Lyhyt ajankuva hiihtoladulta

Joko kunto tai luisto paranee loppukautta kohti. Uusi tunnin ennätykseni luisteluhiihtoa: 20,08km: https://www.strava.com/activities/889622058/shareable_images/map_based?hl=en-US&v=1488829649

Vauhdista huolimatta ehdin pohtimaan nykyaikaa. 

Aamulla hiihdin kasi- ja ysiluokkalaisia ladulla pujotellen. Olivat siellä liikuntatunnilla. Sääliksi käy, kun raha on riittänyt Canada Goose-untsikkaan, muttei pipoon – tai pahimmillaan edes hanskoihin. Saatikka takin vetoketjuun. Tai sitten vetskari oli kaikilla viallinen. 

Miltä muuten lauma turkulaisia yläkoululaisia näyttää hiihtoladulla? Veikkaan, että samalta kuin Etiopian juoksujoukkue, joka näkee ensimmäistä kertaa sukset ja lunta. Siis siltä, kuin kaikilla olisi nousussa neljät sukset, kolme paria sauvoja ja jokaiselta olisi tasapainoelimet poistettu. 

Toisaalta: hyvä että edes koulu tarjoaa mahdollisuuden kokeilla hiihtoa. Ehkä joku heistä innostuu!

Pari viikkoa sitten pakkasta oli -13 astetta ja nousussa makasi yläkoululainen poika ladulla liikkumatta. Jalassa hänellä oli ohuet pillifarkut, takkina joku trendikäs verskatakki ja pää paljaana. Kysyin, mikä hänellä on. Että onko kaikki OK? 

”On. Mä oon vaan niin jäässä, etten pysty liikkumaan.”

Poika näytti ihan aidosti kärsivältä. Käskin hänet ylös ja hiihtämään nyt edes kilometrin, jotta pääsee parkkipaikan kopille lämmittelemään. Hän sanoi selviävänsä. 

Katsoin pojan käsiä. Hänellä ei ollut hanskoja, vaan käsiä peitti harvaankudotut villasukat. Ilmeisesti opettaja oli yrittänyt vaatettaa joukkonsa edes auttavasti pakkasta vastaan koulun löytötavaroilla. 

No, en ota kantaa puoleen tai toiseen, sillä mekin taistelemme 11-vuotiaamme kanssa siitä, kuuluuko luistelemaan laittaa henkkamaukan pitkikset ja nilkkasukat vai ihan talvivaatteet.

Odottelen silti jo lööppejä, jossa kerrotaan kuinka kolme yläkoululaista pelastettiin Super-Pumalla Impivaaran hiihtoladulta hypotermisinä. Ei-turkulaisille tiedoksi, että latu ei missään kohtaa ole yli 150 metrin päässä sivistyksestä. 

Tällainen ajankuva tällä kertaa. Taidan olla pahasti keski-ikäistymässä. Pitäisiköhän seuraavaksi kirjoittaa paheksuvasti nykynuorison musiikkimausta?

Petri