6th day in corona quarantine

6th day in quarantine. Working remotely from home. Full speed 8.30-20.30.

We are all fine! Wife and kids are still symptom free. I had some headache in the evening, but sauna, glass of redwine and good food fixed the issue.

Easier day with interviews: one follow up story to Iltasanomat, one live interview to TV, two interviews to radio (one even in Swedish;), one to my local newspaper Kaarina-Lehti and two or three to different blogs.

I’ve answered today to about 100 questions from people around the world. Hunger for information is huge. I don’t give answers to medical issues. I always tell to contact local authorities. If the question is about my experience, I do answer.

My rough estimate is that what I wrote (or what was wrote about it) have been read more than 5-10 million times. It could be even more.

So far thousands of comments in Facebook, Twitter, Linkedin, blog and different articles. 99,5% are positive and thankfull for giving a face and name for this disease. People are thankfull for the courage to speak. Many have said that what I wrote brings hope and clarity to them. This makes me wonder, how easy is it actually to help people. Why it should take courage?

Finland got big news today from our government. Almost full lockdown in the whole country. This is going to be a year of changes and unpredictability. It’s going to be a year of too many good, but fragile businesses to go down.

I’m an entrepreneur. Our company provides income to about 70 people and I am proud to say that due to their great work and attitude in the past, we are not forced to lay people off. We have enough resources and cash that we will survive this crisis. Instead of laying people off, we will train them, we will use our time to help our customers to survive and we will work on all those things that you never had time before. When Lyyti comes back after the crisis, we will be stronger, faster and more unified than ever.

But many companies, especially small ones, are in danger. For many companies and freelancers today’s announcement means full stop for their business and income from this day on.

One industry suffering the most is event industry. The one that usually creates unforgetable experiences, changes the way we see the world and the one that unites people.

There are a lot of initiatives around there. If you bought a concert ticket, consider not asking for your money back. How about buying gift cards to your local businesses? Or getting take away food from your local restaurant, if they can’t have people in the restaurant?

Big, global companies will survive. They will get hit as well, but they’ll be fine. Your local companies might not survive, unless we help them.

Companies and entrepreneurs keep the society running. They pay the taxes and provide income to families.

It is time to pay back.


  • Petri –

Greetings from a corona positive patient from quarantine!

Rumours spread faster than a virus. If you want to publish something, tell it as a secret to someone. Since all the rumours are not true, I’d like to tell my story (even though many told me not to. This corona seems to be a bit of a tabu at the moment). I’d like to tell the story, because there is a lot of missunderstanding and fake believes around the virus.

Our dog Miisa loves that we are all with her 24/7

Yes, I have been diagnosed with coronavirus on the 12th of March 2020. I got it either from Tyrol, Austria during the weekend or from Stockholm on Tuesday. I would guess Austria, since that seems to be a home for many infections found around Europe.

First of all, don’t worry about us, me and my family are doing perfectly fine. Even better than expected. We are basically symptom-free – at least at the moment.

This is how it all started.

On Thursday, 5th of March I travelled from Turku to Zürich (via Helsinki-Vantaa) and from there to St. Anton, Tyrol area Austria. Yes, Italy was already an epidemic area, but Tyrol had like 14 cases on the day I left there. At that time, Helsinki had much more cases. I considered it as a safe trip.

I took a bottle of hand sanitizer with me, used it a lot and washed my hands like never before.

In Austria, I didn’t see anybody coughing or sneezing around me.

I returned to Finland on Sunday evening and went back home and on Monday morning to our office. I had no symptoms what so ever.

On Monday evening I flew to Stockholm to our local office and again paid a lot of attention to hand hygiene. On Tuesday morning, instead of using the subway, we walked through the beautiful city with my colleague. It took us an hour and the city seemed to be full of pedestrians on their way to work. I flew back to Turku on Tuesday evening. Empty airport and empty planes.

On Monday evening I also learned that Tyrol was declared as an epidemic area. I was puzzled, since the amount of cases in Tyrol seemed stable. At some point I noticed news about a bar in Ischgl, where many cases were traced back. I was not concerned, since that was some 50 kilometres from our village.

