Sveitsin Mittelland, eli keskimaa on aluetta, jossa me asumme. Tyypillistä tälle alueelle näyttää olevan aamusumu, joka pahimmillaan haihtuu vasta myöhään iltapäivästä.  Onneksi sumua pääsee aina pakoon, nimittäin ylöspäin.

Jokunen viikko sitten kummityttömme kävi kylässä koulun syyslomalla. Rohkea kymppivuotias matkusti koneessa mennen tullen yksin! Ja päätä ei korkeus huimannut, vaika ehdotimme yhden päivän ohjelmaksi vierailua sumun yläpuolella, Pilatus-vuorella. Mikäli joskus täälläpäin liikutte, niin suosittelen tutustumaan!

Ideani tähän blogiin sain, kun eräs lukija kyseli eilen vinkkejä matkalleen tänne. Kohde on mielestäni ehdottomasti kokeilemisen arvoinen – minä vuodenaikana tahansa. Sinne voi mennä vaeltamaan, viettämään kongressia tai lasten kanssa vain pitämään hauskaa.

Pilatus

Urhea porukka lähdössä vuorenvalloitukseen

Pilatus-vuori kohoaa Luzern-järven rannalta 2132 metrin korkeuteen. Täydellisen vierailukohteen meille siitä tekee sen läheisyys (alle tunti autolla Zürichistä tai sitten junalla Luzerniin ja siitä upealla laivalla perille) sekä hammasratasjuna, joka vie huipulle. Reitti on maailman jyrkin – ja siltä se todella tuntuikin.

Maisema vinossa

Pieni punainen vuoristomato

Hotelli vähintäänkin karuissa maisemissa

Junassa on menneen ajan tyylikkyyttä punaisine plyysipenkkeineen ja puukarmisine ikkunoineen. Reitti kulkee kirjaimellisesti kuilun reunalla sekä kiven sisällä. Tuntuu epätodelliselta istua mukavasti ja suorassa samalla kun juna kiipeää yli 48% jyrkkyyttä ylöspäin. Välillä se sukeltaa pieneen tunneliin ja tulee taas ulos kuin mato reiästään.

Harmaa Mittelland kaukana alhaalla

Noin puolessa välissä ei pilvistä ollut enää tietoakaan. Ne olivat nimittäin alapuolellamme. Kaukana alhaalla oli harmaa arki.

Seminaari lennokkaassa tunnelmassa?

Ylhäällä vierailijaa odottaa täysin uusittu seminaarihotelli ja loistavat ulkoilumahdollisuudet. Jos lennokkaita ajatuksia työhön etsii, niin täältä niitä löytyy! Taukoliikunnaksi voi valita vaikka riippuliitoa.

Me teimme lasten kanssa pienen kävelyn vuoren huipulle ja suuntasimme sitten vuoren toiselta laidalta alas ”panorama-gondolilla”. Pysähdyimme välietapilla tarkoituksenamme laskea kesäkelkkarataa, mutta se olikin lumen peitossa. Ylhäällä voi olla myös kylmä. Onneksi viereen oli rakennettu ympärivuotinen, toki paljon lyhyempi, jokakelin laskupaikka. Mahdollisuus olisi ollut myös roikkua köysissä ja valjaissa puissa, mutta jätimme sen tällä kertaa väliin. Maisemat olisivat siinäkin olleet hulppeat!

Gondolilla pääsee takaisin pilvien alle

Kiinnostaisiko roikkua maan ja taivaan välissä?

Kovamuovipohjaiset donitsit ja "kuramatto" -> ympärivuotinen pulkkamäki

Maailman pisin pulkkamäki?

Pilatukselle pääsee hammasratasjunan lisäksi isolla gondolilla ja lisäksi väliasemille pääsee ”munahissillä”, eli pienemmällä gondolilla. Väliasemalla on vielä yksi ankkurihissi. Olin siis olettanut, että vuorella lasketellaan talvella, mutta kävikin ilmi, että kyseessä on ehkä yksi maailman pisimmistä pulkkamäistä. Talvella hoidetuissa rinteissä ei nimittäin saa lasketella, vaan laskea pulkilla, perinteisillä alppikelkoilla, eräänlaisilla suksilla varustetuilla polkupyörän rungoilla ja monilla muilla välineillä, joita saa vuokrata hissiyhtiöltä. Tänne on pakko tulla, kun lunta on kunnolla maassa!

Väliasemalla meidät yllätti ex-tempore konsertti hyvin perinteisillä soittimilla. Välillä tämä maa on juuri niinkuin kunnon stereotypioissa!

Retkemme päättyi Kriensin kylään, johon hissi laskeutui kerrostalojen parvekkeiden ohi ala-asemalle. Oli aika palata tavalliseen maailmaan.

Perjantaikokki

Hyödylliset linkit:

Pilatus: www.pilatus.ch

Juna- ja laiva-aikataulut Sveitsissä: www.sbb.ch

Saltimbocca kalkkunasta

Joo joo, tiedetään! Saltimbocan olen jo esitellyt mm. ahvenesta. Mutta toisto sallittaneen, varsinkin kun edellisestä on aikaa jo pari vuotta ja nyt pääraaka-aine on täysin eri.

”Saltimbocca” tarkoittaa käsitykseni mukaan ”Saltare in bocca”, eli hypätä suuhun. Niin hyvää tästä ruoasta tulee. Perusidea on päällystää pääraaka-aine salvialla ja parmakinkulla sekä paahtaa se kypsäksi. Yksinkertaista, mutta erittäin hyvää! Käytä mieluummin enemmän salviaa kuin vähemmän salviaa. Ja tämäkin resepti juontaa siis juurensa puutarhamme salvian ylituotannosta.

