Perjantai ja 13. päivä – Ruokaisa salaatti grillatusta lohesta, paahdetuista perunoista, parsasta ja vuonankaalista

Sieltä se taas nasahti kalenteriin. Perjantai ja 13. päivä. Täysin yllätyksenä, pyytämättä ja tilaamatta, kuin faksit entiselle pääministerille.

Entäs sitten? No eipä juuri mitään, sillä kyse on vain globaalista lumelääkkeestä, joka tosin vaikuttaa anti-lääkkeen tavoin. Uutisissa listataan käytännössä jokaisena perjantaina ja kolmantenatoista päivänä kaikki ne historialliset onnettomuudet, joita on menneinä vuosina sattunut. Mutta tilastollisesti ei tällaisena päivänä juuri sen enempää satu kuin vaikka maanantaina, neljäntenä päivänä.

Tai tietenkin sattuu, jos niin haluaa. Aamulla kun nimittäin avaa silmänsä ja totetaa kalenterilehden kääntyneen epäonnen päivän kohdalle, alkaa automaattisesti maalailemaan piruja seinille. Mitä kaikkea epäonnista minulle voikaan tänään, kaameana perjantaina ja kolmantenatoistapäivänä sattuakaan? Mitä kaikkea voi mennä vikaan?

Mitä tarkemman listan teet itsellesi varmasti epäonnistuvista asioista, sen suurempi on onnistumisprosenttisi. Puuro palaa pohjaan, kahvit kaatuu syliin, Pendoliino hyytyy radan varteen (tämä ei muuten taatusti ole päiväriippuvainen asia, vaan oletusarvo, joten sitä ei saa listata), odotettu kauppa peruuntuu tai ainakin nyt auto temppuilee ja kanssa-autoilijat törttöilevät. Siinähän niitä, epäonnenpäivän aikaansaamia harmituksia on jo vaikka naapurillekin jakaa.

Aamiaisen jälkeen lista vain kouraan, leuka rintaan ja kohti päivän pettymyksiä. Aina kun jotain sattuu, niin ruksi paperiin! Illalla voit sitten tarkistaa saldon ja todeta, että olit aivan oikeassa, päivä oli todella kaamea ja epäonninen. Hyvä kun hengissä selvisit. Sitten ei muuta kuin odottelemaan seuraavaa epäonnen päivää, joka on muuten epäonnisen kaukana – vasta tammikuussa 2012. Sekin vielä!

Onko vaihtoehtoisia tapoja viettää perjantaita ja 13. päivää?  Saattaapaan niitä ollakin, mutta sillonhan se ei olisi se kuuluisa epäonnen päivä. Eli jos haluat pitää myyttiä yllä, niin toimi ohjeideni mukaan. Jos haluat, että tämäkin päivä on ihan tavallinen, hyvä ja positiivinen, niin jätä ohjeeni huomiotta.

Erinomaista epäonnenpäivää!

Perjantaikokki

Ruokaisa salaatti grillatusta lohesta, paahdetuista perunoista, parsasta ja vuonankaalista

Olimme veljeni luona vieraana äitienpäivänä ja saimme erittäin herkullista salaattia. Pakkohan se oli kuvata ja blogata.

AINEKSET

–       4 palaa lohifileetä
–       basilikaa
–       1 sitruuna
–       6 isoa perunaa
–       1 paketti vihreää parsaa
–       4 kevätsipulin vartta
–       1 paketti vuonankaalia (tai muuta salaattia)
–       oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Esivalmistele lohi: valmista basilikaöljy tehosekoittimessa tai huhmareessa. Eli laita basilikan lehden ja öljyä (n. 1,5 dl) astiaan ja työstä, kunnes on tasaista. Pyörittele lohet tässä marinadissa ja mausta suolalla. Anna maustua jääkaapissa jonkun aikaa.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pese perunat huolellisesti ja leikkaa lohkoiksi. Laita uunipellille, pirskottele pinnalle öljyä, suolaa ja pippuria. Paahda uunissa 15-20 minuuttia, kunnes ovat kypsiä.

Kuori parsat ja poista kuivat päät. Keitä suolalla maustetussa vedessä 3-5 minuuttia paksuudesta riippuen. Jäähdytä ja pilko. Huuhtele ja kuivaa salaatti. Pilko kevätsipulit. Leikkaa sitruunasta lohkoja.

Grillaa lohi vain nahkapuolelta ja jätä roseeksi.

Sekoita salaattiainekset keskenään. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa grillatun lohen ja sitruunasiivun kera.

Vinkki lohen grillaamiseen

 

Lohi kannattaa grillata vain nahkapuolelta, kohtalaisen kuumassa grillissä. Näin nahka grillaantuu herkullisen rapeaksi ja liha jää mehevän roseeksi. Kala on oikean kypsyinen, kun pinta muuttaa väriään punaisesta vaaleammaksi ja ensimmäiset lihasnesteen pisarat tulevat pintaan.

