Isänä olemisen taito
”Isäksi on helppo tulla, mutta vaikea olla.”
Näin sanoo jääkaappimagneetti sukulaistemme keittiössä. Lieköhän tuo totta?
Uusia isiä on tipahdellut meidänkin perheeseen tänä vuonna reilusti. Veljistäni kolme on saanut lapsia – yksi sai jopa kaksoset. Siis neljä uutta serkkua lapsillemme muutamassa kuukaudessa. Nuorimmaiseni italialainen kummisetä tuli viime viikolla isäksi ja kollegani jokunen kuukausi sitten. Uusia isiä siis syntyy sinne tänne. Isäksi on helppo tulla, toisin kuin äidiksi. Mutta vasta syntymän jälkeen alkaa todella isäksi tuleminen.
Tutkimuksen mukaan pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä. Se on yhtä ristiriitaista, kuin se, että juuri ajokortin saaneet ajavat huonoimmilla autoilla. Taitamattomimmilla on onnettomimmat työkalut. Elämämme rytmi ei tue täydellisenä isänä olemisen tavoitetta, josko täydellistä isää onkaan. Joku sanoi kerran, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapsille tasaisella tahdilla pieniä pettymyksiä. Sitten isona oikean maailman pettymykset eivät muserra. Jujunsa tässäkin, sillä eihän aina voi kaikkea antaa ja elämä olla pelkkää iloa. Mutta miten luovia oikeaan suuntaan isänä?
Luin kerran yllättävän haastattelun ulkomaisesta bisneslehdestä. Globaalin yrityksen toimitusjohtajaa haastateltiin työn ja perheen yhdistämisestä – isänä olemisesta. Hän kysyi lukijoilta (joista suurin osa lienee urallaan eteenpäin pyrkiviä miehiä):
”kuinka moni teistä johtaa omaa isyyttään yhtä tavoitteellisesti kuin omaa uraansa?”
Isänä oleminen ei hoidu vasurilla muiden töiden lomassa. Hyvä isä voi olla, vaikka olisikin aktiivisesti työelämässä ja pyrkisi sielläkin eteenpäin, mutta jos luottaa siinä vain onneen, niin helposti menee pieleen. Pitää olla suunta ja tavoitteita. Oma visioni on, että lapseni voivat sanoa joskus tulevaisuudessa, että ”minulla on hyvä isä”.
Tämän kun pitää mielessä, voi alkaa purkaa omaa tekemistään, käyttäytymistään ja ajankäyttöään osiin ja miettiä, onko näistä palapelin palasista syntymässä lapsille hyvä elämä. Suostuvatko he allekirjoittamaan visioni parinkymmenen vuoden päästä? Onnistuinko isä-urallani?
Homma on haastava. Joskus kotiinpaluu arkena tapahtuu vasta iltahämärissä ja toisinaan pakottava työmatka vie pois perheen luota viikonlopuksi. Lähtö on aina yhtä hankalaa. Mutta kovin harjoittelen sitä kohti, että kotona ollessa olisin vain isä. Lasten myötä luovuin monesta harrastuksesta, koska ne olivat yksilölajeja. Tiedän, että nekin palaavat kuvioihin vielä joskus, mutta nyt on lasten aika. Ne tunnit, jotka liikenisivät omille harrastuksille, saavat nyt mennä lasten kanssa harrastamiselle. Viime talvena pääsimme taas laskettelemaankin! Pieni lastenmäki tuotti meille kaikille paljon enemmän iloa ja onnistumisen tunnetta kuin hurja offari viitisen vuotta sitten. Ehkä suunta on siis oikea, mutta tarkkana saa olla.
Isät. Kun sunnuntaina juhlitte, niin muistakaa, että isiä ei olisi ilman äitejä. Käsi pystyyn, joka muuta väittää.
Hyvää isänpäivää
Perjantaikokki
Moderni Sveitsinleike
Tällä ruoalla ei ole perinteisen Sveitsinleikkeen kanssa mitään tekemistä. Sveitsinleike se on siksi, että rouvani nautti sitä Baselissa, Sveitsissä alkuviikosta. Illastimme ranskalaistyylisessä bistrossa ja vaimoni annos maistui niin hyvältä, että yritimme toisintaa sen kotona. Maukasta tuli tästäkin!
AINEKSET
VALMISTUS
Valmista balsamico-siirappi. Laita kattilaan n. 1 dl balsamicoa ja keitä, kunnes jäljellä on n. 1/4, tai kunnes neste on siirappimaista.
Poista lihasta kalvot ja hiero pintaan pippuria ja suolaa. Paista naudan fileen pinta kiinni kuumalla pannulla öljyssä. Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Huuhtele ja kuivaa rucola ja pyöräytä kulhossa oliiviöljyn kanssa.
Pese perunat ja leikkaa ne pikkurillin paksuisiksi siivuiksi. Levitä pellille, pirskottele päälle oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla. Laita matalaan vuokaan tomaatit, joiden päälle pirskottelet oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria sekä timjamia. Laita myös liha tomaattien kanssa uunivuokaan. Laita kaikki uuniin ja paista n. 15 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä ja lihan sisälämpötilan n. 52 astetta.
