Aamu alkoi 9.15 pelottavassa, pimeässä luokassa noitien ulvontaa kuunnellessa. Tokaluokkalaiset olivat täysin itse järjestäneet Hexenfestit, eli noitakarkelot perheille. Olihan karnevaaliaika.
Tarjolla oli ohjelmaa, tarinoita ja apero, eli pientä purtavaa, kuten silmämunapurkkaa, noidanverimehua ja käärmeitä.
Paljon olivat lapset nähneet vaivaa – ja näkivät vielä juhlien jälkeenkin siivotessaan jäljet. vallan mainio aamunavaus!
Viime viikolla oli erään sveitsiläisen asiakkaamme todella iso ja tärkeä tilaisuus. Ja tietenkin olin aikatauluttanut hiihtolomani samaan aikaan. Hieman perjantaina jännitti, että soikohan luuri montaa kertaa. Se ei soinut kertaakaan. Joko hyvä merkki tai todella huono.
Tilaisuus oli firman henkilökunnan vuoden päätapahtuma. Kolmen kuukauden Lyyti-pilotti huipentuisi tähän ja ratkaisee jatkosopimuksen. Ilmoittautuneita oli reilusti yli tuhat, ilmoittautuminen oli auki saksaksi, ranskaksi, italiaksi ja englanniksi. Kaikki viestintä tehtiin myös näillä kielillä. Jokaiselle osallistujalle lähetettiin vielä mobiililippu, jonka kanssa heidät tunnistettiin ja seurattiin, kuka todella kävi paikalla. Palautelomake, sekin tehty Lyytillä, lähetetään vain paikalla olleille. Itse tapahtumatilan ovilla oli kahdeksan henkeä (asiakkaamme henkilökuntaa) älypuhelimet kourassa lukemassa lippuja Mobiili-Lyytillä. Siis todella monta muuttuvaa tekijää.
Sitten tänään sain palautetta sähköpostilla:
”Our event last Friday was a full success! We checked in the participants with the QR-codes from lyyti. In one hour we handled the entry of 1’200 employees with eight people doing the check-in. It was a lot of work but now we have a good KPI. Most of the employees brought the QR Code with them.
We want to thank you for your support in the preparation for the event and your good inputs to improve our processes. It was really interesting to work with lyyti. We discovered a lot of new possibilities in event organization.”
Tulinko onnelliseksi meilin saatuani? En, vaan TODELLA onnelliseksi!
JES!!!
Loma vuorilla on ohi. Aamulla olimme vielä valkoisella vuorella ja tunnin ajomatkan päässä oli kevättä ilmassa.
Viimeinen lounas ”klaanin” kanssa nautittiin kotiterassillamme helmikuisessa auringonpaisteessa. Sitten oli aika hyvästellä suurin osa porukasta ja roudata tavarat sekä ihmiset lentokentälle.
Kiitos osallisille! Hyviä keskusteluja, hyvää ruokaa, lunta, offaria, poreallasta, lasten iloa ja pari Lagavuliniakin.
Ei juuri paremmaksi voi loma ja helmikuinen talvipäivä muuttua.
Perjantaikokin blogi 