After returning again to Finland, I decided together with our HR director and chairman of the board that I’ll go for the self-quarantine, since I was returning from an epidemic area. I did this, even though Tyrol was declared to be an epidemic area only after I left the area. So, on Wednesday I worked remotely and didn’t leave my house.

On Thursday the 12th of March I woke up feeling my self quite normal. I opened up my Oura app (the ring that monitors my sleep, breathing, body temperature etc) and got surprised how low my ”readiness” was. For all Oura users, my readiness was 54 as it normally is around 80-90 and the reason for this was my elevated body temperature. I had +1c compared to normal, so you could say that I ”almost had fever”.

I decided to call the local authorities anyway and tell about the mild temperature and about being in Tyrol area. I felt a bit shamed to do that, since I felt perfectly fine. They hesitated about testing, since I had no other symptoms, but decided to do the test anyway. I was tested in TYKS (Turku University Hospital) in the morning by a lady in a space suit. Really quick and pleasant experience, if you like 15 cm long cotton sticks stuffed in your nose… After the test I returned back home, where the rest of my family was also self-quarantined.

The results came in the late afternoon and the test was found positive. I was interviewed about my locations and travelling in Tyrol and after that. Official advise was that everyone I met 24 hours before the symptoms started are considered as ”close contacts.” In my case this means everybody I spent more time than 15 minutes at the same space during Wednesday the 11th of March. Luckily I was self quarantined during that day and my close contacts (people who are considered with higher risk of getting the virus) are only my wife and kids. And we all have been at home since yesterday morning.

Good news – and also bad news – is that for me, and many others that I know getting the infection, this seems to be really a mild version of the virus. Or at least it is for us, forty something year olds. In any other given date with such a mild temperature rise (and normal temperature again in the morning) and good feeling in general, I think 95% of the people would go to work and continue living as they always have been. Without the ring measuring my body during the night, I would not even had known about the temperature rise. I measured my temperature several times during the following day and it always came back with 36,5c. This makes this flu to spread – you might not even recognise it.

On Thursday and Friday I heard news from many others that I met on my trip also getting the (mild) symptoms and many were tested positive in their home countries. I checked the official stats in Finland: 110 cases. Only I knew 10% more cases to that number so I figured out that a true number have to be many times bigger.

I do not know how many others have returned from Italy or Austrian side of Tyrol during the last month with only very mild symptoms or no symptoms at all and are going around spreading the corona, but they must be hundreds.

I don’t feel proud to be the first person in my city being infected by this virus. I keep thinking what I could have done in order to avoid this. I followed the official travel instructions, used a lot of hand sanitizer, washed my hands like never before and avoided touching my face. It is easy to say afterwards that you should’ve just stayed at home and not travel at all. That is true, but on the other hand, predicting the future is possible only afterwards and that attitude would also make my job pretty hard to do (although in Austria I was for a vacation). I’m glad though that I self-quarantined myself and did not come to our Turku office on Wednesday. If I would’ve been there, the number of affected people would have been several times higher. Although making this decision on Wednesday felt a bit overreacting, it was the right one to do.

About my health

Like mentioned, I feel almost like normal (if I ever have been one). Last night I had +0,6c body temperature (measured by Oura) and these are the only symptoms I have. My wife and daughter had some very mild symptoms of sore throat and our boys have nothing. I hope it goes by like this. We are now quarantined for 14 days at least, but it’s a smallest thing we can do. I do not wan’t to go around and cause maybe huge health issues to people belonging to risk groups. But the problem with this virus is, that it gives so mild symptoms to so many. And many neglect even clear symptoms thinking that what ever they planned to do today is more important than life of an old lady next door. Or it’s more important than our health care system’s ability to treat the ones needing help.

My message is that do not panic, pay attention to social distance and hand hygiene but most of all: don’t be a self centered prick. If you have even the smallest symptoms, stay at home. Do not go out and meet people in risk categories. You don’t know by the age, face or any other thing who will get a bad version of this virus.

And for the closure, this virus does not blow up your ass, so there is no need to buy 100 toilet paper rolls for two week quarantine!

Let’s fight this one together!


Ps. I originally posted this in Facebook, but due to feedback, I decided to share it publicly on my blog.

Kävelyä inhoavasta kävelyaddiktiksi

Ensimmäiset 40 vuotta elämästäni vältin kävelyä. Aivan liian hidasta ja tehotonta. Piti fillaroida tai juosta.

