Avainsana-arkisto: satasyytäollaonnellinen

#satasyytäollaonnellinen # 15 Vierailuaamu

Posted on by

Tunteen tietänevät kaikki päiväkodin, iltapäiväkerhon, koulun tai harrastusten kautta lasten vanhemmille suunnatuissa tilaisuuksissa olleet.

Kuinka minun lapseni onkaan fiksu!

Miten se osaakin noin hyvin!

Kyllä tässä nyt oikein ylpeydestä pakahtuu!

Näemmä tunnelmaan pääsyyn riittää ihan tavallinen vierailuaamu koulussa. Hyvin sujui tytöltä ainakin matematiikka. Äitinsä geenejä.

Aamu muuten alkoi ”luokan laululla”. Osa meni ohi, sillä lasten kuorolaulussa artikulaatiokäsitettä ei aina tunnetta ja varsinkin kun sanoitus oli sveitsinsaksaksi. Mutta sen ymmärsin, että laulu käsitteli erilaisuutta. On lyhyitä, pitkiä, isoja, pieniä, sveitsiläisiä, turkkilaisia, italialaisia, hitaita, nopeita ja kaikenlaisia, mutta silti olemme kaikki samanlaisia ja arvokkaita. Siinä laulun sanoma tiivistettynä.

Voisi monessa suomalaisessakin koulussa tehdä terää.

Perjantaikokki

#satasyytäollaonnellinen #13 Vekottimet

Posted on by

Olen jonkin verran ihastunut erilaisiin vekottimiin ja vempeleisiin. En toki pahasti (ja vaimo lopettaa nauramisen joskus huomenissa…), mutta vähän.

Monelle tekniset vempeleet aiheuttavat vain hampaiden kiristelyä. Niin minullekin, silloin kun ne eivät toimi. Takavuosina paljon enemmän kuin nykyään. Kehitys kehittyy! Toimiessaan vekottimet mahdollistavat vaikka mitä. Kuten vastaheränneen kolmivuotiaan pellavapään tukan silittelyn kesken myyntipalaverin, johon osallistun vekottimella kotisohvaltani.

En kaipaa vanhasta hyvästä vekotinajasta takaisin oikeastaan mitään muuta kuin lankapuhelimia. Parasta hupia oli lapsena salakuunnella isoveljien siirappisia lepertelypuheluita tyttöystäville talon toisesta luurista. Hupia kesti, kunnes repesi nauramaan. Sitten olikin parempi olla vikkelät kintut ja pakoreitti selvillä.

Liekö urheiluinnostukseni tausta lankapuhelimissa?

Perjantaikokki

#satasyytäollaonnellinen #12 aamulenkki

Posted on by

Silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Tai urheiltava, kun muu perhe nukkuu. Lämpimän peiton alla, kellon soidessa, on motivaatio joskus todella kateissa. Mutta kun olen illalla laittanut kaiken valmiiksi, niin riittää, että kysyy itseltään: mies vai hiiri? Usein mies voittaa.

Väsymys ja motivaationpuute ovat usein tiessään jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. Kotiin tullessa olo puolestaan voi joskus olla väsynyt, mutta aina onnellinen. Niin myös tänään.

Perjantaikokki