Miksi design tarkoittaa liian usein huonoa käyttöliittymää? Tässä esimerkki Hotelli Helkan WC:stä. Hana. Aloitin heiluttamalla käsiäni sen alla (luulin elektroniseksi). Ei vettä. Sitten painoin nuppia. Ei vettä. Sitten nostin nuppia. Ei vettä. Lopuksi väänsin nuppia. Sain vettä! Hana oli joku Alessi Bagnon malli. Italialaista disainia.

Kädet kuivatakseni tungin ne tuohon mustaan aukkoon ja odottelin. Ei tullut ilmaa. Sitten kumarruin ja kurkkasin: siellä onkin paperia. Aukko on sen verran alhaalla, että keskimittainen mies ei kumartumatta ymmärrä, mitä aukosta tulee. Pyllistäminen pakollista käsien kuivaamiseksi.

Remonttiprojektissa on alkanut kiinnittää huomiota outoihin asioihin, kuten hanojen käyttöliittymäsuunnitteluun. Miksi yksinkertaisesta asiasta tulee tehdä vaikeaa? Jos kylppärissä ensimmäistä kertaa käydessä joutuu miettimään, että miten ihmeessä tämän hanan saa päälle, vettä suihkuun tai vessan vedettyä, puhutaan kikkailusta. Ei designista.

Toinen esimerkki on Tukholman satamasta bussilippuautomaatilta. Voit kokea saman fiiliksen missä tahansa VR:n automaatilla. Jotta automaattia voi käyttää myös pyörätuoliasiakas, vääntelevät muut käyttäjät itsensä oudolle mutkalle. Ehkä tähänkin olisi voinut miettiä molemmille hyvän ratkaisun? Todennäköisesti tämäkin kompromissi on huono sekä seisoville että istuville käyttäjille.

Ugh.