Paljon vielä tavaraa Joulutorilla jäljellä – mutta ei kauaa! Ps. jos haluat jostakin tuotteesta isomman erän esim. yrityslahjaksi, niin laita suoraan postia: petri@lyyti.fi. Ja sitten viikon blogiin…
”Hey mate! Welcome to my wedding!”
Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Facebook-viesteihini paukahti eräänä päivänä postia ylläolevalla otsikolla. Lähettäjänä oli ”man from Down Under” eli mies kaukaa Australiasta.
Kyse ei ollut mistään roskapostista, vaan viesti menneisyydestä. Kymmenisen vuotta sitten tutustuin opiskellessani vaihto-opiskelijaan, joka oli matkannut maapallon toiselta puolen Suomeen vuodeksi. Hän erottautui porukasta heti, koska oli meidän parikymppisten joukossa jo ”vanha gubbe”, eli yli kolmekymppinen. (Toim. huom. tämän määritelmän mukaan minä olen nykyään vanha gubbe. Niisk.) Lisäksi hänen englannistaan ei saanut mitään selvää ensimmäiseen pariin kuukauteen, ennen kuin hän oppi puhumaan hitaammin ja artikuloiden. Puheen hidastuessa ymmärrettäväksi, tulimme hyvin juttuun. Kun hän kerran soitti kotiinsa, oli hidas puhetyyli ja huolellinen artikulaatio jäänyt päälle. Luurin toisessa päässä oleva äiti huolestui ja kysyi kesken puhelun:
”Fred, are ya all right son? You sound like retarded…” (suom. Poikani, onko kaikki hyvin? Kuulostat jälkeenjääneeltä…”)
Kaverin nimi oli siis Fred ja kotimaa Australia.
Ystävystyimme ja hän halusi jäädä opiskeluvuoden jälkeen vielä Suomeen, mutta työpaikan saanti oli ongelma. Taustat olivat kunnossa. Australiassa viimeisin työpaikka oli ollut isohkon siivousfirman toimitusjohtajan pesti. Niinpä hän haki samalta alalta töitä Suomessa. Mutta edes ruotsinlaivoja hän ei päässyt siivoamaan, kun olisi pitänyt osata suomea. Välillämme ei ollut kielimuuria, joten palkkasin hänet kesäravintola Vaakahuoneelle siivoojaksi.
Fredillä oli loistava asenne. Moni ison siivousfirman toimitusjohtaja ei olisi suostunut enää käytännön töihin, mutta hän nautti jokaisesta työpäivästä. ”This is so hands on! I love it!” (suom. Tämä on niin käytännönläheistä! Rakastan tätä!”)
Kesä kului ja Fred lähti Australiaan. Kymmenen vuoden aikana olen saanut aina postikortin, kun mies on vaihtanut maata ja työtä. Milloin Mongoliasta, milloin Unkarista, milloin mistäkin. Nyt vihdoin, hääkutsun saadessani, huomasin vaeltavan sielun rauhoittuneen ja vakiintuvan.
Emme kauaa miettineet, että lähdemmekö häihin vaiko emme! Koko perhe vaan matkaan ja menoksi. Australiassa emme ole käyneetkään! Häät ovat muuten huomenna.
Facebook-viestissä Fred ilmoitti vain häiden päivämäärän. Myöhemmin saapui tarkempi kutsu ja taustaa siitä, mitä mies nykyään tekee. Herra asuu nykyään Tallinnassa ja pyörittää siellä hostellia. Häitä juhlitaan Vanakaupungissa – lahden toisella puolen.
Shortsit jäävät kotiin, mutta:
”Hey, think positively man! You don’t have to be affraid of shark attacks and sun burns!” (suom. Ajattele asia positiivisesti! Eipä tarvitse pelätä auringon polttamia tai haiden hyökkäyksiä.)
Huomenna siis aussihäihin Tallinnaan. See ya, mate!
Club Sandwich laavulla
Ollessamme viime viikonloppuna ”extremekalamatkalla” saaristossa (- 13 astetta, itätuuli 11 m/s ja meri vielä auki), päätimme paeta rannan viimaa metsään ja laavulle. Siellä valmistui nopeasti, muutamassa minuutissa varsin maukas metsäeväs.
AINEKSET
VALMISTUS
Paista pekonit ja broilerit kypsiksi. Paahda leipiä hetki tulella. Sivele toiseen leipään Dijon-sinappia ja toiseen leipään majoneesia. Kokoa leipä: sinappileivän päälle rintafilee, sitten pekonia, sitten juustosiivu ja tomaattia, salaattia ja sipulia. Nosta viimeiseksi päälle toinen leipä majoneesipuoli alaspäin.
Tarjoa heti, nauti ulkona pakkasessa ensiluokkaisessa seurassa lämmitetyn punaviinin (Glühwein) kanssa.
Perjantaikokin blogi 