Perjantaikokki-tuoteuutuuksia – myynnissä ainoastaan 15.-22.10.!
En ole keittokirjafriikki, vaan hyödynnän kirjojen lisäksi googlea ja blogeja reseptien etsinnässä. Mutta kirjoja on kiva lukea ja selailla inspiraatiota etsiessä.
Kesän jälkeen olen saanut käsiini kolme uutuutta, joihin kaikkiin minulla oli jonkinlainen side jo ennestään. Kolme erilaista keittokirjaa, joita en laita mihinkään paremmuusjärjestykseen. Niin erilaisia ne ovat. Kaikki ovat esittelyn arvoisia.
Aloitetaan läheltä.
Turku lautasella
Kirjassa on esitelty kymmenen kiinnostavaa ravintolaa Aurajoen rannalta ja jokainen ravintola on valmistanut kolmen ruokalajin menun. Kirja on tyylikäs, kovakantinen ja siinä on upeat kuvat. Reseptit esitellään sesongeittain: kevät, kesä, syksy ja talvi. Reseptien vaikeusaste vaihtelee ravintoloittain. Onpa kirjassa mukana entinen työnantajanikin, s/s Ukkopekka perinnereseptiikallaan.
Kirja kestää katseita kahvipöydällä ja varsinkin alueella asuvana sen lukee läpi silkasta mielenkiinnosta. ”Tuota haluan tehdä” –reseptinä bongasin Smörin haukichevisen, eli sitruunamarinoidun hauen. Ehkä siksi, että vihdoin viime viikonloppuna sain vihdoin taas haukea vieheellä.
Totuuden nimissä on sanottava, että kunniakkaasta historiastaan huolimatta, on nykyinen ravintola Teini ehkä hieman väärässä seurassa. Samoin Turun linnan ravintolapalvelut ovat esillä väärässä yhteydessä, sillä tavallinen rahvas ei voi noin vain linnanpitoihin marssia sisään. Lisäksi ravintoloitsija siellä on juuri vaihtumassa. Sen sijaan kirjassa olisi ehdottomasti pitänyt olla ehkä Turun paras (Mamin kanssa rinta rinnan) hinta-laatu –ravintola Le Porc.
Kaiken kaikkiaan loistavan teeman ympärille rakennettu hieno kirja, joka toivottavasti aloittaa uudenlaista yhteistyötä myös kirjassa olleiden ravintoloiden kesken. Turku ON hieno ja mielenkiintoinen ravintolakaupunki.
Tuulenhuminaa
Sosiaalisessa mediassa tapaa mukavia ihmisiä. Kuten tämän kaimani ja Facebook-ystäväni Petri Hautalan. Emme ole koskaan tavanneet kasvokkain, mutta viestittelemme naamakirjassa sitäkin useammin.
Petri Hautala kuuluu mielestäni sarjaan Hullu vai nero. Mies lupasi nukkua kaikki täydet kuut ulkona luonnossa, ihastui hommaan ja nukkui vuodessa yli 100 yötä taivaan alla. Nauttien luonnosta ja ruoasta. Hullu? Ei. Nero? En tiedä. Nautiskelija? 100% varmasti!
Hän kuvaa loistavasti, kirjoittaa hyvin ja on taittanutkin koko kirjan. Kirja tarjoilee paljon muutakin kuin ruokaa. Siinä on tietoa luonnosta, tarinoita Petrin retkiltä ja hienoja luontokuvia.
Reseptit ovat ennen kaikkea nautinnollisia. En bongannut yhtään tylsää tai mielenkiinnotonta. Kaikkiin tuo oman vivahteensa luonnossa valmistaminen. Suosikkia on mahdotonta valita, kaikki haluaisin tehdä, mutta nostetaan esille aikaan sopiva vaaleaorakas-kukkakaalikeitto. Näyttää herkullisen yksinkertaiselta. Jos nämä valmistuvat vaikka 30 asteen pakkasessa pienessä teltassa, niin kuinka helppoja ne ovatkaan kotikeittiössä?