Sitten ymmärsin, että ei kävely ole näiden korvike, vaan lisuke.

En ole koskaan myöskään rakastanut neukkareissa istumista, mutta joutunut sitä tekemään työn puolesta enemmän kuin riittävästi.

Ihmeitä tapahtuu, kun yhdistää nämä kaksi: eli kävelyn ja palaverit.

Olen joskus pitänyt palavereja hiihtoladulla ja lenkkipolulla, mutta en juurikaan kävellen. 5.11.2019 lähdin ensimmäistä kertaa ovesta ulos tarkoituksella palaveerata.

Jäin heti koukkuun. Poissa oli neukkarin aiheuttama pakkotuijottelu, läppärin tuomat lisävirikkeet ja lounaan jälkeinen raukeus sekä tahattomat haukotukset. Niiden tilalla oli kevyt liikunta, aivoja virkistävä maisemien vaihtuminen sekä luontaisesti eteenpäin soljuva keskustelu.

Olen hoitanut 1to1-keskustelut lähes poikkeuksetta kävellen (liikuttanut siis myös muita). Lisäksi puhelinpalaverit ja myös kolmen hengen keskustelut sujuvat mainiosti Aurajokirantaa talsiessa. Olen myös vienyt kokonaisia tiimejä kävelyworkshopiin. Ruotsin tiimimme kiersi Paavo Nurmi -stadionin rataa ja teki samalla tiimitehtäviä. Toimi!

Päivän aikana olen energisempi ja niinä päivinä kun varsinainen treenaaminen on jäänyt väliin, menee silti hyvällä fiiliksellä nukkumaan. Parin tunnin kävely on erinomainen määrä arkiliikuntaa.

Olen ulko-ovella laittanut Stravan aina päälle mittaamaan matkaa, sillä tykkään seurata liikunnan määrää. Tänään kaimani Petri kysäisi Stravassa, että kuinka paljon on palaverikilsoja kertynyt.

Yllätyin itsekin!

100 kilometriä meni tänään rikki – alle kuukaudessa!

Kaloreita on palanut 13 000 ja aikaa ulkona kulunut 20 tuntia enemmän kuin tavallisena neukkarikuukautena.

Olen tulossa vanhaksi, mutta väliäkö sillä 😉 Aurajoen maisemissa kelpaa kävellä. Huomenna kävelen tosin (toivottavasti) Ranskan tiimimme kanssa Eiffel-tornin maisemissa.


Hyvä asiakaskokemus kattaa koko matkan

Verkkokaupat alkavat olemaan jo varsin hyvällä tasolla ostokokemuksessa, mutta pelkkä tilauskokemus ei riitä. Asiakaskokemukseen vaikuttaa todella paljon myös se, mitä tapahtuu sen jälkeen.

Ifolorilla on varsin mainio aplikaatio, jolla kuvista saa paperiversioita, kuvakirjoja ja monta muutakin tuotetta tilattua erittäin helposti. Tein sillä yhden ison kuvakirjan kuukausi sitten. Taittaminen oli helppoa ja kirja tuli nopeasti kotiin.

Tällä kertaa päätin tilata yhdestä purjevenekuvasta paperiversion tyttäreni peilin taustakuvaksi. Koska en ollut aivan varma, mikä kuvakoko olisi paras, tilasin samasta kuvasta neljä eri kokoa. Hintaa koko tilaukselle tuli 7,52€, josta toimituksen osuus oli 2,95€.

Vaikka oli postilakko, alkoi toimitusvahvistukset pian laulamaan.

Neljä eri kuvaa (kukin siis muutaman gramman painoinen paperinpala) toimitettiin neljässä eri pahvilaatikossa, neljänä eri lähetyksenä. Prisman pakettiautomaatilla tuli vierailtua tiuhaan, sillä toimitusvahvistuksiakin tippui parin päivän sisään erikseen jokaisesta paketista.

Tämä arsenaali pahvilaatikoita ja pakkausmateriaalia tarvittiin toimittamaan neljä paperikuvaa. Kuvasta uupuu yksi pahvilaatikko.

