Perjantaikokin haaste – Chevre-tomaattilohta ja pastaa

Perjantaikokin haaste – Chevre-tomaattilohta ja pastaa

Erinomaista vuotta 2011 sinulle lukijani! Pitkä hiljaiseloni päättyy ja bloggaaminen jatkuu. Syksyn työputki oli sen verran vauhdikas, että päätin lomailla oikein kunnolla. Kolme viikkoa erittäin lumisessa ja kauniissa saaristossa hiihdellen, lasten kanssa leikkien, saunoen, paljuillen, avantouiden ja rentoutuen oli parasta hermolepoa, mitä kuvitella saatoin. Vuosi 2010 oli jotain hyvin erityistä. Vuoteen mahtui niin haastetta ja hankaluuksia kuin myös loistavia onnistumisia. Näistä lisää yritysblogissani.

Mutta nyt: uusi vuosi ja uusi energia.

On jännä lähteä uuteen vuoteen tietäen sen jo kalkkiviivoilla ainakin yhtä kiinnostavaksi, haastavaksi ja muutosrikkaaksi kuin edeltäjänsä. Takaan, että jos mukana pysytte, niin kuljetan teitä vuoden aikana uusiin, mielenkiintoisiin ja ehkä herkullisiinkin seikkailuihin. Olkoon tämä uudenvuodenlupaukseni: Perjantaikokki kirjoittaa taas.

Aloitan blogivuoteni pohtimalla haastetta, jonka sain. Sitä ei tuonut haastemies, vaan sähköposti. Lähettäjä oli Marja Innanen, Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman pääsihteeri. Viesti kuului näin:

Hyvä Sre palkittu kuukauden bloggaaja

Palkitsimme Sre:ssä kaksi vuotta kuukausittain blogeja, jotka erityisellä tavalla ovat vieneet suomalaista ruokakulttuuria eteenpäin.

Onneksi olkoon vielä kerran, olet yksi valituista!  Suuren osan teistä olemme tavanneetkin blogimiiteissä, niistä jäi kivat muistot.

Kalevalanpäivänä ma 28.2.2011 vietämme Sre:n päätösjuhlaa. Koska ruokabloggarit ovat olleet tärkeitä koko ohjelman ajan, haluaisimme nostaa asianne  esiin myös päätöstilaisuudessamme. Meillä olisi teille tehtävä: haluaisimme haastaa teidät bloggaamaan aiheesta:  ”Minkä asian (raaka-aine, tapa, piirre ) suomalaisesta ruokakulttuurista tahtoisit siirtyvän/vahvistuvan jälkipolville ja mikä on oma keinosi sitä vahvistaa/siirtää?”

Mietimme eilen vaimon kanssa aihetta illallispöydässä. Mitä me haluaisimme ja voisimme tehdä tämän eteen?

Ensinnäkin täytyy tunnistaa tila, jossa elämme. Ruokakulttuurimme einestyi parissa kymmenessä vuodessa ja pahasti. Oma luurankoni kaapissa on mikroruokamainos, joka pyöri 80-luvun lopulla K-kaupoissa ja taisi olla televisiossakin. Esitimme siinä kaksoisveljeni kanssa kaksoisveljiä (luonnerooli, eikö!), joiden äiti laittoi pikapikaa aivan taivaallista mikroruokaa. Mainoksen äidillä oli ”oikea mikropeukalo!” Enää en ehkä moiseen lähtisi. Onneksi muutosta on ilmassa!

Toiseksi palvelukulttuuri vahvistuu vuosi vuodelta. Näen tämän lähinnä hyvänä asiana, sillä kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Palvelut työllistävät, niitä ei voi helposti ulkoistaa meren taakse ja palveluilla voi elämänlaatua pitää korkeana myös vanhempana. Toisaalta on luontaista, että kun joku tekee asioita säännöllisesti puolestani, ei oma osaaminen olekaan enää niin laajaa.

Vastaukseni haasteeseen on yksinkertainen:

Toivon, että ihmiset pilkkoisivat raaka-aineensa itse.

Miksi? Väitän, että pilkkomisella ja veitsenkäyttötaidolla on valtava merkitys siinä, mitä me syömme. Kun raaka-aineen saa itse pilkkoa valmistettaessa, ei ole koskaan kyse eineestä. Ei HeMaPa-pussin sisällölle, mikroaterialle tai pakasteesta napattulle peruna-sipuli –sekoitukselle  tarvitse näyttää veistä missään vaiheessa sen kuluttajaelinkaarta.

