Kaikki tuntevat sanonnan, että vierivä kivi ei sammaloidu. Liike, eli muutos, pitää sen puhtaana. Itselläni alkaa olla olo, että liike ja muutos ovat hioneet minusta kohta biljardipallon. Pariin viime vuoteen mahtuu niin paljon uutta, että laakereillaan ei ole tarvinnut levätä.

Vajaa vuosi sitten ryhdyin täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Sittemmin olen junaillut ympäri Etelä-Suomea kymmeniä tuhansia kilometrejä ja tavannut niin paljon uusia ihmisiä, että olo on kuin dementikolla. Joka päivään mahtuu uusi tuttavuus. Yrityksemme henkilömäärä on kasvanut kahdessa vuodessa nollasta viiteen. Lapsia on siunaantunut hieman pidemmässä ajassa kolme. Olisiko aika hieman asettua aloilleen?

Vielä mitä, sillä vaimoni on eri mieltä! Rouva meni ja nappasi itselleen työpaikan yhdestä Euroopan arvostetuimmista yliopistoista Zürichistä, Sveitsistä. Meillä on nyt tasan 133 päivää aikaa järjestää elämämme täällä kotimaassa pakettiin ja suunnata karavaani kohti Keski-Eurooppaa. Luvassa on kolmen vuoden uusi ja innostava elämänvaihe. Nyt tai ei koskaan!

Koskaan ei kannata sanoa ei – ainakaan heti kättelyssä. Innostumalla uusista asioista, tulee välillä hypättyä alueille, joissa ei oma osaaminen, taidot ja kyvyt riitäkään. Ne ovat upeita hetkiä, jotka vievät ihmistä eteenpäin. Joutuu pakostakin oppimaan uutta ja pyytämään apua. Se on sitä vierimistä.

Järjellä ajateltuna olisi helppoa sanoa nyt ei. Miksi lähteä nyt ulkomaille, kun lapset ovat pieniä, yritys nuori ja kaikki vielä kesken?

Juuri siksi!

Sitten kun elämän polku on uurtunut liian syvälle suomalaiseen peruskallioon, ei siihen tehdä mutkia enää kuin väkivalloin.

Olen innoissani, sillä jos jostain pidän yhtä paljon kuin saaristostamme, niin vuorista. Olen aina haaveillut, että Suomessa olisi saaristo ja heti Porin kohdilta nousisi Alpit. Sitten maamme olisi täydellinen. Koska vuoret eivät ole tulleet luoksemme, niin menkäämme me vuorien luokse.

Arvatkaa mitä lapset ajattelevat tästä? No, nuorin hokee lähinnä ”Baa ba baa baa baa”-ajatuksiaan ääneen, mutta kaksi vanhempaa ovat ideasta jännittyneen innoissaan. Julia, joka on riittävän vanha hieman ymmärtämään käsitettä, huolehtii siitä, että onhan hänellä siellä sitten hänen ikioma sänkynsä ja tavaransa siellä Sveitsissä. No tottakai on! Oliver, joka tuijottaa päivät pitkät kolmivuotiaan itsetunnolla alppihiihdon MM-kisoja ja lumilautavideoita Youtubesta päätti oppia laskettelemaan, koska Sveitsissä on vuoria.

Hän osoittautui varsin lahjakkaaksi oppijaksi laskettelumäessä ja pääsi viime viikolla eroon jo ”jarruvaljaasta”, jolla hillitsin hänen menoa paikallisessa Hirvensalon laskettelukeskuksessa. Kun muutama onnistunut mäki ilman apua oli takana, kysyi hän minulta:

”Iskä, nyt kun mä osaan lasketella ilman valjaita, niin onko mun sitten Sveitsissä pakko käyttää niitä niillä vuorilla, kun mä teen droppeja (hyppyjä kallionkielekkeiltä)?”

Ei ole omena kauas puusta pudonnut…

Muistatko viime talvelta ”Puutarhatontun laskettelumäessä”.

Silloin Oliver oli 2-vuotias ja meno oli jo vauhdikasta. Katsoppa miten pikkumies nykyään painelee metsäreittejä!

Oliver Hirvensalossa.

Espanjalainen makkarapata

Kävin lounaalla Hakaniemen hallissa viime viikolla ja Reinin lihan tiskillä oli herkullisen näköisiä chorizo-tuoremakkaroita, neljää erilaista. Oli aivan pakko ostaa ja kuljettaa makkarat junarahtina Turkuun ja autolla edelleen saaristoon mökille. Koska siperiasta puhaltavat kylmät tuulet estivät grillaamisen, päätyivät makkarat pataan. Voit käyttää melkein mitä tahansa hyvää lihamakkaraa tässä.

AINEKSET

– 600 g erilaisia makkaroita
– 1 punainen paprika
– 1 keltainen paprika
– 1 suippopaprika
– 1 keltasipuli
– 8 herkkusientä
– 10 luumutomaattia
– ½ chili
– 1 valkosipulinkynsi
– 2 kevätsipulinvartta
– oliiviöljyä paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko valkosipuli ja sipuli. Pilko paprikat ja sienet palasiksi, tomaatit puoliksi ja chili pieneksi. Kuumenna öljyä pannulla ja lisää sipulit ja kokonaiset makkarat. Paista, kunnes saavat väriä. Lisää paprikat, sienet ja chili. Mausta suolalla ja pippurilla. Laske lämpöä ja laita kansi päälle. Hauduta kymmenisen minuuttia. Lisää tomaatit ja jatka hauduttamista vartin verran. Lisää lopuksi pilkotut kevätsipulinvarret ja tarjoile tuoreen leivän kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki