Miten voittaa Valtakunnallinen Yrittäjäpalkinto?

IMG_5610 3.jpg

Marimekko, Hesburger, Vaisala – ja nyt meidän Lyyti. Oloni on ollut viikon verran lähes epätodellinen, vaikkakin onnellinen. Hymy on tullut kasvoille yllättäen ja vailla syytä. Mieleni on palannut viime lauantain hetkiin tuhannen ihmisen edessä Messukeskuksen lavalla.

Tuolloin vastaanotimme Rami Peltosen kanssa yrityksellemme Lyytille suurimman kunnian, jonka yrittäjä voi saada: Valtakunnallisen Yrittäjäpalkinnon. Palkinto on myönnetty 51 vuoden ajan ja sen on saanut hieman yli 200 yritystä – kaikista niistä miljoonista yrityksistä, joita Suomessa on tuon puolen vuosisadan aikana toiminut.

Miten tämä on mahdollista? Olen kysynyt sitä itseltäni todella monta kertaa viime aikoina. Monet blogini lukijoista ovat olleet matkassa mukana jo paljon ennen Lyytiä, osa teistä on jopa ollut pitämässä firmaa pystyssä vuonna 2010, kun päätimme myydä paistinpannuja ja Perjantaikokki-veitsiä pelastaaksemme sekä kassan että pitääksemme firman talouden pinnan päällä. Toki emme sitä silloin ihan näin suoraan kertoneet. Ja monista Perjantaikokin lukijoista on tullut myös Lyytin asiakkaita tai käyttäjiä.

Tiedän, tai ainakin ajattelen niin, että Suomessa on tälläkin hetkellä useita kymmeniä upeita yrityksiä, jotka palkinnon ansaitsisivat. Miksi siis minä? Miksi me? Miksi Lyyti?

Vaikka varsinkin varsinaissuomalaiselle on kovin hankalaa myöntää onnistuneensa jossain (ei tämä ny kato mittää…), niin kai sitä on otettava itseään niskasta kiinni ja todetta vähintään, että ”kai täsä ny jottai o oikeinki tehty.

Mutta mitä?

Erittäin hyvä kysymys. Mitä neuvoisin nyt aloittavalle yritykselle, joka haluaa jonain päivänä nousta tuhannen ihmisen eteen pitämään kiitospuhetta Valtakunnallisesta Yrittäjäpalkinnosta? En tiedä, ovatko valinnat aina oikeita, mutta olen yrittänyt miettiä, miksi me olemme päässeet tähän pisteeseen. Mitkä ovat olleet periaatteemme Ramin kanssa Lyytiä kehittäessämme?

Avaan ne teille, hyvät lukijat, tässä kirjoituksessa.


Asiakas on kaikkein tärkein

Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta ei valitettavasti ole. Meillä on tausta ravintola- ja matkailualalta ja opimme siellä, mitä asiakkaasta huolehtiminen oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että asiakas poistuu hymy huulilla, kävi matkan varrella mitä tahansa.

Tämän olemme pitäneet mielessä ja yrittäneet opettaa kaikille lyytiläisille. Joskus tapahtuu virheitä, mutta syytä ei koskaan saa vierittää asiakkaalle. Aina on kyse joko epäselvästä ohjeistuksesta, väärin suunnitellusta tuotteesta tai epäonnistuneesta asiakaspalvelusta. Ja tätä kautta kyse on loppujen lopuksi huonosta johtamisesta eikä yrittäjän auta kuin ottaa peili käteen ja selvittää syytä.


Palkka per päätös

Palkka per tehty päätös tulee olla mahdollisimman pieni. Tämä on periaatteemme, josta emme jousta. Mitä se käytännössä tarkoittaa? No sitä, että työntekijällä, joka asiakkaan kanssa on tekemisissä, on käytännössä rajaton valta tehdä asiakasta koskevia päätöksiä. Meidän tulee palkata vain sellaisia henkilöitä, joihin voimme luottaa, että heidän tekemänsä päätökset ovat hyviä sekä asiakkaalle että sitä kautta myös yritykselle. Mitä ylempää hyväksyntä päätökselle, vaikka nyt joustolle laskutusasiassa, joudutaan kysymään, sitä enemmän siihen kuluu aikaa ja sen enemmän sen päätöksen tekeminen maksaa. Kerrannaisvaikutukset voivat olla jopa koko toiminnan lamaannuttavia tai ainakin asiakastyytyväisyyden tuhoavia.

