pientä sälää”.

WP_20141220_18_29_56_Raw

Savon kattomallinen liesituuletin kaikessa tyylikkyydessään. Kun laitettiin virrat päälle, ei laite toiminutkaan. Pikkufiba: sähköt on kytkemättä huippuimuriin. Onneksi näin, sillä itse laite toimi. Nyt se on jo kytketty ja testattu ja hyvin toimii!

WP_20141219_23_48_44_Raw

Ensimmäinen täysin valmis tila! Yläkerran kylppäri. Tosin vielä suihkuseinää vailla. Tästä tuli niin hieno, että rouvani päätti käyttää täällä jatkossa vain pitkää iltapukua. Antti, ylpeä kylppärin tekijä, vieressä.

WP_20141219_21_13_07_Raw

Bongaa lasikaide! Aika minimalistinen ja tyylikäs. Ainakin minun mielestäni. Mahtaakohan se kestää?

WP_20141219_20_01_46_Raw

Pientä iltapalaa perjantaina klo 22.

WP_20141219_18_52_26_Raw

Bauhausista bongaamani valot (seinässä) ovat mielestäni hienot! Kivitasotkin on jo paikallaan.

Miten pyöräreissulla voi tuoksua hyvältä?

Minulta kysytään aktiivisesti, eli ei siis koskaan, että miten ajovaatteiden huolto onnistuu pyöräreissulla. Koska olen jokaisen alan asiantuntija, kerron nyt muutaman vinkin, joita noudattamalla tuoksut siedettävältä viikonkin pyöräreissun.

Pyöräillessä hikoillaan ja ainoastaan hyvin kaukana muista ajava kuski uskaltaa käyttää useamman päivän samaa ajopaitaa. Ja vaikka ajelisit ylhäisessä yksinäisyydessäsi keskellä metsää, on kolmas päivä samassa paidassa kärsimystä jo kuskillekin. Toisaalta pyöräreissulle pakkaa mieluiten kevyesti (siis maks. kaksi vaatekertaa) eikä haisevia vaatteita viitsi roudata kassissa tai säilyttää huoneessa päivästä toiseen.

On siis pestävä pyykkiä. No, kaikkihan sen osaavat, sen nyrkkipyykin. Mutta miten saada kamat kuivaksi – siinä se taito piileekin.

Ensimmäinen vinkkini: rakenna mankeli

Kun olet pessyt vaatteet lavuaarissa, purista ne käsin niin kuivaksi kuin saat. Tämän jälkeen levitä kuiva pyyhe lattialle, laita vaatekappale siihen päälle ja rullaa se tiukaksi rullaksi. Tämän jälkeen kävele rullan päällä ja kääntele sitä. Rullaa auki ja ripusta kuivumaan.

WP_20141209_17_32_59_Raw

WP_20141209_17_33_20_Raw

Tämä on tärkeä vaihe, sillä muuten sinulla on aamulla märät kamat päällä. Tämän opin hotellipyykkäämisen ammattilaiselta Jussilta Haute Routella.

Toinen vinkki: rakenna wc:stä kuivauskaappi

Laita rullatut vaatteet henkareille ja roikkumaan esim. suihkutankoon. Sitten vain hotellihuoneen hiustenkuivan käyttöön! Viritä se johonkin telineeseen osoittamaan kohti märintä vaatekappaletta vähintään puolen metrin päähän. Teippaa tai sido se jollakin tukevasti asentoonsa ja teippaa myös virtanappi pohjaan. Kuvassa sidontaan on käytetty kuivaimen omaa johtoa ja virtanapin painaa pohjaan energiapatukka.

WP_20141209_17_38_15_Raw

Sitten vain ovi kiinni ja rentoutumaan! Lämmin ilmavirta kuivattaa kuteet parissa tunnissa ja aika pian WC:ssäkin on sen verran kuuma, että lämpökin haihduttaa kosteutta.

Mikäli koko huoneesi alkaa muistuttamaan saunaa, avaa ikkuna tai nauti lämmöstä.

Kolmas vinkki: älä jätä kuivauskaappiasi vartioimatta

Märätkin vaatteet on parempi vaihtoehto kuin tuhansien eurojen lasku kärähtäneen hiustenkuivaimen aiheuttamasta kylppäripalosta. Kurkkaa siis tasaisin väliajoin kuivauskaappiisi ja poistuessasi huoneesta, kytke virta aina pois.

Bonusvinkki: pakkaa kevyesti ja jätä pyykinpesuaineet kotiin

Oman kokemukseni mukaan hotellin käsisaippua toimii siinä missä pyykinpesuaineetkin. Jokainen turha gramma on liikaa.

Kohti hyväntuoksuisia reissuja! Ja terveisiä Helsinki-Vantaalta. Luojan kiitos haiseva kassini on ruumassa, ettei tarvitse valehdella kantavansa kotiin haisevia sveitsiläisiä juustoja. Sillä viimeisenä päivänä kamoja ei pestä…

Perjantaipyöräilijä