Kolmisen viikkoa sitten kirjoittelin Kökarilaisesta kreivistä, joka oli täysi hullu tai sitten nero – katsontakannasta riippuen. Ajattelin haudata aiheen, mutta sitten kävin Italiassa.

Pari viikkoa sitten suuntasimme kohti Toscanaa varsin sekalaisen, mutta erittäin iloisen seurueen kera. Koneeseen hyppäsi matkalaisia kolmen kuukauden ikäisestä reiluun seitsemänkymppiseen. Jo puolessa viikossa meidän Julia kyseli”perheensä” perään, kun joku seurueesta uupui junasta. Näin sitä hitsaudutaan yhteen.

Reissumme oli onnistunut ja kokemuksia täynnä. Yksi kohokohdista oli lounas Mac Dariossa, eli Dario Cecchinin ravintolassa Panzanossa. Herra on taatusti Italian kuuluisin lihakauppias, joka toimii mm. Jamie Oliverin hovihankkijana. Hän nousi kuuluisuuteen taistellessaan paikallisen Bistecca Fiorentinan, eli paksun T-luu –pihvin puolesta hullun lehmän taudin –aikaan.

Nykyään herra Dario pyörittää pientä lihakauppaa Panzanossa ja sen yhteydessä isoa ravintolaa. Häntä voi sanoa hulluksi tai neroksi – sanojasta riippuen.

Ravintolan konsepti on hullu. Se on auki yleisölle vain lounaalla kello 12-15 ja tarjolla on tasan yksi ruokalaji: hampurilainen Darion tapaan. Varauksia ei oteta, vaan vieraat istutetaan vierekkäin sitä mukaa, kun heitä tulee. Muutamina erikoisiltoina viikossa järjestetään iltoja, jolloin saa myös Bistecca Fiorentinaa.

Lihakauppa on vielä hullumpi. Kävele sisään ja korviisi kantautuu oopperaa. Siis oopperaa lihakaupassa. Sitten käteesi ojennetaan pieniä crostineja, lihalla tai tryffeleillä päällystettyjä leipäsiä. Joku kaataa yhtäkkiä viiniä lasiin ja ojentaa sen hymyillen sinulle.  Saat katsella ja ihailla tuotteita täysin ilman ostovelvoitetta. Kukaan ei kysy hintaa edes maistiaisista. Aivan hullua. Eihän näin voi tehdä bisnestä!

Mutta Dario voi. Herra hyppää tiskin takaa tervehtimään, halaamaan ja toivottaa tervetulleeksi. Vaikka et ostaisikaan mitään. Ja hän pyörittää ravintolaa, joka tulee täyteen joka päivä. Hänestä kirjoitetaan ja hänet tunnetaan kautta Italian – ja Englanninkin. Kohta ehkä Suomessakin.

Niin, se hampurilainen. En ole saanut sellaista jauhelihapihviä koskaan. Taivaallista, punertavaa lihaa kera loistavien kasvisten ja kastikkeiden. Lisäksi saimme erikoistarjoiluna Bistecca Fiorentinaa, jättimäistä T-luupihviä. Olihan ystävämme hänen ystävänsä kaveri – ja Italiassa saat silloin aina erikoiskohtelun… Se onkin sitten jo toinen tarina.

Katso matka- ja ruokakuvat täältä. Mutta varo – voi tulla nälkä tai iskeä matkakuume!

Kokkikurssin satoa

Vietimme upean viikon Villa Lecchin maisemissa. Kukkulat syöksyivät laaksoon suoraan uima-altaalta ja Villan perhe kohteli meitä kuin omina perheenjäseninään. Eräs kohokohdista oli kokkikurssi yhdessä perheen isoäidin ja äidin kanssa. Tunnelma oli kuin italialaisessa ruuhkajunassa: hallittu kaaos, joka kuitenkin johti loistavasti päämäärään.

Villan emäntä Laura lupasi minulle kaikki kurssin reseptit ja julkaisen ne tietenkin teille mahdollisimman pian. Mutta kuten joskus Italiassa käy, niin saan reseptit ”forse domani…” eli ehkä huomenna.

Menu oli tällainen

Voitte arvata, että kivaa oli ja ruoka maistui!

Koska en vielä saanut Lauran loistavia reseptejä, niin katso täältä omat bruschetta-reseptini.