Jos emme voi luottaa jokaiseen henkilöön yrityksessä 100%, niin olemme tehneet vääriä rekrytointeja – ja taas on yrittäjällä peiliinkatsomisen paikka.


Asiakastyytyväisyys ei voi koskaan olla korkeampi kuin henkilöstön tyytyväisyys

Tyytymätön henkilökunta ei tuota tyytyväisiä asiakkaita – ei vaikka kuinka perkelettä huutaisi. Niinpä haluamme pitää henkilökunnasta niin hyvää huolta, että työpaikalle on joka päivä yhtä kivaa tulla kuin kotiinsa. Tämä vaatii joskus rankkojakin päätöksiä, sillä jo yksi hengenmyrkyttäjä pilaa homman isolta osalta väkeä. Kulttuurin vuoksi on joskus tehtävä kipeitäkin päätöksiä.

Odotamme myös, että jokainen aikuinen ihminen tekee myös itse osansa hyvinvointinsa eteen: syö terveellisesti, liikkuu ja nukkuu riittävästi. Ja avaa suunsa, jos jokin asia harmittaa. Me työnantajana voimme tehdä vain osan ja kannustaa työntekijää tekemään loput, mutta loppujen lopuksi oma hyvinvointi on itsestä kiinni.


Tämä on vain työtä

Työ on tärkeää, mutta ei kuitenkaan niin tärkeää. Varsinkin, jos laitat työn puntariin elämän perusasioiden, kuten terveyden ja perheen, kanssa. Emme ole koskaan halunneet rakentaa sankariyrittäjän mielikuvaa, vaan olemme Ramin kanssa omalla esimerkillänne pyrkineet aina näyttämään, että perhe, harrastukset, vapaa-aika, lomat ja elämä työn ulkopuolella ovat erittäin tärkeä osa meidän kaikkien tasapainoista elämää.

Deadlinet ovat tärkeitä – mutta ei kenenkään terveyden tai avioliiton kustannuksella.


Jaa onnistumisen hyötyjä

Liian harva meistä muistaa, että 100% miljoonasta on kolme kertaa vähemmän kuin 30% kymmenestä miljoonasta. Ihmiset innostuvat lähtökohtaisesti paljon enemmän, jos heillä on itsekin mahdollisuus hyötyä menestyksestä. Siksi olen iloinen, että meillä on Lyytissä jo yli 20 työntekijää osakkaana – ja lisää on tulossa! Osakkuus on ollut meillä tehokkain keino sitouttaa, vaikka muitakin keinoja, kuten yhteinen bonus, on käytössä.


Kerro tarinaasi kaikkialla, ole ylpeä saavutuksista ja anna sen näkyä

On myönnettävä, että Lyyti tuli markkinoille erinomaiseen aikaan, sillä ilman sosiaalista mediaa Lyytiä tuskin olisi olemassa. Perjantaikokin aktiiviaikoina minulla oli parhaimmillaan 20 000 aktiivista viikkolukijaa ja ”koko kansan tietoisuuteen” meidät on tuonut muutamatkin 100 000 lukijaa tavoittaneet blogikirjoitukset. Nämä kirjoitukset ovat puolestaan johtaneet isoihin juttuihin Talouselämässä, Kauppalehdessä ja monessa muussa lehdessä sekä esiintymisiin erilaisissa tapahtumissa ja paneeleissa. Ja jokainen näistä on ollut mahdollisuus taas kertoa tarinaamme uusille ihmisille.

Olemme aina olleet ylpeitä saavutuksistamme ja kertoneet niistä aktiivisesti maailmalle. Ja miksi emme olisi? Liian moni suomalainen yritys pitää menestystään vakan alla ja hyssyttelee saavutuksiaan. Tarvitsemme tähän maahan paljon enemmän amerikkalaishenkistä voittajafiilistä, jotta kun ylitämme rajan tuotteemme myyntisalkussa, ei meitä luulla täysin juroiksi.