Leikkaa liha etusormen paksuisiksi siivuiksi ja siivut edelleen ”tikuiksi”.
Kokoa annos: lämpimän lautasen pohjalle perunasiivuja, väliin parmesaanilastuja, sitten lihaa ja päälle rucolaa. koristele tomaateilla ja balsamicosiirapilla. Mausta tarvittaessa pippurilla.
Perjantaikokin blogi 
Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Isä, viisauden äärellä olet. Tommy Hellsten kirjoittaa kirjassaan ”Vanhemmuus – vastuullista vallankäyttöä”, että aikuiset saavuttavat onnellisuuden antamisen ja palvelemisen kautta, mutta sivutuotteena eikä itsetarkoituksena. Näin ollen vanhemmuus olisi aikuiselle paikka onnelliseksi tulemiseen. Jokainen vanhempi tietää, ettei vanhemman homma ole aina kultareunaista ja ylevää riemua täynnä. Silti jokainen voi varmasti yhtyä ajatukseen, ettei vanhemmuutta antoisampaa ja palkitsevampaa työtä ole olemassa.
Paradoksi tässä onkin, että aikuisuuteen liittyvä palvelemisen kautta tuleva onni saavutetaan vain, jos ollaan luovuttu lapsuuden itsekkäästä elämäntyylistä. Lapsi odottaa oikeutetusti, että muut vastaavat hänen tarpeisiinsa ja täyttävät ne. Jos lapsen tarpeet tulevat täytetyiksi ja hän tulee hyväksytyksi sellaisenaan, hän pystyy siirtymään vastuulliseen aikuisuuteen (ja vanhemmuuteen) ja täyttämään muiden tarpeita. Jos taas lapsi ei tule kohdatuksi ja hänen tarpeensa jäävät kerta toisensa jälkeen toiseksi vanhemman tarpeille, hän jää lapsuuteen kuuluvan itsekkyyden valtaan. Näin ollen usein se, joka paljon on saanut, on paljon valmis antamaan, kun taas se, jolle lusikalla on annettu, ei kykene kauhalla jakamaan.
Onneksi näin ei aina tarvitse olla. Sekin poloinen, joka ei ole saanut kaikkea sitä, mitä olisi tarvinnut, voi oppia itse olemaan itselleen se rakastava vanhempi ja hyväksyä itsensä sellaisenaan. Voi oppia täyttämään omat tarpeensa ja olemaan vaatimatta sitä muilta. Aikuinen siis ei odota muiden tekevän itseään onnelliseksi, vaan tekee sellaisia ratkaisuja elämässään, että on tyytyväinen. (Tyytyväinen sana muuten tulee siitä, että tyytyy siihen, mitä omistaa!) Onnellisuutta tuovat toki myös muut ihmiset, mutta luovuttaessa vaatimuksista muita kohtaan, tehdään tilaa luottamukselle ja sitä kautta saavutetaan aitoa halua tehdä rakkauden tekoja toiselle. Näin toimiva aikuinen on kykenevämpi antamaan hyvästä olostaan myös muille eikä odota esim. lasten tekevän itseä tyytyväiseksi. Jokainen vanhempi tietää senkin, että lapset eivät suinkaan aina toimi niin, että vanhemmat olisivat tyytyväisiä heidän toimiinsa. Liian suuri vastuu siis lapselle, jos hän aistii, että vanhemman olotila on hänen varassaan. Syntyy muiden mielipiteitä ja arvostuksia kyselevä yksilö, joka ei luota itseensä eikä arvoonsa.
Vanhmemman tulee olla niin vahva, että kykenee kantamaan itsensä lisäksi myös lapsensa kaikkineen heikkouksineen. Tällaisten vanhempien lapsista kasvaa vahvoja aikuisia.
Kuten perjantaikokkikin toteaa, jatkuvaa vanhemmuutensa kyseenalaistusta ja kriittistä arvojensa arvioimista tarvitaan, jotta vältyttäisiin tuuliajolla olemiselta. Jos pysähdytään paikalleen, mennään itse asiassa takapakkia, koska
hyvä vanhempi ei ole täydellinen, mutta häneen liittyy jatkuva halu kasvaa lapsensa rinnalla.
Hyvää isänpäivää sinulle ja kaikille muillekin isille!
Vinkki reseptiin: Korvaa balsamicosta puoli desiä puolukka-balsamicolla. Aivan loistava piste iin päälle!
Isänpäivän kruunasi se, että sain onnistuneesti laittaa tätä sveitsinleikettä. Sovelsin reseptiä pakosta, kun tavallinen balsamico loppui kesken ja kaapista löytyi jostain lahjaruokakorista tullut puolukka-balsamico. Onneksi sille löytyi nyt hyvää käyttöä!
Kiitos!
Moikka, mistä tuota puolukka-balsamicoa saa? Kuulostaa hyvältä!
Se lahjaruokakori oli tehty Ruotsissa, joten varmaan sieltä pitää mennä etsimään lisää.