#satasyytäollaonnellinen #23 #muistot

Joutsenen kannelta

Kuva: Suomen Joutsenen perinneyhdistys

Vieraillessani isoisäni, ukkini, luona, vuosia sitten ennen hänen poismenoa, hämmästelin aina vanhan miehen kykyä muistaa asioita niin tarkasti menneisyydestään. Kotoa, meriltä, sodasta, laivastosta ja perheestä. Hän muisti jokaisen kapteenin sukunimen, yliluutnanttien luonteenpiirteet ja hauskat sattumat Suomen Joutsenen kannella Kap Hornia kiertäessään. Hän pystyi kertomaan päivän tarkkuudella, milloin he olivat missäkin satamassa. Ja kuinka monta veneellistä tyttöjä oli vastassa Suomen merimiehiä.

Lähimuisti taas oli jo heikentynyt. Eilen tapahtuneet asiat eivät enää mieleen tulleet, mutta muistot vuosikymmenten takaa sitäkin paremmin. Onkohan tämä jokin ihmismielen puolustuskeino? Kun keho rapistuu ja arki ei ole enää aktiviteettia ja elämyksiä täynnä, on parempi unohtaa nopeasti eilinen, mutta muistaa elämän parhaat kokemukset?

En luota muistiini, enkä ole varma, pystynkö itse vanhainkodin vuoteella kertaamaan asioita kuten ukkini. Ehkä. Mutta kun en ole varma, niin kirjaan asioita ylös. Olen kuullut monesti lukijoilta, että jonain päivänä vielä nämä kirjoitetut muistot osoittavat arvonsa. Se päivä on jo tullut.

Olen kahdeksan vuoden aikana tallentanut tarinoita lapsista, töistä, harrastuksista ja kokkailuista jo yli 400. Tällä viikolla olen käynyt näistä ensimmäiset sata läpi. Olen poistanut turhia, toimimattomia linkkejä, asetellut kuvat paremmin ja katsonut, että muistot ovat hyvin tallessa.

Vaikka näistä tarinoista on vasta alle kahdeksan vuotta, niin ilman ylöskirjoittamista, olisi suurin osa niistä jo täysin unohduksissa. Olen saanut suunnatonta iloa lukiessani lasteni tekemisistä pienenä (vaikka pieniähän ne vieläkin ovat), sattumuksista töissä ja vaikka purjehduksistamme. Olen nauranut, hymyillyt ja muistellut. Kaikkea sitä on tultu tehtyä ja koettua. Jos ei vanhana oma kovalevy pelaa, niin ainakin voi lukea netistä.

Hyvät muistot ovat syy onneen.

Perjantaikokki

Tässä omia poimintojani menneestä:

#satasyytäollaonnellinen #22 #hajuvesimummo

parfyymipullo

Tiedätkö sen valloittavan tuoksun, kun kauhot uima-altaassa satasen vetoja ja viereiselle radalle saapuu uimaan oikein kunnon lady. Sellainen, jolle ei suihku sovi, jotta kaksi päivää sitten kampaamolla aseteltu frisyyri ei häiriintyisi. Ja sellainen, joka on varmuuden varalle ruiskauttanut tuplachanelit, koska on lähdössä uimaan.

Minäkin tiedän. Viikkoja on keskiviikkoaamujani tuo sulotuoksu ihastuttanut. Joskus se aiheuttaa vähän päänsärkyä, mutta vain vähän.

Mutta ei enää tänä aamuna! Uimahallimme on auki aamuisin vain keskiviikkoisin ja jos haluaa uida rauhassa treenin, niin klo 6.05 tulisi olla altaassa. Melko tarkkaan kello 6.30 saapuu kylämme Hajuvesimummo levittäen tuoksunsa koko viisirataiseen altaaseen. Nyt on meno muuttunut jostain syystä ja tänään tuli mummo ”au naturel” -tuoksussa. Stressitekijä poistui ja olin onnellinen. Uin  ehkä kovempaakin kuin yleensä – onnesta soikeana kuin delfiini vapaudessa.

Tuoksuton uimari on paras uimari. Ehkä joku oli sen hänelle kertonut.

Perjantaikokki

Ps. FB-ystäväni tunnistivat myös miespuolisen hajuvesimummon. Se on valkosipulipappa. Sama harrastus, eri tuoksu.

 

#satasyytäollaonnellinen #21 #lasten suusta tulleet totuudet

20140121-200848.jpg

Olen kirjannut lasteni suusta tulleita tokaisuja jo useamman vuoden lastenisuusta.fi -blogiin. Tänään taas syntyi kaksi mainiota muistoa lasten riimittelystä ja totuuden paljastamisesta. Tänään jäin kiinni ihan rysän päältä lasten paljastaman totuuden ansiosta…

On käsittämätöntä, kuinka nopeasti tokaisut unohtuvat, ellei niitä välittömästi kirjaa ylös. Se on myös niiden paras puoli. Ne ilostuttavat aina niitä lukiessa. Monia muistoja tulee mieleen ja monta onnellista hetkeä voi palauttaa ajatuksiinsa.

Ehdottomasti syy olla onnellinen.

Perjantaikokki