Olemme hyötyneet luomastamme yhteisöstä – ja toivottavasti yhteisö on hyötynyt meistä. Tässä tärkein oppini on, että anna ensiksi (ja paljon), pyydä vasta sitten. Kun kirjoitimme vaimon kanssa 500 ruokareseptiä ja toimitimme ne kahdeksan vuoden ajan joka perjantai lukijoille ilmaiseksi, pystyi hädän tullen pyytämään apua ja tarjoamaan paistinpannuja ostettavaksi. Ja apuahan me saimme!


Arvosta puolisoasi

933cd745-28d8-400e-9247-c18cdf0b72ff.JPG

Päätän listani siihen tärkeimpään asiaan menestyksen takana.

Sain kunnian pitää kaikkien viiden palkitun yrityksen puolesta kiitospuheen tuhatpäiselle juhlaväelle. Nostin puheessani meidän jokaisen puolisot heille kuuluvalle jalustalle. Yksikään meistä ei olisi tuolloin seissyt lavalla, mikäli kotoa ei olisi saanut 100% tukea. Tätä on joskus puolisoilla vaikea ymmärtää.

Yrittäjä joutuu lähtökohtaisesti tekemään asioita uskonsa ja näkemyksensä varassa. Silloin luottamus itseensä ja omaan tekemiseensä tulee olla vankkumaton. Läheisen on erittäin helppoa – huomaamattakin – horjuttaa tai tuhota tämä luottamus, jonka jälkeen pohja menestykselle on murentunut.

Vaimoni Maija kysyi, kun pyysin häntä mukaan lehtikuvaan, että miksi? Mitä hän on muka tehnyt?

Mietin vastausta ja totesin, että et mitään. Siksi sinun on tultava kuvaan kanssani.

  • Et kertaakaan kyseenalaistanut sitä, että kiinnitin kotimme yrityksen lainojen vakuudeksi.
  • Et ole koskaan kritisoinut sanallakaan työtuntejani.
  • Et ole koskaan valittanut siitä, että tulen myöhään illalla kotiin ja olet ollut pienten lasten kanssa koko päivän.
  • Et ole ikinä horjuttanut uskoa itseeni.
  • Et ole ilmaissut eleelläkään, ettet luottaisi onnistumiseemme sataprosenttisesti.
  • Et ole koskaan kysynyt, että onko työmatkani muka aiheellinen.
  • Et ole koskaan lausunut lapsillemme negatiivista sanaa minusta, vaikka välillä työ onkin vienyt huomiota.
  • Et ole koskaan sotkenut työtä ja rakkautta keskenään.

Hän ei ollut tehnyt mitään näistä asioista, joiden takia suuretkin unelmat kaatuvat. Siksi hänen oli tultava kuvaan kanssani.


Kiitos vielä kaikille teille, jotka olette 13 bloggarivuoden aikanani kommentoineet ja kannustaneet minua sekä jakaneet kirjoituksiani. Ilman teitä ei olisi tätä blogia ja väitän, että ilman tätä blogia ei olisi myöskään Lyytiä tai Valtakunnallista Yrittäjäpalkintoa kunniapaikalla yrityksessämme.

Yrittäjäsi,

Petri Hollmén

 

Lyyti nopeimmin kasvavien yritysten joukossa Euroopassa

Vuonna 2010 haaveeni oli, että seuraavana vuonna voisimme nostaa yrittäjäpartnerini Rami Peltosen kanssa palkkaa koko vuoden. Asunnot oli pantattu, lainalimiitti oli käytetty ja joululahjat ostettiin luottokorttien bonuspisteillä. Jouluna 2010 myimme paistinpannuja, jotta firma pysyisi pystyssä. Moni blogini lukijoista niitä osti. Kiitos siitä.

Tänään Lyytin markkinointitiimi sai julkaista tiedon, että olemme Inc. 5000-listalla Euroopan nopeimmin kasvavien yritysten joukossa.

Vuonna 2010 en voinut kuvitellakaan, että tällaisia julkistuksia voisi jonain päivänä tehdä. Saatikka kahta vuotta peräkkäin. Euroopassa on kuitenkin miljoonia yrityksiä ja me olemme sijalla 3319.

