Viimeksi kerroin kokemukseni tullista. Tällä kertaa poliisista. Toki paljon lyhyemmin, mutta tämäkin esimerkki osoittaa, että jossain olisi aika paljon prosessissa oiottavaa.
Autostani varastettiin sveitsiläinen takakilpi 11 päivää sitten Tervakosken Puuhamaan parkkiksella. Joku halusi matkamuiston tai sitten suojan kioskimurtoja varten. Tein siitä rikosilmoituksen heti seuraavana päivänä, sillä minun pitää palauttaa Sveitsin kilvet Sveitsiin, jotta saan paikallisen vakuutuksen irtisanottua. Rikosilmoituksen voi tehdä näppärästi netissä pankkitunnuksilla tunnistautuen.
Tänään kyselin Turun poliisiasemalta, miten saan kopion rikosilmoituksesta lähetettäväksi sen etukilven kanssa.
”Ilmoitus ei ole vielä kirjautunut järjestelmäämme.”
”Tein sen kymmenen päivää sitten netissä.”
”Ne menevät poliisin sähköpostiin ja sieltä niitä näpytellään järjestelmään. Ilmeisesti näitä ei ole vielä ehditty purkaa.”
Siis pankkitunnisteilla varmennettu ja asiakkaan täyttämä ilmoitus menee jollekulle sähköpostiin, josta se joku naputtelee sen järjestelmään. Viive tässä kohtaa vähintään kymmenen päivää. Lisäksi tiedot saattavat muuttua, sillä kollegani teki erittäin tarkan kuvauksen varastetusta polkupyörästään. Ilmoituksessa oli kuvattu kaikki erikoistuntomerkit pyörän tunnistamisen helpottamiseksi. Lopullinen, järjestelmään kirjattu ilmoitus oli ollut huomattavasti suppeampi.
Tehokasta tämäkin. Poliisin näpyttelyä odotellessa maksan liikennevakuutusta nyt kahteen maahan. Tiedon ilmoituksen valmistumisesta saan soittamalla tasaisin väliajoin asiakirjaosastolle. Kun se on valmistunut, ei sitä voida toimittaa sähköisesti, vaan se on noudettava itse laitokselta.
Että näin.
Perjantaikokin blogi 
Toivottavasti poliisin järjestelmä on joku dos-pohjainen, johon ei onnistu copy-paste. Eli ensin tulostetaan ilmoitus paperille ja sitte näpytellään koneelle..
Eivät käytännöt missään ole aukottoman virtaviivaisia. Saksasta autoa ostaessa ihmettelen aina sitä rekisterikilpien vuositarrojen raaputupöytää, jolla täytyy paikan päällä virastossa raapia merkit irti viranomaisen valvovan silmän alla. Ehkä Sveitsissäkin?
Toisaalta Suomessa voi nykyään tehdä kiinteistökaupan netissä ilman kaupanvahvistajan tai viranomaisen vaivaamista, kun myytävän kiinteistön kiinteistö- ja omistustiedot ovat ajan tasalla – niinkuin Suomessa yleensä on. Voi sitä notaariasioinnin määrää, jota asunto-osake- (= Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa kiinteistö) kauppa vaatii.
Autotuontikeissiisi liittyen, Suomeen tuodaan ulkomailta muutamia kymmeniä tuhansia autoja vuosittain, joista pieni osa on ns. muuttoautoja. Prosessia on yksinkertaistettu vuosi vuodelta eikä asiointi tullissa maahantulon yhteydessä enää ole tarpeen, jos vakuutukset ovat voimassa eikä tarrakilpiä tarvita. Ilmoitukset voi jättää laatikkoon tai postittaa ja Tulli pystyy aika hyvin toteamaan onko laput auton varusteiden yms. veroon vaikuttavien asioiden osalta rehellisesti täytetty. Ilmeisesti hyvin harvoin pyydetään tuomaan auto näytille.
Harmillista, että ohjeet eivät ole selkeät, kun prosessi on helppo.
Näiden valtion tietojärjestelmätoimittajien kohellusta kun on seurannut niin ihan hyvä vaan että ovat täysin erilliset järjestelmät ja vaativat kaksisormitekniikan väliin 🙂
Jos unohdetaan nyt hetkeksi tehokkuus ihan kokonaan.
Siis lenteleekö internetissä suomalaiset rikosilmoitukset salaamattomina sähköpostin muodossa?!?!
Näyttää siltä…