Olen joutunut lipsumaan haasteessani. En ole ehtinyt päivittämään listaani joka ikinen päivä, joka oli tarkoitukseni. Näin kävi kerran aikaisemminkin, silloin kun olin laskettelemassa. Ja sama syy on tälläkin kertaa. Kun päivän harrastaa lumileikkejä, on illalla niin väsynyt, että ei jaksa läppäriin / padiin / luuriin enää tarttua kirjoittaakseen.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi kokenut onnen tunteita joka päivä. Päinvastoin.

Meanwhile in Longfield -blogi heitti Perjantaikokin Facebook-seinälle infoa hieman samankaltaisesta haasteesta: http://www.100happydays.com/fi/

Tavoitteena tuossa haasteessa on siis julkaista jokin kuva onnen aiheesta, joka ikinen päivä sadan päivän ajan. Suurin osa ihmisistä ”reputtaa” haasteen, koska eivät löydä viittä minuuttia päivässä ollakseen onnellinen. En koe, että olisin nyt reputtanut oman haasteeni, sillä olen kokenut onnentunteita, mutta en ole ehtinyt sitä vain julkaista.

Tämän päivän (ja itseasiassa parin aiemmankin päivän) syy onneen on ollut rekry. On aina mielenkiintoista palkata tiimiin uusia ihmisiä. Aikoinaan ravintolaelämässä palkkasin joka kesä kolmisenkymmentä nuorta töihin. Hakemuksia tuli luettua toista sataa. Tällä kertaa hakemuksia tuli 74 kappaletta ja viisi haastatellaan. Haimme nimittäin traineeta tuottamaan sisältöä sosiaaliseen mediaan. Itse kun ei ihan kaikkeen ehdi…

Rekryssä hienointa on lupaus tulevasta. On mahtavaa saada taas uusia kykyjä, taitoja ja ideoita porukkaan mukaan. 1 + 1 = 3, kunhan rekryn tekee huolella. Joskus toki 1 + 1 menee myös pakkasen puolelle, mutta sellaista se välillä on. Tällä kertaa fiilis on erittäin lupaava!

Jos haluat seurata rekrymme tuloksia, niin seuraa Lyytiä Twitterissä tai Facebookissa.