Immateriaali elämä – Grillattua ananasta ja mansikkasalaatti

En ole materialisti. En arvosta tavaroita.

Noin. Nyt se tuli todettua ääneen – ja nyt ystäväni voivatkin sitten kakoa sen väärään kurkkuun menneen puuron tai pyyhkiä näytölle purskahtaneen aamukahvin. Näin se vain on.

Kävimme tavaroista ja materiasta vilkkaan keskustelun ystävieni kanssa eilen, kun istuimme bussissa seminaarimatkalla yhteisen pöydän ääressä. Myönnän avoimesti, että minusta saa toisenlaisen kuvan varsin helposti. Olen aina hankkinut kännyköistä uusimman mallin ja nyt olen hurahtanut omppu-merkkisiin tietotekniikkavempeleisiin. Siitä kuuluisasta i-sarjasta löytyy taskuistani tai kotoa lähes kaikki tarjolla oleva. Ostan mieluusti harvoin ja kestävää kuin usein kertakäyttötavaraa.

Mutta silti väitän alleviivaten, että en ole tavaroiden perään.

En osta mitään pelkästään statuksen takia. Olen vain erittäin kiinnostunut uusista mahdollisuuksista, mitä vekottimet tuovat.

Jarno Hartikainen kirjoitti blogissaan ”Vapauttakaa minut kamasta” oivallisesti:

”Kun tavaran tarpeeksi usein laittaa banaanilaatikkoon ja ottaa sen sieltä takaisin, suhde materiaan ja omistamiseen muuttuu vääjäämättä.”

Mies on muuttanut kuuden vuoden aikana yli kymmenen kertaa ja nykyään saadessaan joululahjan, on ensimmäinen miete mielessään, että miten tämä tavara kulkee muutossa mukana. Itse olen pakkaillut pikkuhiljaa tavaroita laatikoihin ja väitän, että melkein kolmannes meidänkin roinasta on täysin turhaa. Kierrätykseen tai jatkokäsittelyyn on lähtenyt mm. ”ah niin rakas, mutta enää harvaan tilaisuuteen sopiva” –opiskelijahaalari, kuusi vuotta sitten lasketteluaiheisia bileitä varten ostetut (ja pohjasta rikki menneet) Moonbootsit ja kaikkea muuta todella tarpeellista, jota on tullut hillottua varaston hyllyillä vuosikausia.

Mistä tavarasta en mistään hinnasta luopuisi?

Pohdin, että onko jotain, mistä en mistään hinnasta luopuisi. Ja vastaus on: ei ole (lukuunottamatta ehkä välttämättömyyksiä, kuten vaatteita ja pipoa pakkasella). Jopa Applen iPhone ja maastopyöräni saa lähteä, jos tarve tulee (ja kaverit, nyt saa taas pyyhkiä sen näytön niistä kahvinroiskeista).

Kotini ja perheeni ei muodostu materiasta tai tavaroista – se muodostuu ihmisistä. Kotini on siellä, missä perheeni on. Ei siellä, missä tavarani ovat. Raha on vaihtokaupan väline ja tavarat tuovat vain hetken ilon – ihmissuhteet parhaimmillaan elämänmittaisen.

Sunnuntaina on taas syytä muistaa tämä – vaikka saa äitiä toki muistaa jollain tärkeällä ja kestävällä tavarallakin.

Hyvää äitienpäivää!

Perjantaikokki

Grillattua ananasta ja mansikkasalaattia

En ole jälkkäri-ihme tai jauhopeukalo, ja siksi tällaiset yksinkertaiset, raikkaat ja maistuvat kombinaatiot miellyttävät. Varsinkin, kun tässä pääsee grillaamaan!

AINEKSET

–       1 tuore ananas
–       1 rasia mansikoita
–       3 luumua
–       1 kiinteä omena
–       20 viinirypälettä
–       ½ limen mehu
–       vaniljajäätelöä
–       ruskeaa sokeria (esim. Mucovado)
–       (Limoncello-likööriä)
 
VALMISTUS

Kuori omena ja poista siemenkota. Pilko kaikki muut hedelmät, paitsi ananas suupalan kokoisiksi paloiksi. Laita kulhoon ja purista päälle limen mehu (tai vaihtoehtoisesti tilkka Limoncelloa).

Kuori ananas. Leikkaa ananaksesta paksuja siivuja siten, että puumainen keskusta jää käyttämättä. Pyörittele ananassiivut ruskeassa sokerissa kauttaaltaan. Lämmitä grilli kuumaksi ja grillaa ananaksia kaikilta sivuiltaan muutama minuutti.

Tarjoa ananakset kuumana hedelmäsalaatin ja jäätelön kera.

Herkullista äitienpäivää!