Se oli siin sit – sanos turkulaine!
Vuosi oli ja vuosi meni. Tämä saa luvan olla viimeinen blogini, tältä vuodelta. Josko sitä seuraavaksi tohtisi antaa itselleen vähän lomaa. Olla vaan ja nauttia talvesta, lasten riemusta ja vaimon seurasta. Vielä tänään aamulla käy kulkuni kohti pääkaupunkiseutua ja potentiaalisia asiakkaita. Mutta sitten voidaan rantarata puolestani sulkea pariksi viikoksi.
Upea vuosi on takana. Paljon on sattunut ja tapahtunut. Iloisimpina asioina tietenkin kolmannen lapsemme syntymä kesäkuussa sekä vaimon väitöstilaisuus ja tohtorin titteli maaliskuussa. Töitä en ole eläessäni tehnyt niin paljoa kuin viimeisen neljän kuukauden aikana. Turku – Helsinki –väliä olen matkustanut junalla tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Joskus saapunut jopa ajoissakin määränpäähän. Olen tavannut satoja uusia ihmisiä, joista suuri joukko on lähtenyt kulkemaan matkaa kanssamme asiakkaina tai yhteistyökumppaneina. Olen kaikista heistä kiitollinen.
Työelämässä on Lyyti-tiimimme hitsaantunut yhteen loistavasti ja olemme saaneet yhden uuden jäsenenkin porukkaamme. Olemme nyt siis viiden hengen, puhtaasti tapahtumanhallintapalvelun kehittämiseen keskittyvä yritys. Vielä pieni, mutta sitäkin innokkaampi, ketterämpi ja palvelualttiimpi. Ja alallaan markkinajohtaja sadalla asiakasorganisaatiolla. Vuosi 2010 on henkilökohtaisella tasolla ollut kasvattava ja palkitseva. On ollut upeaa seurata, kuinka oma idea kantaa yritystä eteenpäin ja asiakkaat antavat kannustavaa palautetta. Me olemme tehneet ihan itse jotain hyödyllistä. Aivan alusta saakka. Mahtavaa!
Kolmen pienen lapsen kanssa riittää kotona vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jos on joskus virta poissa pitkän päivän jälkeen, niin kotona sitä taas annetaan oikein ämpärikaupalla. Mistä sitä lapsilla riittääkin?
Olo on tätä kirjoittaessa kuin maratoonarilla maalissa. Väsynyt, mutta onnellinen. Olen onnellinen terveestä perheestäni, iloisista lapsista, upeasta vaimosta, mielettömästä työporukasta ja hienoista asiakkaista. Vauhdilla ja vaarallisilla tilanteilla on myös hintansa, sillä yöuni tuppaa jäämään välillä vähän vähiin. Myönnän rehellisesti, että joululomaa olen jo odottanutkin! Ja ajattelin aloittaa sen tänään.
Kiitän kaikkia lukijoita, asiakkaita, työntekijöitä ja ystäviä hienosta vuodesta. Olkoon vuosi 2011 vähintään edeltäjänsä veroinen!
Maukasta joulua ja herkullista uutta vuotta! Pitäkää läheisistänne huolta.
Perjantaikokki
Ps. muistathan, että vuosi 2011 on Turun kulttuuripääkaupunkivuosi. Satoja syitä tulla kylään!
Niin, ja muistathan joululahjaehdotukseni? Kilpailu on käynnissä ja voittaja saa minut sekä huippukokki Antti Nurkan kotiinsa kokkaamaan itselleen ja kuudelle ystävälle. Voittaja arvotaan sunnuntaina, joten mars osallistumaan!
Chevrelohi
Tästäkin ruoasta menee kunnia jälleen vaimolle. Olen ajatellut vaihtaa bloggausnimimerkikseni pelkän Perjantain ja siirtää sen kokki-liitteen tätä menoa vaimolle. Eli blogia kirjoittavat Perjantai ja vaimokokki…
AINEKSET
Laita lohifile uuninkestävään vuokaan nahkapuoli alaspäin ja ripottele pinnalle kaprikset, puolitetut miniluumutomaatit, sitruunan mehu, suolaa ja mustapippuria sekä pienennetty kevätsipulinvarsi ja chevre paloina. Kaada päälle kerma ja kypsennä uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia paksuudesta riippuen.
Ruoka soveltuu myös kylmänä graavilohena nautittuna seuraavin muunnoksin: leikkaa lohifileestä ohuita nahattomia siivuja ja levitä ne lautaselle, ripottele päälle kaikki ainekset kuten yllä, mutta korvaa kerma kahdella ruokalusikallisella oliiviöljyä. Peitä siivut kelmulla ja anna marinoitua muutaman tunnin.
Perjantaikokin blogi 