Juhlistimme saavutustamme myyntitiimin ulkoilupäivällä. Suhailimme ympäri pääkaupunkiseutua Aleksi Koskisen ja Matti ”Maksimi” Narsakan kanssa metrolla ja paikallisjunilla sekä kävellen pakkasessa – uutta kasvua tehden, eli tulevia asiakkaita tavaten. Oli loistava päivä senkin puolesta. Kasvua tai ei, niin linjamme on aina julkinen liikenne. En voi käsittää, mihin myyjä tarvitsee autoa. Hirveää ajanhukkaa ratin takana. Ja näin luontokin säästyy.

Mutta takaisin aiheeseen.

Eilen allekirjoitin viime vuoden tilinpäätöksen. Vuosi 2017 tuotti erinomaisen 22,5% kasvun. Luvut näyttävät seuraavaa:

Liikevaihto 3 278 799€

Liikevoitto 579 144€

Tilikauden voitto 460 101€

Kasvamme siis erittäin kannattavasti. Se mahdollistaa investoinnin kasvuun myös jatkossa.

Lainaa ei enää ole, emmekä ole nostaneet euroakaan ulkopuolista pääomaa. Maailmalla kun kertoo tämän tarinan, niin sitä ei uskota.

”WHAT!! No venture capital? How’s that possible in SaaS business?” – on tyypillisin kysymys, kun vastaan kysymykseen rahoituskierroksiemme lukumäärästä: ”zero”.

Henkilökunnalle jaoimme bonusta tuloksesta yli 24 000€ – kaikkien muiden etujen lisäksi. Jätimme Turun talousalueelle pelkkinä palkkoina yli 1,5 miljoonaa euroa. Tähän vielä verot ja muut maksut päälle. Tuntuu hienolta, että omasta ongelmasta syntyneestä ideasta on kasvanut jotain, joka luo hyvinvointia ympärilleen. Se on ehkä se kaikkein hienoin juttu. Enää ei tarvitse tehdä yksin. Ja nyt tiimimme Pariisissakin, Lari Lempisen johdolla, on päässyt erinomaiseen vauhtiin ja luo siellä Lyytin tarinaa paikallisella murteella – mutta samalla Lyyti-hengellä. Heitäkin on siellä jo viisi! Suomessa meitä on 34.

Kiitos kaikille Lyytiläisille, nykyisille asiakkaille, tuleville asiakkaille ja muille, jotka ovat matkan varrella auttaneet.

Tänään ei juhlita, sillä huomenna tehdään taas töitä!

Koko lista löytyy täältä: https://www.inc.com/inc5000eu/list/2018

Miten kehittää työyhteisen resilienssiä – käytännön harjoitus.

Resilienssi on selviytymiskyvykkyyttä ja sitä koetellaan muutoksissa: sekä hyvissä että pahoissa. Resilienssiä voi kehittää ja minä olen erikoistunut kehittämään Lyytin porukan resilienssiä. Annan tässä muutaman käytännön esimerkin ja vinkin, mutta kehotan kuitenkin harkitsemaan, kannattaisiko kuitenkin toimia toisin…

Olemme tehneet muuttoa uusiin toimitiloihin kohta vuoden. Ajatuksemme on muuttaa kävelykadun varrella olevaan Kivikukkaroon, johon pitäisi valmistua meille uudet toimitilat. Valitettavasti projekti meni väliaikaisesti jäihin viime metreillä naapurin tekemän valituksen perusteella. Onhan se sietämätöntä, että ydinkeskustassa sijaitsevaan taloon tehtäisiin ikkunat kerrokseen, jossa sellaisia ei aiemmin ole ollut. Nyt valitus on hallinto-oikeudessa ja sen kestosta ei tiedä ketään. No, tämä on ehkä vähän eri tarina, mutta vaikuttaa kuitenkin yritykseemme aivan suoraan. Porukka on ollut epätietoisia muutosta, rakennusluvan tilanteesta ja koko hankkeesta. Olen viestinyt sen, minkä olen voinut, eli käytännössä vain epävarmuutta.

Viikko sitten tein kuitenkin päätöksen, että emme haikaile väistötilojen perään, vaan jäämme nykyisiin tiloihimme odottamaan oikeusprosessin päättymistä ja uusien tilojen valmistumista. Tämä päätös aiheutti sen, että halusin järjestellä uudelleen nykyiset tilamme.