Jos lautasellasi on jotain itse pilkottua, tiedät, miltä raaka-aine näytti ennen valmistusta. Oliko se laadukas, puhdas ja hyväntuoksuinen? Ehkä kiinnostuksen kasvaessa tiedät jopa missä raaka-aineesi kasvoi tai eli.

Mitä enemmän pilkot, sen enemmän tiedät.  Pilkkominen on myös laatukontrollin tärkein vaihe. Tässä vaiheessa epäkelvot yksilöt, pilantuneet osat ja palat, hylätään. Lautaselle päätyy vain priimaa. Tehtaassa näin ei välttämättä käy.

Tiedon ja tietoisuuden kasvaessa, myös mielenkiinto kasvaa. Pilkkojaa kiinnostaa alkuperän lisäksi tietää, että miten ja missä näitä kasvaa. Joku alkaa jopa keräämään raaka-aineita itse merestä, pelloilta tai metsistä. Varsinkin jälkimmäinen on täynnä ilmaisia, huippulaadukkaita raaka-aineita meille kaikille.

Pilkkoja ei myöskään jaksa päivästä toiseen pilkkoa samoja asioita ja valmistaa samoja ruokia. Mielenkiinto ruokakulttuuriin herää ja kehittyy pikkuhiljaa. Pian käyttöön tulee netin tietopankit, keittokirjat ja muu lähdemateriaali. Myös muut maat ja kulttuurit kiinnostavat. Näin sen pitääkin olla. Uskon, että arvostus ja into perinneruokiin tulee aina pienen etsikkoajan jälkeen. Näin on käynyt minullekin.

Kaikkihan sen tietävät, että kokin tärkein työväline on veitsi. Sen aktiivisella käyttämisellä aukeaa etsivälle herkullisempi, terveellisempi ja varmasti myös ekologisesti kestävämpi tulevaisuus. Mutta harva miettii, kuinka suuressa roolissa sen aktiivinen käyttäminen onkaan.

Mitä minä aion tehdä asian eteen?

Aion pitää puukot terävinä kotona, opettaa lapset elämään keittiössä, kirjoitan aiheesta tässä blogissa ja hankin voita leivän päälle myymällä pienen pienelle osalle Suomen kansasta varsin hyviä veitsiä. Eiköhän siinä ole riittävästi hommaa yhdelle bloggarille?

Tämä oli minun vastaukseni haasteeseen. Jään innolla odottamaan muiden bloggarien mietteitä! (ps. listatkaa blogipostauksenne linkit vaikka tämän tekstin kommentteihin tuolla alla.)

Lukijat! Miten sinä vastaat haasteeseen? Kommentoi sinäkin!

Terävänä kohti viikonloppua,

Perjantaikokki


Chevre-tomaattilohta ja pastaa

AINEKSET

–       600 g lohta fileenä
–       2 dl kuorittuja katkarapuja
–       20 kirsikkatomaattia
–       5 kevätsipulin vartta
–       100g kuoretonta chevreä
–       1dl kermaa
–       oliiviöljyä
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä
–       haluamaasi pastaa

VALMISTUS

Nypi lohesta ruodot. Poista nahka ja leikkaa se neljään yhtä suureen osaan. Puolita kirsikkatomaatit ja pilko sipuli pieneksi.

Laita pannulle 2 rkl oliiviöljyä ja kuumenna pannu. Paista suolalla maustettuja lohipalasia kuumalla pannulla jokaiselta puolelta hetki, jotta saat kauniin pinnan. Jätä puolikypsäksi. Nosta kalat syrjään lautaselle. Anna pannun jäähtyä hetki ja laita sitten pannulle katkaravut, tomaatit, chevre ja kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua hetki.

Laita pasta kiehumaan. Lisää lopuksi sipulit ja nosta lohipalat varovasti kastikkeeseen. Hauduta miedolla lämmöllä muutama minuutti, kunnes lohien kypsyys on sopiva (sisältä aavistuksen rosé).

Tarjoa al dente-pastan kera. Hyvää ruokahalua!

