Monien asioiden tärkeyden huomaa vasta, kun sen menettää. Tai saa takaisin. Se vasta hienoa onkin.
Terveys lienee yksi onnellisuuden peruspilareista. Olen onnellinen, että minulla on vain flunssa. Muutoin olen perusterve ja osaan arvostaa sitä.
Perjantaikokki
Silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Tai urheiltava, kun muu perhe nukkuu. Lämpimän peiton alla, kellon soidessa, on motivaatio joskus todella kateissa. Mutta kun olen illalla laittanut kaiken valmiiksi, niin riittää, että kysyy itseltään: mies vai hiiri? Usein mies voittaa.
Väsymys ja motivaationpuute ovat usein tiessään jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. Kotiin tullessa olo puolestaan voi joskus olla väsynyt, mutta aina onnellinen. Niin myös tänään.
Perjantaikokki
Aamulla satoi kaatamalla, mutta suuntasin silti fillarini kotivuorelle. Noin tunnin päästä olin kiivennyt huipulle ja lasketellut alas Uitikoniin, naapurikylään. Siellä on leipomo, johon ajetaan kauempaakin. Croisantit, eli sveitsiläisittäin ”gipfelit” ovat siellä aivan huikeita! Märkänä, kuraisena ja lamppu päässä astelin sisään. Sisällä oli lämmin ja huikea tuoksu. Ostin gipfeleitä, berliinin- eli turkulaisittain piispanmunkkeja ja voibretzeleitä. Tuoreet croissantit aamiaisella olivat aamun kohokohta ja piispanmunkit toivat mieleen Turun, yläasteen välitunnit ja kauppahallin. Syy olla onnellinen.
Hyvää viikonloppua!
Perjantaikokki
Perjantaikokin blogi 