Oli aika suunnata Ahvenanmaalle. Lappossa emme olleet aikaisemmin käyneet, mutta lapset olivat bonganneet, että siellä on frisbeegolfrata, niin sinnehän oli päästävä. Sovimme sinne treffit Rauman suunnasta saapuvien ystäviemme kanssa. Lapsille on aina mukavaa saada seuraa toisista samanikäisistä.

Österskärissä herätessä jotain outoa oli ilmassa. Ulkona istuessa ei nimittäin ollut kylmä! Aurinko lämmitti ja luvattiin leppoisia tuulia. Siis hyvä purjehduspäivä edessä! Matkaa olisi reilu parikymmentä mailia.

Österskäristä menee epävirallinen väylä ulos suoraan länteen. Kartan mukaan reitti on mahdoton, mutta käytännössä se on hyvin merkattu pienillä kardinaaliviitoilla. Tarkkana saa silti olla, sillä kiviin tai rannan kallioon ei montaa metriä väliä jää.

Ulosajosta selvisimme kunnialla ja nostin vauhtia ennen purjeiden nostoa. Ajoin ”valkoista vettä”, eli aluetta, jossa on yli 10 metriä syvää. Reitti meni yhden kuuden metrin matalan yli. Lähestyessä tätä aluetta, seurasin veneen kaikiluotaimen ilmoittamaa syvyyslukemaa. Vauhtia oli kuutisen solmua, kun kaiku näytti syvyydeksi ensiksi kuusi metriä, sitten viisi, neljä, kolme… tässä kohtaa käsi hyppäsi kaasukahvalle ja otin vaistomaisesti vedon pois ja jäin odottamaan isoa rytinää. Veneemme syväys on 1,82 metriä, joten jos vielä matalenee, niin kohta kolisee. Onneksi syvyyslukema pysyi kolmessa ja alkoi sitten kasvaa nopeasti. Kerran olemme käyneet karilla kohdassa, jossa kartan mukaan oli 3,5 metriä vettä. Onneksi tällä kertaa emme löytäneet niitä vedenalaisia kiviä, joita karttaan ei oltu merkitty! Mutta aamun adrenaliiniannoksen kyllä sain.

Seuraavat tunnit sujuivat leppoisan purjehduksen merkeissä. Tuuli 5-7 m/s lounaasta ja pääsimme mukavaa vauhtia pelkällä codella kohti pohjoista.

Tuntia ennen saapumista, muuttui taivas edessä ensiksi harmaaksi ja sitten tummaksi. Ja hetken päästä salamoi ja jylisi. Emme kuitenkaan joutuneet suoraan ukkosmyrskyyn, mutta vettä saimme niskaamme huolella.

Lappon satama sijaitsee aivan yhteysaluslaiturin vieressä. Satamasta löytyy kauppa, uudet, upeat saunat, minigolf ja jo mainittu 18-väyläinen frisbeegolfrata. Tekemistä siis riittää!

Kävimme ensiksi juoksulenkillä ja sitten kiersimme puolet radasta ennen illallista. Haastetta radassa riittää kokeneemmallekin. Väylältä sivuun lentävä kiekko päätyy usein miehenkorkuiseen ryteikköön.

Illallisen söimme rannan Galeasen-ravintolassa. Aika perusmuonaa: ihan hyvän makuista, mutta pienellä tuunauksella saisi ravintolasta huomattavasti paremman. Jo se, että henkilökunnan erottaisi asiakkaista vaikka työasuista, toimisi. Nyt annoksia kantoi lippikseen ja Adidaksen verskohin sonnustautunut kesäpoika.

Eräs reissun positiivisimmista yllätyksistä oli reipas ja yritteliäs triathlonisti, joka oli keksinyt tavan yhdistää treenit ja työn. 15-vuotias Veera pesi märkäpuku päällä ja räpylät jalassa veneiden vesilinjoja puhtaaksi parin kympin korvausta vastaan. Yrittäjää ja itsekin lajia harrastavaa Veeran idea ja asenne lämmitti ja kauppa kävi.

Ilta päättyi Lappon uuteen saunaan, jonka saa varata yksityiskäyttöön klo 19.30 alkaen. Sauna on hieno ja näkymä on lauteilta suoraan satamaan. Mahduimme sinne ystäväperheen kera mainiosti kaikki kerralla, mutta voin kuvitella, että yleisvuorolla saunassa on aika ahdasta. Kahdenkympin investointi on tässä hintansa arvoinen.

– Pete