kakolanruusu | Perjantaikokin blogi

What a day!

Yesterday I wrote (in Finnish) about the situation in restaurant business (and hospitality business in general). Situation is really bad. I try to encourage everybody to use local services as much as possible!

I talked with my friend Erik from a local restaurant (one of the best ones!) and I mentioned in a blog later that I promise to eat seven days in a row in Restaurant Kaskis and Kakolanruusu if I just could taste their signature dish, Kalaympyrä (special fish plate).

They took it seriously and today, as I was having my online meetings, my son run to my ”office” and told that some men came to our terrace.

And what did I find??

I made a Facebook live about the guys cooking. Check it out here!

Erik and Topi where there, outside in the rain and making those dishes to us! They made five plates and served a perfect glass of Riesling with it (kids got grape juice).

What a surprise! This is the spirit we need in this crisis. Never give up!

I am prepared to take care of my part of the challenge. As soon as I get out, I’ll take my family five days in a row to their restaurants. Can’t wait it!!

One week to go… take care, keep the social distance and BUY EVERYTHING you can from your local entrepreneurs!

Petri

Kaskiksen Kalaympyrä vuodelta 5 ennen koronavirusta.

Ravintola-ala on sydäntäni lähellä, sekä taustani että harrastukseni vuoksi. Normaalisti syön ravintoloissa käytännössä viidesti viikossa. Lounasta melkein joka päivä ja päälle illallinen silloin tällöin. Turku on ollut herkuttelijan pyhiinvaelluskohde jo useamman vuoden. Urheilua harrastan lähinnä voidakseni syödä enemmän kuin on perus metabolia kuluttaa.

Mutta mitä meillä on muutaman kuukauden päästä?

Juttelin aiheesta kaverini Erik Mansikan kanssa.

”Viikko sitten perjantaiksi oli 180 varausta, nyt niitä on 18 ja peruutuksia tulee koko ajan. Tänään meillä oli 100 hengen salissa yksi kahden hengen varaus ja lopulta ruokailijoita oli neljä. Kakolanruusu oli tänään varmaan maailman turvallisin paikka syödä. Väliä oli seuraaviin ruokailijoihin 50 metriä. Kaskiksessa on aina ollut kolmen kuukauden jono kello seiskan lähtöihin. Nyt voit tuoda melkein koska tahansa 35 parasta kaveriasi. Valitset vain päivän.”

Tämä on siis tilannekuva tältä päivältä Suomen ja Turun parhaimpiin kuuluvissa Kaskiksessa ja Kakolanruusussa. Edessä on katastrofi. Erikin mukaan Tanska ja Ruotsi korvaavat 75-100% ravintoloiden palkoista ja vuokrista. Suomessa 0%. Erikillä on ravintoloihinsa jopa epidemiavakuutus, mutta – yllätys kyllä – se ei korvaa nyt epidemian aiheuttamia vahinkoja, koska kyseessä on poikkeustilanne.

Mikä on sellainen epidemia, joka ei olisi poikkeustilanne? Veikkaan, että jollain alalla on ollut paremmat lobbarit kuin ravintola-alalla.

Sääliksi käy, mutta sääli on sairautta. Siitä ei ole tippaakaan apua.

Lupaan, että kun täältä eristyksestä vapaudun, niin syön viikon putkeen Kaskiksessa ja Kakolassa. Toiseksi viikoksi siirryn sitten johonkin toiseen turkulaisravintolaan. Vaikkapa Luduun, Blankoon, Mamiin, Fontanaan tai Tintåån. Tästä tulee minun #kaskischallenge

Saa liittyä seuraan, kun sen aika tulee!

Meillä karanteenia on jäljellä enää kahdeksan päivää. Kai sitten saa käydä ravintoloissa? Pikkuhiljaa meitä parantuneita alkaa ilmestyä katukuvaan yhä enemmän. Ei kai rajoitukset jo taudin kärsineitä koske? Saammekohan hihamerkit, jotka oikeuttavat liikkumaan ja kokoontumaan yli 10 hengen ryhmiin? Silloin on aika alkaa järjestämään #coronasurvivor – pitoja. Kunnon illallisia, jossa syödään ja juodaan ikävät muistot pois – ja nuollaan yhdessä haavoja umpeen.

Toivottavasti Turussa silloin on vielä ravintoloita, joihin mennä. Juuri nyt maksaisin Kaskiksen kalaympyrästä ja Topin valitsemasta lasillisesta kylmää Rieslingiä vaikka satasen lautaselta.

Taistelkaa, ystävät!

Pete