Minkä arvoista on vanhempien ja lasten yhteinen aika?
Korvaamatonta?
Eihän sitä voi mitata rahassa, eihän?
Näemmä voi.
Sain Kaarinan kunnalta tiedotteen, joka kertoi, että päiväkodeissa otetaan pikkuhiljaa käyttöön kellokortit. Ajatuksena on siirtyä tuntiperusteiseen veloitukseen päiväveloituksen sijaan. Siis mitä vähemmän lapsi on päiväkodissa, sen edullisemmaksi se tulee.
Liperissä on todettu, että kellokortti on todellakin lyhentänyt lasten päivähoidossa viettämää aikaa. Siis kun lapsen pitäminen hoidossa pitempään maksaa enemmän, niin omat kullannuput haetaankin kotiin aikaisemmin.
Esimerkiksi Kaarinassa enimmäismaksu kokopäivähoidosta on 283€ / lapsi / kuukausi. Lapsen voi tuoda hoitoon seitsemältä ja hakea viideltä. Nopeasti laskettuna kustannus vanhemmille on noin 1,5€ / mahdollinen hoitotunti.
Lapsen ja aikuisen yhteinen lisätunti on siis noin puolentoista euron arvoinen.
Itse olin naiivisti ajatellut, että kaikki hakevat lapset kotiin niin pian kuin mahdollista ollakseen enemmän lastensa kanssa. Liperin kokeilu osoitti, että eihän se näin ole.
Haetaan lapset jo, niin säästetään vähän rahaa.
Perjantaikokki
Ps. tätä kellokorttisysteemiä todellakin kannatan, jos se lisää lasten ja vanhempien yhteistä aikaa sekä tuottaa kaikille säästöjä!
Perjantaikokin blogi 
Tunnettu esimerkki Israelista kertoo, että vanhemmat ovat valmiita jopa maksamaan, jos heidän ei tarvitse viettää aikaa lastensa kanssa.
Haifassa kuusi päiväkotia kymmenestä otti käyttöön pienen sakon. Se räpsähti vanhemmalle, joka myöhästyi lastensa noutokeikalta yli 10 minuuttia.
Tarkoitus oli tietenkin saada aikuiset saapumaan ajoissa.
Kuinka ollakaan, myöhästelevien vanhempien lukumäärä tuplaantui. He oppivat tosi nopeasti, että sakko oli niin edullinen, että se kyllä kannatti maksaa ylimääräisestä vapaa-ajasta.
Summa oli muistaakseni noin 5–10 euroa.
Muistan saman tapauksen. Tuossahan on kyseessä erikoistarjouksesta: kympillä eroon huonosta omastatunnosta.
Eikö suunnilleen samaan perustu ripittäytyminen? 10 x Ave Mariaa ja huono omatunto on taas hyvä.
Totta, periaate on tosiaan juuri sama!
Joka tapauksessa tuo lasten ”hylkääminen” on suomalaisille tabu.
Kun Tjäreborg alkoi aikanaan Ruotsissa markkinoida vain aikuisille tarkoitettuja matkapaketteja (etelän lomakohteisiin), kauppa kävi hyvin. Reissuun lähti kasapäin nimenomaan pienten lasten vanhempia, jotka halusivat viettää hetken vapaata ihan vain keskenään.
Kun Tjäreborg sitten toi saman kampanjan Suomeen, Vauva-lehden palstoilla nousi raivo. Alkoivat puuhata boikottia matkanjärjestäjää vastaan.
Jokunen vuosi sitten nousi kohu vanhemmista, jotka pitävät lapsensa päiväkodissa oman lomansa aikana. ”Milloin minulla muka olisi lomaa, jos lapset olisivat kotona?” oli joku vanhemmista todennut.
Niinpä.
I rest my case, eli lepuutan salkkuani.
… samaan ajatusmaailmaanhan perustuvat lomakohteiden lastenhoito-tarjoukset. ei lomallakaan tarvitse ”keksiä” lapsille aktiviteetteja – saati viettää aikaa kanssaan 🙂
Tämä on hieno kirjoitus! Ja tärkeä! Juuri eilen oli ylen sivuilla juttua siitä, että kaikki levottomat lapset eivät ole levottomia jonkun diagnoosin takia. Että on niitäkin lapsia, jotka yksinkertaisesti kaipaavat aikuisen seuraa, rauhallista yhdessäoloa ja vaikka yhteistä ateriahetkeä, mutta kun sitä ei saa, niin oireilevat levottomuudella.
Hiukan vanha blogiteksi mutta pakko kommentoida; en ymmärrä miksi päiväkotimaksut olisivat muuta kuin tuntiperustaisia. Tai – no – ymmärrän, kunta saa paremmin ja vakaammin rahaa.
Kyllähän, jos hinta on aina sama, oli lapsi miten pitkään hoidossa tahansa, on helpompi esimerkiksi töissä hoitaa vielä pari asiaa – ja hakea lapsi myöhemmin. Itsekin olen syyllistynyt siihen. Olen syyllistynyt jopa siihen, että käyn kauppareissun, ennen lapsen hakemista. Joskus vain se sujuu paljon nopeammin yksin – kuin lapsikatraan kera 😉
Meillä lapset on olleet hyvin paljon kotihoidossa. Väkisinkin on tullut mieleen myös se, olisiko lapsen hyvä totutella toimimaan myös isossa porukassa. Toki kadullamme on muutamia kavereita, mutta ne ovat aina ne samat. Päiväkodissa tulee monia sosiaalisia tilanteita, joihin olisi hyvä tottua ennen kouluaikaa. Muuten voi pakollinen koulunkäynti alkaa tuntua lapsesta… pakolta. Ei se päiväkoti lapselle välttämättä ole paha asia. Oma poikamme jopa alkoi kiukutella kun joutui lähtemään päiväkodista iltapäivällä pois.
Tässä on hyvin pitkälle samasta asiasta kyse kuin autoilun kustannukset; niin pitkään kun kustannuksista suuri osa on kiinteitä, riippumatta ajomäärästä, houkuttelee se ajamaan turhatkin matkat, koska joka tapauksessa maksat. Jos kiinteät kulut siirrettäisiin suoraan vaikka polttoaineisiin, ihmiset alkaisivat jättää autonsa useammin kotiin ja vaikka pyöräilisivät työmatkat. Nykyään tuntuu hölmöltä seisottaa autoa pihassa ja maksaa siitä ilosta kaikenlaisia veroja ja vakuutuksia.