Elämässämme on alkanut väliaikainen alasajo. Olemme irtisanoneet vakuutuksia, myyneet asuntomme ja purkaneet sitoumuksia sinne tänne. Kaikki turhat rasitteet pitäisi saada ajettua alas ennen kesäkuun loppua. Heinäkuussa ajetaankin rasitteita taas ylös – tosin eri maassa.

Emme ole käyttäneet juustohöylätaktiikkaa tai tehneet erillisiä leikkauslistoja, vaan karsineet järjestelmällisesti kaikkea, mitä emme Sveitsissä tarvitse. Olen aina pitänyt muuttamista tervehdyttävänä prosessina, koska silloin sitä huomaa, mitä kaikkea turhaa onkaan vuosien saatossa taas perässään vedettäväksi kerännyt. Tähän rekeen ei nyt vain kaikki enää mahdu.

Olen aamiaisihminen. Kelloni herättää aina riittävän ajoissa, että saan nauttia ison maitokahvin ja lukea aamun lehden kaikessa rauhassa ennen lasten heräämistä. Mutta kuinka ollakaan, karsinnan kohteeksi oli joutunut myös lehtien tilaukset. Niinpä Turun Sanomat ei eräänä aamuna enää saapunutkaan postilaatikkoomme.

Ensimmäisenä lehdettömänä aamuna kävelin lihasmuistista tyhjälle postilaatikolle ja tuijottelin aamusilmillä hölmistyneenä postilaatikkoa. Tyhjä. Mikäs tässä nyt mättää? Jakaja kipeä tai toimitushäiriö? Huhtikuun aamupakkasen karistettua unenrippeeni, tajusin, että itsehän sen eilen irtisanoin.

Seuraavana aamuna olin jo Reinot jalassa (älkää naurako, ne ovat varsin kätevät lehdenhakukengät ja sain sellaiset kolmekymppislahjaksi, joten käytettävähän niitä on!) tarttumassa ulko-oven kahvaan, kunnes muistin: ei ole lehteä laatikossa.

Palasin kahvin ääreen, hörpin sitä, tuijottelin jopa hieman apaattisena ikkunasta ulos ja toivoin, että edes lintu lentäisi ikkunan ohi ja toisi eloa aamuuni. Mitä järkeä tässä nyt on herätä ajoissa, jos istuu vain yksinään, hiljaa, kahvia hörppien. Ihme ja kumma, mutta aivotkin tarvitsevat ruokaa masiinaan, että ne lähtevät käyntiin.

Kolmantena aamuna tartuin joulupukin (käskystäni) minulle kantamaan iPad-tablettitietokoneeseen. Kokeillaan, onko siitä aamulehden korvaajaksi. Tusarille ei iPad-versiota löydy, joten lehden vaihto on edessä. Hesarille sai ladattua ilmaisen lukusovelluksen ja lehteä saa lukea ilmaiseksi kaksi viikkoa. Siis testiin.

Iso kuppi aamukahvia, marjoja, turkkilaista jogurttia ja iPad. Niistä olkoon aamuni tehty.

Kone ei rapise tai mustaa sormia. Hyvä, varsinkin valkoisten tuolien kannalta. Lehden sisältö on lähes kokonaisuudessaan taitettu iPadille, mutta mainokset puuttuvat käytännössä täysin. Sekin on hyvä. Lehti tulee aina, kelistä riippumatta suoraan keittiönpöydälleni (myös sinne Sveitsiin) heti aamuneljän jälkeen. Oivallista.

Mutta. 50 metrin aamukävely postilaatikolle herätti. Menenkö nyt pariksi minuutiksi ulos seisoskelemaan tietokone kädessä? Isoa lehteä luimme vaimon kanssa aina samaan aikaan. Vaimo vasenta sivua, minä oikeaa – ja sitten kurkittiin ristiin. Pitääkö ostaa iPadiin rinnakkaisnäyttö? Ja jos joskus löydän tästä jotain mielenkiintoista, niin miten leikkelen sen talteen? Näyttökaappaus ja tulostin ei ole yhtä autenttinen muisto.

