Cheek ja apinalauma ikuisessa räntäsateessa

Suomalaisten helmasynniksi on aina moitittu myynti- ja markkinointiosaamisen puutetta. Maailmalle mennään jaarittelemaan teknisiä yksityiskohtia vanhassa rippipuvussa, kun pitäisi mennä takki auki –asenteella kertomaan, kuinka meillä tehdään maailman parasta ratkaisua just sun ongelmaan.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kotiareenalla ei anneta edes mahdollisuutta treenata.

Kaikki tietävät tarinan siitä kuinka organisaatiokulttuuri syntyy. Kertaan sen siitä huolimatta. Lauma apinoita laitetaan häkkiin. Tympeää ruokaa saa jostain alaosan luukusta. Aina silloin tällöin katon rajasta lasketaan kuitenkin herkullinen banaani lähes ulottuville. Jos yksi apina tavoittelee tuota banaania, ruiskutetaan muiden päälle kylmää vettä.

Hyvin pian lauma oppii. Banaanin tullessa näköpiiriin, ei kukaan yritäkään tavoitella sitä. Yksitellen apinat vaihdetaan uusiin. Vettä ei enää ruiskuteta. Viimeisimpänä häkkiin teljetty apina hyppii luonnollisesti innoissaan kohti banaania, mutta ympärillä oleva lauma repii yrittäjän alas välttääkseen kylmän suihkun. Pikkuhiljaa kaikki apinat on korvattu uusilla. Kukaan ei ole koskaan kokenut kylmää suihkua, mutta jokainen repii innokkaan yrittäjän alas kauhun vallassa. Kukaan ei tosin enää tiedä miksi.

Näin on syntynyt (organisaatio)kulttuuri.

Kuvassa lauma ruotsalaisia apinoita. Kaikille on saatu hommattua banaani.

Kuvassa lauma ruotsalaisia apinoita. Kaikille on saatu hommattua herkullinen hedelmä.

Tarina tuli mieleeni Cheekiä seuratessa. Useampikin myynti- ja markkinointialan ihminen, joita seuraan sosiaalisessa mediassa, piti kaveria täytenä pellenä. Mennä nyt tekemään moinen haloo yhdestä pienestä stadionkeikasta. Tiedotustilaisuus ja kaikki. Lehdistötiedote olisi riittänyt. Lesoilija. Turha jätkä. Ei edes aito räppäri. Sen musiikkikin on ihan aunarista.

Ammattikunnan, jonka pitäisi hehkuttaa tuutti punaisena myynnin ja markkinoinnin taidonnäytettä repivät kaveria alas kuin apinalauma ikuisessa räntäsateessa.

 Muistaako joku vielä miksi?

Perjantaikokki – ei edes mikään aito kokki.

Mietittäväksi joulun kulutushysteriaan

Keskustelin muutama päivä sitten erään kodintarvikkeita välittävän yrityksen toimitusjohtajan kanssa. Hänen mukaansa on Suomen kaupoissa tällä hetkellä hiljaisempaa kuin koskaan. Hyllyjen välissä saa vaellella seuraa pelkääväkin rauhassa. Joko ostovoima on todella kadonnut tai suomalaiset on uhkakuvilla peloteltu poteroidensa pohjalle odottamaan totaalista romahdusta.

Vastaavasti samaan aikaan verkkokauppa kasvaa kohisten. Jos kasvava verkkokauppa on kotimainen, niin ei tilanne ole välttämättä hassumpi. Mutta valitettavasti ostot ulkomaisista verkkokaupoista kasvavat erittäin vauhdikkaasti. Syyksi tilata ulkomailta mainitaan usein edullisempi hinta. Mutta mikä on tuon edullisemman hinnan kääntöpuolena? Kulutuksen kaikki hyödyt valuvat maan rajojen ulkopuolelle. Poteroita on syytä kaivaa sitä syvemmäksi, mitä suuremmaksi ostot ulkomailta kasvavat.

Miten voit tänä jouluna antaa hyviä joululahjoja? Parhaat lahjat annetaan siten, että ostetaan tuotteita tai palveluita paikallisista yrityksistä. Tällöin kaikki kulutuksen aiheuttama hyvä jää lähelle. Jos löydät vielä kaupan, joka myy paikallisia tuotteita, niin ei parempaa vaihtoehtoa liene. Kaikkea ei tietenkään saa läheltä ja joitakin tuotteita ei löydy edes suomalaisista verkkokaupoista, mutta jos löytyy, niin suosi nyt ihmeessä niitä!

Pari viikkoa sitten Turun Sanomat julkaisi kirjoitukseni hieman eri näkökulmasta – eli siitä, kuinka aloittelevia yrityksiä tuetaan parhaiten. Mutta näkisin, että nyt jo olemassaolevatkin yritykset kaipaavat jokaisen harkittuja kulutuspäätöksiä.