Meillä Petreillä on paljon yhteistä: molemmat bloggaamme ruoasta, molempien blogit on palkittu kuukauden ruokablogina, molemmat olemme tehneet blogin pohjalta keittokirjan ja molemmat pitävät luonnossa liikkumisesta. Ehkä me joskus täältä virtuaalimaailmasta pääsemme yhdessä luontoonkin kokkailemaan! Kirja nautiskelijalle, visualistille ja luonnosta nautiskelevalle. Petri suosittelee! Tutustu myös blogiin, voit jäädä loukkuun!
Laihdu herkutellen ja pysyvästi
Varpu Tavi on tietokirjailija, vapaa toimittaja ja bloggaaja. Ja minun Facebook-kaveri. Varpunkin kanssa kommunikoimme sosiaalisen median keinoin, vaikka emme olekaan koskaan tavanneet.
Pari kuukautta sitten Varpu peräänkuulutti hiilaritietoisia reseptejä Facebookissa ja minä vastasin huutoon. Niinpä jokin aika sitten postilaatikosta tipahti kirja, josta yllätyksekseni löysin osion ”Petri Hollménin koekeittiöstä”.
Kirja on kiinnostava. Siinä seurataan Kikkaa, joka teki elämäntapamuutoksen ja pudotti painoaan pysyvästi 20 kiloa. Kirja paljastaa suurimmat väärinkäsitykset laihduttamisesta sekä lihomisesta ja neuvoo varsin konkreettisin neuvoin pysyviin tuloksiin. Linja on hiilaritietoinen. Myös oma ruokavalioni noudattelee pitkälti tätä linjaa, sillä olen todennut, että esimerkiksi vireystilani on aivan erilainen kanasalaattilounaan kuin pastabuffan jälkeen. Sokeri ja hiilihydraatit eivät vain tunnu kroppani kannalta hyvältä.
Kirja ei siis ole keittokirja sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka reseptejä siellä onkin. Pikemminkin se on oman alansa tietokirja, jossa yhdistyy myös dokumentaarinen näkökulma. Suosittelenko? Jos vähääkään mietit elämäntapamuutosta pastanpurijasta ja perunamuussin mättäjästä kevyempään suuntaan, niin lue tämä!
Inspiroivaa viikonloppua!
Perjantaikokki
Lahja isänpäiväksi? Perjantaikokki-veitset ehtivät näillä näkymin pukinkonttiin, mutta tänään sivuilla on julkaistu loistavia keraamisella pinnoitteella olevia Perjantaikokki Edition Cerasafe –paistokasareita. Lue lisää ja tilaa heti.
Sieni-pekonipiirakka
Äiti antoi sieniä ja vaimo teki niistä piirakkaa. Hänelläkin oli resepti hukassa, joten hän googlasi sen. Vaimo päätyi verkkosivustolle, jossa oli herkullisen kuuloinen resepti, joka näytti kovin tutulta. Vilkaisu nimeen vei ajassa kolme vuotta taaksepäin. Nimi oli suppilovahveropiirakka á la Maija ja resepti oli oma vuodelta 2007. Jännä tämä internet! Tätä versiota viritettiin tosin vielä kahdella eri juustolla. Herkullista!
AINEKSET
– 5 dl vehnäjauhoja – 125g pehmeää voita – hyppysellinen suolaa – 1,5 dl vettä
Piirakan täyte
– 1,5 dl suppilovahveroita (tilavuus paistettuna) – 1 punasipuli – 1 pakettia pekonia – 2 munaa – 1,5 dl kermaa – 1,5 dl maitoa – 1 dl manchego-juustoa raastettuna – suolaa ja pippuriaPinnalle
– 1 dl mozzarella-juustoaVALMISTUS
Valmista taikina pohjaa varten. Nypi voi jauhojen joukkoon. Lisää suola ja vesi. Sekoita nopeasti ja anna vetäytyä jääkaapissa tunnin verran.
Paista pekonit, sipulit ja sienet pannulla. Asettele täytteet piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma, maito, munat ja raastettu manchego keskenään ja kaada seos täytteiden päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja levitä pinnalle mozzarella. Paista 170 c uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.
Perjantaikokin blogi 