Varmaan tälle toimintamallille on joku järkevä syy, mutta ensi kerralla yksittäiset kuvat teetän kivijalkaliikkessä. Toistaiseksi sen toimitusmalli on järkevämpi – ja varmaan luontoakin säästävämpi. Aivan parasta asiakaskokemusta ei ainakaan näin saa aikaiseksi.

Lopputulos miellytti tytärtä


Minkälaista on hyvä myynti?

Voit vaihtaa otsikoksi myös: Minkälaista on hyvä palvelu?

Se on:

  1. nopeaa
  2. ammattimaista
  3. ystävällistä

Miksi? Jätetään yksi kolmesta ominaisuudesta pois ja käydään eri vaihtoehdot läpi.

  1. Ammattimainen ja ystävällinen, mutta älyttömän hidas. Olet hävinnyt pelin. Kilpailijan tuote on jo käytössä, kun sinä mietit, miten liidiä pitäisi lähestyä.
  2. Nopea ja ammattimainen, mutta tyly. Olet hävinnyt pelin. Kukaan ei viitsi maksaa simputuksesta. Myyjänä olet palvelija.
  3. Nopea ja ystävällinen, mutta täysin ammattitaidoton. Tämä on pahin kombo. Konkurssi kolkuttaa kulman takana. Tämä pätee muuten kaikkeen muuhunkin, kuin vain myyntiin tai asiakaspalveluun. Jos et usko, niin haluaisitko vaikka tällaisen hammaslääkärin tunkemaan poraa suuhusi? Homma sujui nopeasti ja oli tosi symppis kaveri, mutta porasi väärän hampaan ja unohti puuduttaa.

Nopea, ammattimainen ja ystävällinen on ainoa voittava kombinaatio sekä myyntiin että asiakaspalveluun.

Mistä tällaista myyntiä saa? Aina välillä sieltä sun täältä. Itse innostuin kirjoittamaan tämän lauantaina aamulla, kun tein rästitöitä pois. Myyjämme vinkkasi ehkä meillekin sopivasta videoneuvotteluratkaisusta (https://gapps.fi/fi/palvelut/laitteet/videoneuvottelulaitteet/) ja päätin laittaa yhteydenottopyynnön. Ajattelin saavani viestiä ehkä alkuviikosta.

Sen sijaan Pekka Alhonsalo (Google Cloud Sales Executive) napautti meilin minulle ehkä vartti ”lähetä”-napin painalluksesta. Siis lauantaina. Meilissä ei ollut mitään turhaa:

”Terve Petri, kiitos viestistä!

Suunnitellaan maanantaina sopiva ratkaisu teille. Mihin aikaan sopii soitella?
T. Pekka”
Vielä en osaa ottaa kantaa ammattitaitoon tai ystävällisyyteen, mutta ainakin yksi kolmesta meni varsin ylivertaisella tavalla nyt oikein.

Kiitos Stockmann

Stockaa on parjattu paljon viimeaikoina. Minä olen yrittänyt uida vastavirtaan ja ostanut vaatteitani tavaratalosta. Varsinkin Turun liikkeen Bossin osaston myyjä on aina ilahduttanut minua ammattitaidollaan ja luottokorttiyhtiötäni laskullaan.

Tein viikko sitten inventaariota vaatekaappiini ja totesin, että kahdet farkut pitäisi lyhentää. Muistelin ostaneeni ne kesän jälkeen tai syksyllä Stockalta. Tiesin, että heillä on palvelu, jossa lahkeet saa lyhyemmäksi.

Nyt on kiitoksien paikka.

Marssin miesten osastolle housuineni. Jonotin kassalle ja kerroin asiani. Kassahenkilö ei tiennyt, miten lahkeenlyhennykset hoidetaan, mutta lupasi ystävällisesti etsiä kanssani myyjän, joka tietää.

Kiitos siitä.

Sitten löysimme miesten osastolta yhden myyjän, joka ei kuitenkaan ollut myyjä, vaan ilmeisesti väärän merkin inhouse-storen myyjä. Hän ei tiennyt, mutta ohjasi ystävällisesti kolmannelle myyjälle.

Kiitos siitä.

Kolmannen myyjän löysimme hetken kuluttua ja hän osasi neuvoa henkilön, joka osaisi auttaa.

Kiitos siitä.