8 kommenttia artikkeliin ”Perjantaikokin haaste – Chevre-tomaattilohta ja pastaa

  1. Olen niin samaa mieltä tosta pilkkomisesta. Se on mielestäni puolet ruuan laiton ilosta, kun saa käsitellä ja pieniä juureksia, vihanneksia, hedelmiä ym. Ja mielestäni se on sanomattakin selvää, ettei esim joku juures ole saman makuinen, jos se on pesty, pilkottu pienen pieniksi paloiksi ja taas huuhdeltu ja pakastettu ja mitä lie, verrattuna itse käsiteltyyn tuotteeseen. Mutta kohtahan meille kaupataan kai jo vesikin valmiiksi keitettynä ja kyllä sitä joku ostaa!
    Ruuanlaiton ilo pitää oppia jo pienenä ja uskon, että tämän päivän erilaisten ruokaohjelmien suosio auttaa asiassa ja on saanut nuoretkin kiinnostumaan aiheesta.

  2. Hei! Kiitos perjantaikirjeestä! Hyvä, että enemmän vaan kiinnitetään huomiota mitä me syömme ja valmistamme. Itse kannatan myös sitä pilkkomista omin pikku kätösin ja muutenkin ihan alusta asti ruuan valmistamista. Lisäksi käytämme luomutuotteita niin paljon kuin mahdollista ja yhä useammin jää kaupan hyllylle sellainen tuote, jossa on enemmän kuin kaksi E-merkkiä. Kiitos hyvistä resepteistä ja tarinoista! Hyvää yritteliästä tätä vuotta!

  3. Vastaus tahan haasteeseen on meidan perheessa ehdottomasti ihanat suomalaisen metsan antimet – marjat ja sienet. Perheeni asuu Nicaraguassa ja Suomessa vieraillessamme juuri nama raaka-aineet – sellaisenaan tai aivan mutkattomasti valmistettuna ovat lastemme arvostamia suuria herkkuja – kuten myos etikkasilakat…. siis aivan perustavarat. Takalaisessa ruuanlaitossa ei ole onneksi edes tarjolla eineksia; jos niita on, ne tulevat Amerikasta ja ovat niin kalliita etta eines- ja pakastehyllyjen ohi on todella helppo kavella! Taalla on paljon mainioita raaka-aineita ja kaikki pilkotaan itse – ruoka siis on hyvaa ja tiedamme mista se tulee! Mita aion tehda asian eteen? Tarjota lapsilleni yksinkertaisia ja mieleenpainuvia makuelamyksia aina kun siihen on mahdollisuus- ottaa heidat metsaan hakemaan sita oikeaa ja aitoa…. aina silloin kun silla puolen pallon puoliskoa oikean aikaa olemme.

    • Kiitos Sanna terveisistä kaukaa!

      On toden totta, että kun kotimaan arkipäiväisyyksiin ottaa etäisyyttä, niin arvostus aivan perusasioita kohtaan kasvaa.

      Koitetaan mekin täällä pohjolassa arvostaa näitä asioita, vaikka niitä onkin metsät pullollaan.

      Petri

  4. Pilkkominen. Sinäpä sen sanoit. Se on NIIN mukavaa ja terapeuttista. Ja sopii suomalaisten juuresten käytön edistämiseen. Tapaamisiin.

  5. Peruskoulun kotitalouden opettaja riemuitsee tällaisesta hengen nostatuksesta! Ja kyllähän muuten pilkotaan ja raastetaan ja tehdään – niin kuin on tehty tähänkin asti – kaikki mahdollinen käsin, myös taikinat. Luokan ainoat sähköiset työvälineet ovat sauvasekoitin ja sähkövatkain. Juuri tuota käsityötä oppilaat rakastavat. Siinä saa työllistettyä ison porukan, joka hartaana hiljentyy työnsä ääreen. Juuri tuollaisessa käsin tekemisessä myös kädentaidot ja motoriikkaa kehittyvät.

  6. Voi miten ihanan yksinkertainen oivallus. Ruuan valmistamisen yksi paras osa on pilkkominen, silppuaminen, siivuttaminen, paloittelu ja muu esivalmistus. Ja silloin tietää, mistä ruokansa on tehnyt. Hyvät veitset ja veitsitukit kunniaan ja käyttöön.

  7. Ihana oivallus tosiaan. Olen löytänyt nyt apukokin keittiööni ja juuri tuo ainesten pilkkominen ja valmisteluvaihe on se, miksi ruoanlaitto yhdessä on niin mukavaa. Siinä on kivasti hommaa molemmille ja yhdessä ruokakin valmistuu nopeammin. Yksinään taas saa uppoutua ajatuksiinsa ja keskittyä siihen mitä tekee. Terapeuttista tosiaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s