Uhmaa ikä kaikki

Istun Tukholman kentällä ja odotan lentoa kotiin. Katselen kuvaa nuorimmaisestani. Aurinkolasit päässä ja suu naurussa.

Albert
Aika kultaa muistot, mutta kuvaan liittyvää muistoa ei tarvitse erikseen kullata. Hetki oli hieno. Loma, vuoret, aurinko ja hyvä lounas sekä iloa täynnä oleva kaksivuotias. Postikorttihetki parin viikon takaa.

Lomaan liittyy paljon muitakin hetkiä. Sellaisiakin, jotka ajan mittaan naurattavat, vaikka hetkittäin pinna kiristyikin. Syypäänä oli tuo samainen kaksivuotias, joka elää ponnekkainta uhmaikäänsä. Nelisen vuotta sitten kirjoitin purjehdusmatkastamme. Halusin ikuistaa keskimmäisestämme sellaisen viikon, joka ilman muistiin kirjaamista unohtuisi tyystin. Silloin puolitoistavuotiaamme ei ollut tyytyväinen käytännössä mihinkään koko viikkoon. Muistatko sen? Koimme uusinnan viime viikolla hiihtolomalla.

Talossamme on uusi riiviö

Parissa kuukaudessa nuorimmaisemme on alkanut hakemaan rajoja. Mitä saa tehdä, mitä ei. Isä on välillä todella tyhmä, välillä puolestaan äiti. Veljestä tai siskosta puhumattakaan. Marmorikuulat kuuluvat vessanpönttöön ja siskon seinälle ripustamat piirustukset tulee repiä. Veljen hartaudella rakentamien legojen tuhoaminen pehmolelupommituksella on parasta mitä uhmaikäinen tietää. Ensimmäinen vastaus lähes kaikkeen on ”EI!” ja se vastaus tulee ennen kuin kysymys on edes kysytty loppuun. Jos kysyt ”miksi ei?”, saat vastauksena ”EI!!!!” niin kovaa, että ikkunat helisevät. Riiviö saa koko perheen pinnan kiristymään alta aikayksikön. Riiviö huutaa laskettelemassa, Snowparkissa, kurkku suorana, kun ei saa (valjaissa laskevana) mennä aikuisten hyppyreistä. Kanssalaskettelijat luulivat, että olin raahannut kaksivuotiaan temppumäkeen vastoin tahtoaan, vaikka asia oli täysin päinvastoin.

Hento enkeli

Silmänräpäyksessä pieni riiviö muuttuu kuitenkin haavoittuvaksi ja hurmaavaksi enkeliksemme, joka peruu kovaäänisen ”ein” hennolla ja hiljaisella, tuskin kuuluvalla ”sittenkin joo…” vastauksella. Riiviö käy halaamassa veljeä ja silittämässä siskoa, pyytää päästä iskän syliin ja antaa äidille pusun. Riiviö antaa juuri seinään viskatulle pehmohauvalle halin ja kipulääkettä sekä peittelee sen huolella omaan rakkaan peittonsa alle. Hän saa hetkessä koko perheen rakastamaan itseään.

Ekaluokkalaisemme kysyi minulta eräänä iltana iltasadun jälkeen, että miksi minä rakastan heitä, vaikka he saavat aina minut suuttumaan eivätkä tottele. Vastasin, koska te olette lapsiani ja isät rakastavat lapsiaan. En keksinyt muuta.

Totuus on, että rakastan teitä lapseni, koska te kasvatatte minua. Te saatte minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Yöllä valvoessani ja korvakipuista lastani silittäessä tunnen vahvemmin kuin koskaan, että minunkin olemassaolooni on syy.

Tässä sinulle Julia vastaus, jonka osaatkin jo hienosti lukea.

Perjantaikokki

Penneä appelsiinin ja anjoviksen kera

20130215-043513.jpgSöin tätä ruokaa keskiviikkona hotellissamme Italiassa. Hauska yhdistelmä, joka toimii loistavasti alkuruokana.

AINEKSET

–       1 iso veriappelsiini
–       300 g pennepastaa
–       1 valkosipulinkynsi
–       5 anjoviksen fileetä
–       oliiviöljyä
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä
–       persiljaa pilkottuna

VALMISTUS

Kuori appelsiini veitsellä. Leikkaa hedelmäliha irti appelsiinin siivuista siten, että ”kalvoja” ei tule mukaan. Ota hedelmäliha ja mehu talteen.

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä ”al dente”.

Pilko anjovikset erittäin pieneksi. Pilko valkosipuli pieneksi. Paista valkosipulia hetki. Lisää anjovikset ja painele esim. puulusikalla anjovikset ”muussiksi”. Lisää hedelmäliha ja appelsiinimehu. Halutessasi voit lisätä pienen tilkan Cointreau-likööriä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Valuta pasta ja sekoita kastikkeen kanssa. Koristele persiljasilpulla. Tarjoa heti!

Mitä väliä on yhdys sanoilla?

Selailen Facebookia ja tulee surku.

Nyky trendi tuntuu olevan se että se miten kirjoitat ei merkkaa mitään. oli sitten kyse isoista alku kirjaimista tai yhdys sanoista tai muista kieli oppi säännöistä niin harva niitä noudattaa.

mietin vain mitä se tarkoittaa tulevaisuudessa sillä osaammeko me kommunikoida keskenämme kirjallisesti jos ja kun emme pidä perustasta huolta.?!

Yhdys sanat ovat monen mielestä hankalia, Samoin pilkku säännöt ja muu kieli oppi. Jos ei edes yritä niin helppohan on todeta ”liian vaikeaa” eikä se sitä paitsi sanoman luettavuuteen sisältöön tai edes luotettavuuteen ne pilkut ja pisteet vaikuta sillä tärkeintä ovat ne sanat eikö!? eikä tämä tällainen netti kirjoittelu tai status päivitykset tai teksti viestit nyt ole edes oikeaa viestintää joten turhahan sitä on pikku asioista välittää.

kyllähän se lukija ymmärtää ilmankin turhaa pilkun viilaamista ja lukijan oma moka jos ei ymmärrä eikö?! Todella monet lehtienkin toimittajat kirjoittavat tänne sosiaaliseen mediaan ihan miten sattuu vapaa ajalla kun ovat. Mitä sillä on silloin  väliä sillä eihän se minusta mitään kerro miten minä tätä Suomen kieltä kirjoitan eihän?!

Perjantai Kokki