Tänään, klo 17.10-18.00 täydellinen päikkärisessio. Harvinaista herkkua! Menin omaan sänkyyn, laitoin oven kiinni ja kellon soimaan.
Hieno suoritus. Nopea nukahtaminen, asento koko session ajan optimaalinen. Kädet ja jalat hyvin balanssissa muun kropan positioon nähden. Hengitys tasaista ja rauhallista. Syke matala sekä voimakas. Henkinen puoli seurasi fyysistä. Pientä unennäkemisen yritystä, mutta ei mitään metatason tarinaa vaan juuri iltapäivän 50 minuuttiseen sopivaa. Pirskahtelevaa ja kevyttä.
Herääminen meni putkeen. Pari minuuttia outo olo, sitten ylös, kroppa ja mieli kasaan, veitsi kouraan ja perheelle lihakeittoa.
Kertakaikkiaan mainiota,
Perjantaikokki
Alla esimerkki, jossa moni asia on pielessä. Työpäivä, toimiston lattia, asento, kesto melkein kolme tuntia, peiton puute, patjaa ei näy ja uni levotonta. Kuva päiväunistani kesäkuulta 2013 valvottuani ja pyöräiltyäni kolmisen vuorokautta läpi Suomen (Lyyti Challenge). Toki jonkin verran tuli torkuttua autossa, mutta väsyneenä kelpaa mikä tahansa kohde päiväunille.
Peitto pitää aina olla! 🙂
Niin pitäis 🙂