Kun hankit joululahjojasi, koita nähdä poterosi etureunaa pidemmälle. Mieti, ketä käyttämäsi raha hyödyttää.

Perjantaikokki

Mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin Turun Sanomissa 7.11.2013. Teemaa voinee hyödyntää myös muualla kuin Turussa.

Miten turkulaisia start-up -yrityksiä tuetaan tehokkaimmin?

Taloutemme ryvettyy ja ”uutta Nokiaa” haetaan vimmatusti. Sen synnyttämiseksi valtiovalta tarjoaa mitä erilaisempia tukimuotoja.  Uudeksi Nokiaksi on veikattu hoiva-alaa, pelialaa tai start-up –yrityksiä ylipäätään. Mietitään, minkälaista julkista rahaa tulisi kanavoida ja minkälaisten tukipakettien muodoissa. Yhdistellään virastoja, jotta aloittelevien yritysten byrokratiaa saataisiin kevennettyä ja perustetaan Team Finlandeja.

Ihan kivaa, mutta se tehokkain tukimuoto usein unohtuu. Ostakaa paikallisten yritysten palveluita ja tuotteita!

Julkiset organisaatiot käyttävät valtavia summia erilaisten palveluiden ja tuotteiden ostamiseen vuosittain. Mikäli kilpailutuksessa annettaisiin arvoa paikallisuudelle, tulisi tukirahat luonnollisena kassavirtana yritykseen. Todelliset asiakkaat kehittävät liiketoimintaa ja myyntiä sata kertaa tehokkaammin kuin julkisin rahoin tuettu konsultointi- tai markkinakartoitusprojekti. Puhun kokemuksesta.

Monelle pienelle yritykselle se ensimmäinen iso, julkinen referenssi on ratkaiseva tekijä kohti kasvua. Se tuo sellaisen itsetuntoboostin, että yrittäjä jaksaa taas painaa pitkää päivää kohti unelmaansa. Toisin kuin monet luulevat, turkulaiselle aloittavalle yritykselle merkittävä ensimmäinen asiakas on melkein helpompi hakea pääkaupunkiseudulta tai ulkomailta kuin Turusta.  Kaikki tietävät tarinan profeetasta omalla maallaan – Turun seudulla se on erittäin totta. Olemme huomattavan kriittisiä oman alueemme saavutuksia kohtaan.

Paikallisten tuotteiden tai palveluiden käyttö ei luonnollisestikaan rajoitu vain julkisten toimijoiden hankintoihin. Tähän täsmäelvytykseen voi jokainen osallistua. Sen sijaan, että tilaat pyörääsi satasen valon vitosen halvemmalla saksalaisesta nettikaupasta, osta se paikallisesta pyöräliikkeestä. Katso kaupassa, mistä ruokasi on kotoisin. Jos se on lähialueelta, sataa ostos pitkällä tähtäimellä suoraan myös sinun laariisi.

Kun saa riittävästi omalta yhteiskunnalta, haluaa sitä myös antaa takaisin. SuperCellin esimerkki todistaa sen. Paikallisten yritysten menestys ei pitäisi olla kateuden aihe, vaan päinvastoin. Menestys kerää ympärilleen lisää menestystä ja pian huomataan, että sitä uutta Nokiaa ei enää tarvitakaan.

Vinkki: ensi kerralla kun googlaat tarvitsemaasi tuotetta tai palvelua, laita hakusanasi perään ”turku”.

Petri Hollmén, Toimitusjohtaja

Lyyti Oy

Kevat kuriin sveitsiläiskeinoin

Sveitsissä äänestetään huomenna 1:12 aloitteesta. Lakialoitteen mukaan korkein pomo saisi tienata maksimissaan 12 kertaa sen, mitä firmansa heikoiten palkattu täysipäiväinen työntekijä.

Kannattajat hakevat kohtuullisuutta, vastustajat pelkäävät työpaikkojen puolesta. Jos pomon palkkaa pitää nostaa, lienevät pienipalkkaiset ulkoistamisuhan alla.

No, perspektiiviä asiaan antaa yleinen palkkataso. Lidl mainostaa junissa nostaneensa minimipalkkaansa. Halvinkin myyjä tienaa jatkossa vähintään 4000 frangia (n. 3200 euroa). Siis Lidlin kassalla. Lain mennessä läpi saisi Lidlin toimari palkkaa vaivaiset 48 000 frangia. Kuukaudessa.

Vaikka olisi mahdollista, en tiedä kehtaisinko johtajana koskaan edes nostaa kuukaudessa jonkun työkaverini vuoden palkan verran rahaa. Jotkut kehtaa – ja lapsilisät parista maasta siihen päälle vielä.