AINEKSET

VALMISTUS

Mausta kalkkunapihvit suolalla ja pippurilla. Päällystä pihvit salvianlehdillä ja sitten parmakinkkusiivuilla. Asettele uunivuokaan tai uunipellille.

Paista 225 asteisessa uunissa pihvien paksuudesta riippuen 7-15 minuuttia. Tarjoa heti esim. salaatin seurana.

Muistan tarinan lapsuudesta. Siinä hölmölän kylän asukkaat kantoivat säkeillä valoa sisään ikkunattomaan taloon. Niin, tosi fiksua.

Olen ryhtymässä hölmölän projektiin itsekin. Koitan seuraavan kahdeksan kuukauden aikana kantaa kroppaani säkkikaupalla voimaa, kestävyyttä ja sitkeyttä. Veikkaan jo etukäteen, että ei se siellä kauaa pysy, mutta jos nyt yhden puolitriathlonin kestäisi, niin se riittäisi.

Jaa, että miksi? En rehellisesti sanottuna tiedä tarkkaa syytä, mutta tarina juontaa juurensa siihen, että ”Lyytiläinen” , kaimani Petri Karvinen, meni viime kesänä tekemään vastaavan tempauksen ja täräytti  oman ”yllytystriathloninsa” komeaan aikaan 5 h 17 min. Eihän sitä pomo voi pekkaa pahemmaksi jäädä.

Ehkä suurempana syynä on kuitenkin tunne siitä, että en ole koskaan haastanut itseäni fyysisesti tekemään mitään säännöllistä, jolla on jokin tavoite. Aina olen liikkunut, pyöräillyt, hiihtänyt, kiipeillyt ja tehnyt kaikenlaista, mutta vailla sen kummempaa tavoitetta. Enkä itseasiassa tunne, että olisin koskaan haastanut omaa fyysistä suorituskykyäni toden teolla. On erittäin mielenkiintoista nähdä, mihin tämä kroppa pystyy!

Mitä se puolitriathlon vaatii?

Otsikon kysymykseen minun on helppo vastata: ei mitään hajua. Kyseessä on osaltani vähintään viisi – kuusi tuntia yhtäjaksoista liikettä reippaalla sykkeellä. Ensiksi pitäisi uida avovedessä 1,9 kilometriä, sitten sotkea polkupyörällä (luonnollisesti vain myötätuuleen…) 90 kilometriä ja tämän jälkeen spurtata puolimarathon, eli rapiat 20 kilometriä.

Pisimmät reippaan sykkeen suoritukseni ovat tähän saakka olleet n. 60 kilometrin ja 4-5 tunnin hiihtolenkkejä Lapissa, mutta niihin on sisältynyt yksi jos toinenkin tunnelmallinen kaakaotauko kelotuvassa. Käsittääkseni tätä palvelua ei järjestäjien puolesta tarjota. Liikkua pitäisi siis ihan oikeasti ja vauhdilla.

Uinnissa olen aikoinani kellottanut oman RUK-kurssini parhaan ajan ja muistaakseni satanen meni reiluun minuuttiin. Aikaa tästä on vain sellainen 13 vuotta, joten pohjakuntoa löytyy. Pyörällä pisimmät lenkkini ovat olleet 60 kilometrin luokkaa. Mutta juoksu – sitä jalkani inhoavat. Tai ainakin toistaiseksi, sillä siedätyshoito on jo varovaisesti aloitettu.

Treenivinkkejä saan kaimani Yllytystriathlon-blogista. Tavoiteaikaa suoritukselle en aseta, vaan maaliinpääsy riittää.  Suorituspaikkaa ei ole vielä valittu. Joko se on joko Suomessa, Joroisissa 14.7.2012 tai sitten 15.7.2012 täällä Zürich-järven rannalla Rapperswillissä. Molempia en suostu edes yrittämään – perättäisinä päivinä!

Haaste!

Samalla kun sitouduin henkisesti tähän haasteeseen, haastoin myös muun henkilökuntamme itsensä ylittämiseen. Yrityksemme lupasi tukea jokaista työntekijäämme itsensä ylittämisessä 500 eurolla. Lähes jokainen ilmoitti tarttuvansa haasteeseen ja ensi vuodesta tulee meille kirjaimellisesti ”liikuttava”.

Mielenkiinnolla seuraan, kuinka minun käy! Ainakin harjoittelumaisemat ovat kohdillaan ja korkeanpaikanleirille pääsee tuosta takapihalta.

Perjantaikokki

Chili-pekoni –broilerit

Tästä treeniruokavinkistä menee kiitos samalle kaverille, joka minut yllytti puolitriathlonillekin. Hyvin tästä saa energiaa ja makuakin on. Nauti sellaisenaan tai tee vaikka salaattia lisukkeeksi. Me käytimme paistettua pinaattia.

AINEKSET

VALMISTUS

Nuiji broilerfileet ohueksi. Poista chilistä siemenet ja pilko  se. Sekoita pilkottu chili tuorejuustoon.

Laita fileille lusikallinen chili-tuorejuustoa ja rullaa filee kiinni. Rullaa fileen ympärille pari pekonisiivua. Paista tai grillaa kypsäksi. Leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi ja tarjoa.