Tein päätöksen aiheesta sunnuntaina 15.10.2017. Ajattelin tuoda ajatuksen maanantaina johtoryhmään, joka alkaa kello 13.00. En malttanut, vaan maanantaina aamulla kerroin idean porukalle ja sitten roudasimmekin jo huonekaluja. Selvennyksen vuoksi kerron, että toimimme kahdessa kerroksessa (7. Ja 6. kerros), neljän eri ulko-oven takana – aika epäoptimaalisissa tiloissa 34 hengelle siis. Osa porukasta muutti tämän päätökseni takia ylös, toiset alas ja neukkareiden paikkoja vaihdeltiin.

Maanantai kului siis kalusteita roudatessa. Tiistaina palattiin päivärytmiin ja luonnollisesti nopeasti tehty muutos aiheutti joillekin enemmän ja toisille vähemmän stressiä. Resilienssiä siis koeteltiin. No, ehkä torstaiseen mennessä kaikki olivat jo tottuneet uuteen järjestykseen ja seuraavan maanantain yhteiset palaverit sujuivat jo rutiinilla uusissa tiloissa.

Luodakseni varmuutta ja helpottaakseni muutokseen sopeutumista, painotin maanantain 23.10. aamubrunssillamme pysyvyyttä: näissä tiloissa nyt olemme jonnekin ensi vuoden syksyyn, joten tehdään niistä yhdessä parhaat mahdolliset. Sitten olin työmatkalla kolme päivää.

Tänään, perjantaina 27.10. saavuin toimistolle kahdeksan jälkeen. Tiloissa oli remonttimies asentamassa ovea, jonka olin tilannut uuden järjestyksen aiheuttaman tarpeen johdosta. Se tuli uuden neukkarimme ja työpisteidemme väliseen kulkuaukkoon.

Kaveri kysäisi minulta, että olenko käynyt kolmoskerroksen neukkareita ihastelemassa. Että siellä on todella komeat tilat.

En ollut käynyt ja kysyin, että kenen tilat nykyään ovat.

”Tyhjänä ne ovat.” vastasi oven asentaja.

Hän lupasi hakea avaimet ja niin marssimme tiloja katsomaan. Tämä tapahtui kello 8.50 aamulla.

Kello 14.00 mennessä oli kutoskerroksen vuokrasopimus siirretty koskemaan kolmosen uutta tilaa, valokuituasennus tilattu, lukkojen sarjoittaminen aikataulutettu ja muuttosuunnitelma tehty. Johan me kaksi viikkoa olimme paikoillamme. On taas aika muuttaa!!

Saamme kolmosesta todella hyvät tilat ja voimme luopua kolmesta yksittäisestä huoneistosta ja muuttaa ainakin puolet porukasta isoon, yhteiseen toimistotilaan. En nähnyt syytä miettiä tai aikailla, kun sopiva tila samasta rapusta tuli vastaan. Seiskakerroksen edelleen pidämme – sinne muuttaa myyntimme ja markkinointimme.

En tiedä, kumpi olisi parempi malli: yrittää vähentää stressiä viestimällä mahdollisesta uudesta tilasta pari viikkoa, sitten osallistaa kaikki yhteisesti suunnittelemaan muutosta ja vihdoin toteuttaa muutos vai tehdä se kuten nyt. Tällä kertaa päätös – toiminta –ketju kesti pari minuuttia ja koko muuttoprojekti menee parissa päivässä maaliin päätöksestä. Tämä malli, jos ei muuta, ainakin kehittää kykyä sietää muutosta.

Aivan kaikki eivät yrityksessämme pärjäisi, mutta uskon, että tällaisilla ns. turvallisilla muutoksilla kyky sietää kaikkia muutoksia ympärillämme kasvaa. Resilienssi kehittyy!

Jos siis haluat oppia, miten muutoksen keskellä tehdään töitä, niin hae meille… Taatusti ei tule tylsää!

Tosin tällä kertaa lupasin, että näissä tiloissa olemme nyt vähintään sen vuoden. Tein nimittäin heti 12 kuukauden sopimuksen. Ei ainakaan spontaanisti tule muutettua vähään aikaan…

Petri

IMG_0401

Kahdeksan tuntia siitä, kun kuulin tiloista, nautimme jo yhteiset after work-kuoharit uuden tilamme tulevassa neukkarissa. Nimettäköön ne resilienssiskumpiksi.