Lopputulos? Suurin mullistus muuttoprojektissa on toistaiseksi ollut sanomalehden puuttuminen aamiaispöydästä. Turhat henkivakuutukset irtisanoi tuosta noin vain, mutta lehden loppuminen aiheuttaa vieroitusoireita.

Muutos vaatii uhrauksia. Toiset isoja ja toiset vain tuntuvat siltä.

Sana politiikasta

Olen äärimmäisen epäpoliittinen ihminen – ja kaiken lisäksi asun seuraavan vaalikauden ulkomailla. Silti minua kiinnostaa, missä kunnossa kotimaani on, kun palaamme.

Jos asut Varsinais-Suomessa, äänesi on vielä antamatta ja etsit hyvää ehdokasta, niin ainoastaan yhdelle minä voin antaa henkilökohtaisen takuun. Niin kauan, kuin minä hänet olen tuntenut, on hän tehnyt töitä yhteisen hyvän eteen. Ja me olemme tunteneet toisemme kirjaimellisesti kohdusta saakka.

Kaksoisveljeni Kimmo Hollmén on ehdolla numerolla 178 Varsinais-Suomen Kokoomuksen listalla. Tutustu häneen osoitteessa www.hollmen.fi

Jännittävää sunnuntaita Suomelle!

Perjantaikokki

Haudutettua possunniskaa ja mustaherukkakastiketta, ratatouille

Pitkään haudutetut lihat ovat sitä parempia, mitä ”vähempiarvoisempaa” lihaa käytetään. Sidekudokset ja rasva maustavat ruoan  haudutuksessa ja pitävät sen muheana. Esim. porsaan niska, eli tuttavallisemmin kasler, toimii loistavasti.

AINEKSET

–       800 g porsaan niskaa

–       2 valkosipulinkynttä

–       yrttejä

–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastike

–       3 dl lihalientä (tai 3 dl vettä ja 3 rkl lihafondia)

–       3 dl ruuan kanssa tarjottavaa punaviiniä

–       4 kpl salottisipuleita

–       2 porkkanaa

–       2 paksua siivua lanttua

–       1 rkl soijaa

–       2 rkl mustaherukkahilloa

–       2 rkl voita

–       1 – 2 rkl maizenaa

Ratatouille

–       1 kesäkurpitsa

–       1 munakoiso

–       1 iso punasipuli

–       3 isoa tomaattia

–       1 punainen paprika

–       1 valkosipulinkynsi

–       tuoretta timjamia

VALMISTUS

Pilko valkosipulinkynnet neljään osaan ja tunge palasia sinne tänne lihassa. Hiero lihan pintaan yrttejä, suolaa ja pippuria. Kääri liha folioon ja laita se 80-asteiseen uuniin 12 tunniksi.

Valmista kastike. Kuori sipulit ja juurekset ja pilko muutamaan isoon palaan. Paahda niitä kuuman kattilan pohjalla siten, että ne tummuvat tasaisesti. Lisää viini ja lihaliemi. Kiehuta siten, että jäljelle jää noin puolet nesteestä. Mausta soijalla ja mustaherukkahillolla. Tarkista maku, suurusta maizenalla ja lopuksi kirkasta kastike sekoittamalla joukkoon voita. Voit käyttää myös lihasta irtoavan nesteen lopuksi kastikkeeseen.

Pilko kaikki kasvikset pikkusormen pään kokoisiksi paloiksi. Murskaa valkosipuli pieneksi. Laita pannulle tilkka oliiviöljyä, kuumenna ja lisää sipulit. Paista hetki. Lisää sitten muut kasvikset. Paista, kunnes kasvikset ovat kypsiä, mutta eivät mössöä. Mausta suolalla ja pippurilla sekä timjamilla.

Tarjoa suussa sulavan lihan kera.

Herkullista viikonloppua,

Perjantaikokki