#satasyytäollaonnellinen #79 #puutyöt







Jos en olisi työssä, jossa nyt olen, olisin varmaankin puuseppä. Yläasteella minulla oli parhaimmillaan kahdeksan viikkotuntia puutöitä. Edelleen nautin siitä, että käden jäljen näkee välittömästi.

Pyrin myös opettamaan lapsilleni, että kaikkea ei tarvitse aina ostaa, vaan paljon voi myös itse tehdä. Teen sitä ehkä tarkoituksella jopa kärjistetysti ja niinpä muovisesta ”kiinakrääsästä” on tullut lastenkin suussa jo pieni kirosana.

Jos lelun saa puisena, niin aina mieluummin se kuin muovista kertakäyttökamaa. Vielä parempi, jos voi itse tehdä!

Vuosi sitten Oliver alkoi kinumaan sormiskeittiramppeja. Totesin, että voimme hyvin tehdä nuo itse. En suostunut hänelle ostamaan niitä muovisina, sillä hintakin oli pöyristyttävä. 80 frangia muovipuristeesta. Sen sijaan marssimme Bauhausiin, ostimme vaneria ja muovilevyä ja rakensimme itse.

Tänään valmistui jo sarjan kolmas osa. Lounaan jälkeen aloitimme ja ennen illallista homma oli kasassa. Tuntipalkkaa ei kannata laskea, mutta parasta isä-lapsi -aikaa tulee näin vietettyä askartelun parissa.

Kuvissa on projekti puolivälissä, eli osat tehtynä (odottavat liimausta, siis kasaamista), valmis skeittiramppi ja viimeisessä on koko sarja, jonka Oliver on itse koristellut. Tänään tehdyssä on vielä valkoiset teipit varmistamassa liimauksia, mutta huomenna ne poistetaan ja koristelu pääsee käyntiin.

Parasta näissä on, että jos väri kyllästyttää tai jotain osaa pitää muuttaa, niin ei tarvita kuin vähän aikaa ja intoa.

#satasyytäollaonnellinen #76 #yrittäjyyskasvatus

Tänään oli hieno aamu. Osallistuin yrityskummina Kuusiston alakoulun 5-6 luokkalaisten koulupäivään – tosin etänä. Kerroin oman tarinani, mutta mielenkiintoisinta oli kysellä lapsilta heidän nykyarjestaan ja tietotekniikan hyödyntämisestä koulussa. Suurin osa oli sinut tietokoneen kanssa, kaikilla oli älypuhelimet ja koneitakin käytettiin koulutöissä – ainakin silloin tällöin.

Oppilaat saivat tehtävän: rakentaa leirikouluilmoittautumisen Lyytillä. Vaikka aikaa oli vähän, saivat lapset aikaiseksi hienoja ilmoittautumissivuja. Tämä oli minulle mielenkiintoisin osuus: miten alakoululaiset osaisivat käyttää bisnesohjelmistoamme. Meiltä oli paikalle Jenni, joka opasti alkuun.

Lapset saivat tehtyä hienot ilmoittautumislomakkeet todella lyhyessä ajassa. Mahtavaa!

Minua jännitti etäesiintyminen, vaikka puhun päivittäin webbikameralle. Ehkä siksi, että paikalla oli entinen luokanopettajani, joka on nyt koulun rehtori. Samat perhoset vatsassa kuin ala-asteella, kun piti esittää joku juttu luokan edessä. Tiedät varmaan fiiliksen!

Hatunnosto Kuusiston koululle, että yrittäjyydestä puhutaan positiivisesti jo alakoulussa!

Perjantaikokki