#satasyytäollaonnellinen #65 #Fasnacht

Eilen oli karnevaaliajan huipennus: lasten pukujuhlat. Käsittämättömän paljon vaivaa oli juhlien eteen nähty. Eivätkä ne edes maksaneet mitään. Lapsille puvutkin oli ennestään jo olemassa. Paitsi Oliverille, jolle rakentelin pari tuntia pahvilaatikosta, ilmastointiteipistä ja foliosta StarWars-robotin asua (Oliver sanoi sitä ”Itsupitsuksi” vaikka oikea nimi taitaa olla R2D2).

Kun sitten päästiin karnevaaleihin, niin puku pysyi päällä viitisen minuuttia. Sen kanssa kun ei oikein voinut riehua…

Oma asuvalintani noudatteli pienimpämme linjaa. Hän kun halusi olla Dracula ja minun piti olla Draculan isä. Onnistuin keräämään aika paljon pelästyneitä ilmeitä lapsilta. Ensi kerralla ehkä perinteisempi pellepuku vain käyttöön 🙂

Parasta lasten mielestä oli konfettien heittely aikuisten päälle. Kerrankin sai sotkea oikein kunnolla! Lasten ilo tekee onnelliseksi.

WP_20140309_015





#satasyytäollaonnellinen #64 #uusi skimbamaa






Tulipa sekin koettua! Laskettelu Liechtensteinissa, tuossa lilliputtivaltiossa Sveitsin kyljessä. Maassa on yksi laskettelukeskus, Malbun, ja upea onkin! Teimme sinne tänään päivän pikavisiitin veljeni kutsumana.

Ei se mikään Davos ole kooltaan, mutta ihanteellinen perheille. Kahdelle puolelle laaksoa nousee kolme tuolihissiä ja lisäksi muutama ankkuri- / sompahissi alottelijoille.

Ja mikä keli!! Sininen taivas, asteet nollissa ja rinteet huippukunnossa. Snowpark oli päivän suosikki lasten gallupissa. Ja kuten kuvista näkyy, on huolellinen valmistautuminen illalla onnistuneen päivän aa ja oo. Kutsun tätä instant-aamuksi.



”Just add humans.”

Autoja ei kylässä juuri liiku ja suureen osaan mökkejä pääseekin vain lumimönkijällä. Rinteet menevät kirjaimellisesti takapihojen poikki.

Mahtava lauantai! Tänne mennään vielä uudelleen. Liechtenstein nousi kokemieni laskettelumaiden kärkikahinoihin kertaheitolla. Osansa oli toki kelillä ja hyvällä seuralla. Kuten vaimollani 🙂



#satasyytäollaonnellinen #63 #kansainvälisyys

screenshot_766

Nautin kansainvälisestä tunnelmasta ja onnekseni sitä on myös työni. Tämä viikko oli varsin ”internazionale”. Maanantai alkoi palaverilla Saksaan. Tiistaina otimme Lyytin käyttöön asiakkaalle Romaniassa, keskiviikkona koulutin sveitsiläisen järjestön palvelumme saloihin ja viikko päättyi tänään perjantaina videoneuvotteluun, jossa osallistujia oli Roomasta, Pisasta, Turusta ja Zürichistä. Käytön tukea tuli annettua puhelimitse tai meilitse ainakin Englantiin ja Tanskaan.

Tein aikoinani kandin urheilusponsoroinnista ja yksi tutkimustulos (jos kandissa sellaisista voidaan puhua) oli, että suurin osa sponsorointipäätöksistä tehdään yrityksen toimitusjohtajan henkilökohtaisten harrastusten perusteella. Naivina kauppatieteilijänä tuhahtelin niiden toimareiden tietämättömyydelle.

Järkeen ja tuottoonhan tuollaisten päätösten pitäisi perustua!

Kymmenisen vuotta myöhemmin totean, että Lyytissä mennään  sponsorointiasioissa ihan fiilis- ja tykkäyspohjalta. Samaa voi todeta myös Lyytin kansainvälistymisponnisteluista. Mielestäni on kivaa käyttää osaamiaan kieliä ja pidän vieraista kulttuureista -> siispä kansainvälistytään.

Tulosta ja rahaa tuijottava ulkopuolinen omistaja pitäisi tätä varmasti järjettömänä (kuten myös hetkittäin toinen omistajistamme, mutta onneksi minulla on 51% :), mutta mitäs siitä. Ei tuloksen maksimointi ole tärkeää vaan se, että tekee itselleen tärkeitä ja kiinnostavia asioita. Rahalla ei saa ostettua onnellisuutta (vaikka monet väittävätkin, että mersussa on kivempi murjottaa kuin Ladassa).

Minun mielestäni tämä on kivaa, siksi tätä teemme.

Perjantaikokki