Neljäs myyjä sattui sopivasti löytymään kenkäosaston luota ja nyt tärppäsi! Hän tiesi tarkalleen, miten asia hoidetaan.

Kiitos siitä.

”Koska housut on ostettu?”

”Hmm… en muista tarkalleen. Kesällä. Ehkä syksyllä…”

”OK. Onko sinulla kuittia näistä?”

”Ei… pitäisikö.”

”Katsotaan.” totesi asiantunteva myyjä ja tarkasti housut. Laput (ne housujen sisällä olevat lerputtimet, joissa on saksien kuva siinä kohtaa, josta ne kuuluu leikata pois) olin leikannut pois.

”Jahas. Laput on näemmä leikattu. Ne pitäisi olla. Muuten en saa lyötyä näitä koneelle.”

”Jaa… mitäs sitten tehdään?”

”Voit mennä asiakaspalveluun kysymään, jos saisit kuitin näistä ostoksista, niin saataisiin selville ostopäivä.”

”Miksi se tarvitaan? Ihan rahalla ajattelin lyhennykset maksaa…”

”Me emme lyhennä housuja, jos ne ei ole meiltä ostettu tai jos ostoksesta on mennyt yli kolme kuukautta.”

”Jaa. Edes rahalla? En kyllä voi olla nyt varma, koska nämä ostin. Olisikohan parempi, että menen jonnekin muualle?”

”Voi olla. Tuossa Puolalankadulla on oikein mainio ompelimo.”

”Asia selvä. Taidanpa suunnata sinne.”

Haluan sydämeni pohjasta kiittää Stockaa tästä palvelupolitiikasta. Minulla kun on hyvin harvoin aikaa piipahtaa vaatekaupassa ja kun näin teen, niin olen hyvin herkästi taivuteltavissa kuluttamaan rahaa myyjän suositusten mukaisesti. Kärsin siitä joskus kukkarossani paljon enemmän kuin olin aamulla suunnitellut.

Osoittaa erinomaista vastuuta lähimmäisestä ohjata tällainen liian herkästi ostoksiin taipuva asiakasprospekti kohteliaasti, mutta päättäväisesti, ulos houkutusten ääreltä liikkeeseen, jossa ainoa mahdollisuus on ostaa se, mitä todella tarvitsee: eli lyhyemmät lahkeet.


Ääniohjautuva VR:n lippukauppa on totta!

Sain tänään hyvää palvelua VR:n asiakaspalvelusta. Ostin Turku-Rovaniemi-Turku -autojunapaketin perheellemme (2+3+koira+auto) jouluksi, hiihtolomaksi, pääsiäiseksi ja vapuksi. Kaikki tismalleen samalla sisällöllä.

Hyvää palvelu oli, koska asiakaspalvelija oli ripeä, ystävällinen ja hoiti asiat kerralla oikein. Silti olisin ollut ilman tätä palvelukokemusta. Miksi?

Syyt ovat:

1) puhelu kesti 45 minuuttia jonotuksineen

2) kaikki tiedot käytiin läpi neljä kertaa (jokaisen matkan osalta)

3) maksu suoritettiin neljä kertaa (jokainen matka erikseen)

4) neljännen matkan pystyin ostamaan puoliksi, eli vain menomatkan. Toukokuun matkat tulevat myyntiin joskus myöhemmin.

Miksi en ostanut netistä?

Ilahduin jo ennenaikaisesti, kun luulin, että nyt autojunapaketin voi ostaa internetistä. Mutta eipä voinut. Syy oli se, että meillä on koira, joka vaatii lemmikkihytin, mutta en voi valita yhtä tavallista ja yhtä lemmikkihyttiä samaan varaukseen. Voin valita vain kaksi lemmikkihyttiä tai kaksi tavallista.

Olisin toki härskisti voinut vain varata kaikkiin matkoihin kaksi lemmikkihyttiä ja selvitä koitoksesta viidessä minuutissa. Mutta koska en halunnut viedä jonkun toisen lemmikillisen mahdollisuutta päästä Lappiin, olin puhelimessa vajaan tunnin.

On ilo edistää digitalisaatiota. Minulla oli tänään täysin ääniohjautuva käyttöliittymä.

Ps. Kuvalla huomio. Tämän hulatytön vuoksi puhelinlangat lauloivat.